Amatöörin näkemänä – kokeilussa Sony FE 70-200 F/4 G OSS (osa 2)

En ole koskaan ollut suuri zoom-objektiivien ystävä, sillä omasta mielestäni zoomit tekevät kuvaamisesta helposti laiskaa – erityisesti aloittelijoiden kohdalla tapaa nähdä sitä, että jalat maahan liimattuna kuvaa rajataan zoomaamalla. Olenkin sanonut joillekin, että kiinteäpolttoväliset linssit ovat parempia valintoja jo senkin vuoksi, että niitä käyttämällä silmä harjaantuu paremmin käytetylle polttovälille ja toimivia kuvaideoita syntyy helpommin. Myös optisen suorituskykynsä kannalta zoom-objektiivit ovat usein enemmän tai vähemmän kompromisseja, kun taas kiinteillä linsseillä on mahdollista saavuttaa varsin huokein kustannuksin jo ihan huippupiirtoa tänä päivänä. Omassa kuvaamisessani olen siis suosinut kiinteäpolttovälisiä objektiiveja ehkä sellaisen kliseisenkin ajatuksen ohjaamana, että parempi optinen laatu takaa paremmat kuvat. Zoom-linssien kanssa olen täysin amatööri. Näistä syistä halusin testata Sonyn FE 70-200 F/4 G OSS teleobjektiivia ja sitä, saisiko zoom-linssillä kuvaaminen minua muuttamaan omia mieltymyksiäni.

DSC08765-Edit

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & FE 70-200 @ 200, f/7.1, 1/250sek, ISO160, Raw

Vaikka FE 70-200 on teleobjektiiviksi melko kompakti putki, ei se kuitenkaan ole mikään joka paikan linssi. Kokeilin objektiivia aluksi kaupunkiympäristössä Tampereella ja jouduin muutaman kuvausreissun jälkeen toteamaan, että sellaisten kohteiden löytäminen, jotka sopisivat verraten pitkälle 200 millimetrin polttovälille, oli välillä haastavaa. Kun siirryin sitten myöhemmin pois Tampereelta kohti maakuntia ja luonnonhelmaan, alkoi FE 70-200:kin päästä omaan elementtiinsä eräänlaisena ”retkiputkena”. Kun FE 70-200:sta ajattelee tämän tyyppisessä käytössä, voi sitä pitää käyttötuntumaltaan hyvänä. Kokonaisuutena objektiivi tuntuu melko tasapainoiselta kokonaisuudelta A7-rungon kanssa, vaikka onkin tietysti melko iso verrattuna rungon pieneen kokoon (käsivaralta kuvattaessa toinen käsi tietysti tukee objektiivia sen etuosasta). Linssin mukana toimitetaan myös vankka kolmijalka-adapteri, jonka kanssa kokonaisuus on hyvin tasapainoinen. Käyttötuntuman kannalta pidin erityisesti siitä, että sisäisen tarkennuksen ansiosta objektiivin kokonaispituus pysyy aina muuttumattomana. Kiinteä pituus tukee tiettyä laatuvaikutelmaa ja käytännössä se tarkoittaa myös sitä, ettei pölyä ja vastaavaa pääse linssin sisään kovin helposti. Sony lupaakin objektiivin olevan pölyltä ja kosteudelta suojattu, mitä ikinä se sitten tarkoittaakin tämän päivän markkinoinnissa.

DSC08794

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & FE 70-200 @ 200, f/8.0, 1/250sek, ISO100, Raw

Optisen suorituskyvyn kannalta täytyy heti sanoa, että FE 70-200 on varsin hyvä zoom-objektiivi. Sikäli kun olen viime aikoina testannut yksipuolisesti kiinteäpolttovälisiä objektiiveja, olen optisen suorituskyvyn kohdalla pohtinut usein myös niiden tarjoaman piirron luonnetta. Kun tällä kertaa on kyseessä zoom-objektiivi, ei tämä lähestymistapa tunnu tarkoituksenmukaiselta, sillä zoomien kohdalla ei useinkaan etsitä sitä kaikkein hienostuneinta piirtoa tai pehmeintä mahdollista bokehia, vaan pikemmin tasalaatuista suorituskykyä vahvasti terävyyttä painottaen. FE 70-200 tarjoaakin heti maksimiaukosta f/4 alkaen hyvää kontrastia ja melko hyvää terävyyttäkin. Oletusten mukaisesti terävyys paranee kuitenkin jonkin verran himmentämällä ja niin myös kannattaa tehdä silloin kun se on kuvaustilanteessa mahdollista. Hyvästä optisesta suorituskyvystä kertoo myös se, että kromaattisia värivirheitä (chromatic aberrations) tai poikittaisia värivirheitä (longitudal aberrations) ei kuvissa juuri näy. Sikäli kun kyseessä on G-sarjan linssi, olisin ollut lievästi pettynyt, jos tässä kohtaa olisi oikaistu tai luotettu esimerkiksi kamerassa jälkikäteen tehtyyn ohjelmalliseen korjailuun.

DSC08792

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & FE 70-200 @ 70, f/8.0, 1/125sek, ISO100, Raw

Zoom-objektiivien optiseen suorituskykyyn liittyy kuitenkin usein ainakin jotain kompromisseja ja niin on myös tässäkin tapauksessa. Objektiivin tarjoama terävyys nimittäin heikentyy jonkin verran putken pitkässä päässä (200 mm), mikä on ikävää sillä ulottuvuus on juuri se keskeinen tekijä, mitä tämän tyyppisillä objektiiveilla haetaan. En ole optiikan insinööri, mutta itse toivoisin tämän tyyppisten objektiivien kohdalla sitä, että suorituskyky optimoitaisiin mieluummin juuri sinne pitkään päähän kuin polttovälin alkupäähän, mutta ehkä kyseessä ei ole näin yksinkertainen valinta. Omien kokemusteni perusteella FE 70-200 tuntui saavuttavan parhaan terävyytensä siellä puolessa välissä, eli jossain 100- 150 millimetrin tuntumassa ja hieman himmennettäessä.

DSC07976

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & FE 70-200 @ 200, f/4.0, 1/600sek, ISO100, Raw

Tämän tyyppisen objektiivin kohdalla yksi keskeinen sen suorituskykyä koskeva kysymys liittyy tietysti tarkennusnopeuteen. Pitkiä teleobjektiiveja tavataan käyttää esimerkiksi urheilua kuvatessa ja A7-sarjan kameroille FE 70-200 on lähestulkoon ainoa vakavasti otettava vaihtoehto urheilukuvaukseen. Tarkennusnopeudessa on kuitenkin monella tavalla kyse ”näppituntumasta”, minkä vuoksi sitä on myös sanallisesta vaikea kuvata kovin eksplisiittisesti – se mikä toisen käsissä tuntuu verraten nopealta voi toisen kuvaajan tarpeisiin nähden olla hidas. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että FE 70-200 on tarkennusnopeudeltaan varsin hyvä. Hyvässä valossa tarkennus lukittuu kohteeseen nopeasti ilman hakemista eikä tarkennusetäisyyden pieni vaihtelukaan vaikuta siihen kovin paljoa, vaan lukitus on kaiken kaikkiaan varsin rivakkaa. Sonyn mukaan objektiivi pitää sisällään kaksi lineaarista tarkennusmoottoria, joiden ansiosta tarkennus on nopea sekä myös täysin äänetön. Kun valoa on tarjolla vähemmän hidastuu tarkennuskin jonkin verran, mutta varsinaista hakemista tapahtuu vasta niin hämärässä, että sen arvaa jo ennen yrittämistä. Kannattaa huomioida myös se, että testasin linssiä tavallisella A7-kameralla (fw 1.0). Uudemmat A7-sarjan mallit ovat uudempien sensorien ansiosta nopeampia tarkentamaan ja A6000 todennäköisesti näistä kaikkein nopein.

DSC08834-Edit

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & FE 70-200 @ 83, f/5.0, 1/100sek, ISO125, Raw

Kuvanvakaimesta täytyy sanoa sen verran, että se tuntui erittäin toimivalta ja käsivaralta kuvaaminen onnistui varsin vaivatta. Vaikka en retkilläni testannut kuvanvakaajan suorituskykyä erityisesti tarkoitushakuisesti, sain kuitenkin putken pitkässä päässä (200 mm) helposti aikaiseksi terävää jälkeä vielä niinkin pitkällä suljinajalla kuin 1/30sek. Kunnon yrittämisellä olisi varmasti voinut pidentää suljinaikaa vielä hitusen verran.

Vaikka FE 70-200 tarjoaa maksimiaukkona f/4, eikä sitä ison maailman f/2.8:sta, kykenee se silti tuottamaan käytännössä varsin mukavasti bokehia. Varsinkin kun kohteet ovat suhteellisen lähellä, on myös bokeh usein kaunista katsottavaa. Kaukaisempienkin kohteiden kanssa taustan saa kyllä edelleen sumenemaan, mutta valovoimaista kiinteäpolttovälistä objektiivia FE 70-200 ei korvaa eikä ole tietysti ole tarkoituskaan. Oikeastaan harmittaa jälkikäteen hieman se etten tullut kokeilleeksi kunnon potretteja linssin kanssa. Näppituntumalta sanoisin kuitenkin, että potretitkin todennäköisesti onnistuisivat kohtuullisen mukavasti, vaikka mitään erityisen vahvaa 3d-vaikutelmaa tai klassista piirtoa on ehkä turha odottaa.

DSC09645

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & FE 70-200 @ 200, f/4.0, 1/250sek, ISO250, Raw

Jos jotain ylimääräistä voisi vielä todeta, niin sanoisin, että FE 70-200 tarjoaa kyllä selvät ”Sony-värit” eli tietyn tyyppisen värimaailman, joka omien kokemusteni valossa on tyypillinen Sonyn valmistamille objektiiveille. Itse olen ainakin huomaavinani sen aina siitä, miten vihreän ja sinisen sävyt toistuvat kuvissa, ja kuinka värit ovat kokonaisuutena varsin kylläiset ja lämpimät. Sonyyn verrattuna esimerkiksi Zeissin linssit ovat kokonaissävyiltään selvästi viileämmät. ”Sony-värit” ei kuitenkaan ole toteamuksena olemuksellistava enkä väitä, että olisi olemassa tiettyjä merkki-kohtaisia värimaailmoja, jotka voitaisiin pistää paremmuusjärjestykseen. Eroja näissä kuitenkin on ja mistä itse tykkää on lopulta varsin subjektiivinen makuasia.

DSC09242

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & FE 70-200 @ 70, f/4.0, 1/160sek, ISO100, Raw

Kaiken kaikkiaan FE 70-200 F/4 G OSS on tasaisen vahva objektiivi, josta ei oikeastaan löydy heikkoja kulmia, jos ei toisaalta mitään yksittäistä tekijääkään, joka nostaisi esiin vahvan ”wow-efektin”. Ulkoiselta olemukseltaan objektiivi on vankkarakenteinen ja luottamusta herättävä. Optinen suorituskyky on suurimmaksi osaksi oikein hyvä ja jos jotain kritiikkiä tulee nostaa esiin, niin se koskee linssin tarjoamaa terävyyttä sen pitkässä päässä, jossa vähän menetetään parhaasta suorituskyvystä. Vaikka optinen suorituskyky on tietysti tärkeä laadun merkki, täytyy samalla alleviivata myös sitä, että kokonaisuutena linssi on erittäin hyvin suunniteltu ja soveltuu sen vuoksi monenlaiseen eri käyttöön. Tämä näkyy esimerkiksi sellaisissa yksityiskohdissa kuin tarkennuksen tehokas toiminta, mahdollisuus säätää kuvanvakaimen toimintaa, tarkennuksen lukituksen kytkimet linssin rungossa jne. Ainakin minun silmissäni FE 70-200 on G-merkkinsä ansainnut.

DSC09461-Edit

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & FE 70-200 @ 70, f/8.0, 8sek, ISO50, Raw

Hyvän objektiivin merkkinä voi pitänee myös sitä, että FE 70-200 onnistui muuttamaan omassa kuvaamisessani piileviä ennakkoluulojani zoom-objektiivien suhteen. Aloin nimittäin punnitsemaan sitä, onko kiinteäpolttovälisten objektiivien ja piirron luonteen metsästys edes järkevää, jos se samalla tarkoittaa sitä, että osa tilanteista menee ohi vain sen vuoksi ettei käytetty polttoväli sovellu mahdolliseen kuvaustilanteeseen. Zoom-objektiivien kohdalla tätä ongelmaa ei ole siitä yksinkertaisesta syystä, että polttoväliä voi muunnella. Tykästyin erityisesti siihen, että zoom-objektiivilla voi etsiä esimerkiksi laajasta maisemasta monia erilaisia kuvaideoita, joka muuten olisivat etäisyyksien vuoksi mahdottomia saavuttaa. FE 70-200 olisikin helppo nähdä myös omassa kameralaukussani, joskin pitkän polttovälin vuoksi sille ei tulisi niin usein käyttöä kuin niin kutsutuille normaalipolttovälisille objektiiveille.

Artikkelisarjan osat:
1. Ammattilaisille katettu – kokeilussa Sony FE 70-200 F/4 G OSS (osa 1)
2. Amatöörin näkemänä – kokeilussa Sony FE 70-200 F/4 G OSS (osa 2)

-Toni Ahvenainen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *