Ammattilaisille katettu – kokeilussa Sony FE 70-200 F/4 G OSS (osa 1)

Kokeilin heinäkuussa Sonyn FE 70-200 F/4 G OSS objektiivia, joka on tällä hetkellä ainoa suhteellisen paljon ulottuvuutta tarjoava teleobjektiivi Sonyn FE-sarjassa. FE 70-200 julkistettiin alunperin samaan aikaan kuin ensimmäiset Sony α7 ja α7R kamerat vuonna 2013, eikä sen jälkeen ole vastaavia putkia FE-järjestelmään tullut. Käyttämällä LA-EA3 ja LA-EA4 adaptereita voi tälle putkelle tietysti löytää vaihtoehtoja Sonyn A-sarjan objektiiveista, mutta käytännössä E-sarjan natiivi FE 70-200 on monelle α7:lla kuvaavalle se ainoa vaihtoehto. Sen vuoksi on myös varsin perusteltua tarkistaa se.

DSC04723-Edit

FE 70-200 G F/4 OSS kiinnitettynä Sony α7-runkoon.

FE 70-200 on kooltaan varsin maltillinen teleobjektiivi, jonka polttoväli ylettää maksimissaan 200 millimetriin. Kuten niin usein teleobjektiivien kanssa, ulottuvuutta ei ikinä ole tarpeeksi, mutta käytännössä 200 millimetriäkin riittää kyllä varsin monenlaisiin tarpeisiin. Linssi pitää sisällään 21 elementtiä 15 ryhmässä ja sen oleellisin tekninen yksityiskohta on kenties objektiivin tarjoama muuttumaton maksimiaukko f/4 koko 70 – 200 mm alueella. Täysikennoisella kameralla f/4:n aukko tarjoaa jo melko hyvää valovoimaa, ainakin normaaleissa olosuhteissa, eikä herkkyyden nosto kustanna kuvanlaadussa kovin paljoa nykyisillä α7-sarjan kameroilla. Täydellä kennolla f/4:n aukko tarjoaa myös jonkin verran bokehia, mikä on huomioitu linssiä suunniteltaessa, sillä sen himmennin koostuu yhdeksästä terälehdestä. FE 70-200:sta voikin pitää varsin monipuolisena objektiivina, joka taittuu tarvittaessa vaikkapa potreteista maisemiin.

DSC07314

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & FE 70-200 @ 200, f/5.6, 1/30sek, ISO100, Raw

Sonyn omassa katalogissa FE 70-200 on merkitty G-sarjan objektiiviksi. G-merkinnällä Sony viittaa tietysti erityisen korkealaatuisiin objektiiveihin omassa tarjonnassaan. Jostain syystä Sony ei ole kuitenkaan markkinoinut G-brändiään kovin näyttävästi, minkä vuoksi konseptin tarkka merkitys on epäselvä monelle käyttäjälle. On esimerkiksi perusteltua kysyä, mitä eroa on G-sarjan ja Sony/Zeiss-objektiivien välillä, jotka kummatkin merkkaavat Sonyn katalogissa niin hinnaltaan kuin suorituskyvyltäänkin niitä parempia premium-sarjan objektiiveja?

DSC07291-Edit

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & FE 70-200 @ 200, f/4.0, 1/250sek, ISO4000, Raw

Oman käsitykseni mukaan G-sarjan synty liittyy Konica Minoltaan, jonka kamera- ja linssituotannon Sony osti vuonna 2006. G-sarjan objektiivit eivät kuitenkaan perustu suoraan Minoltan aikanaan myymiin objektiiveihin tai mihinkään erityiseen tekniikkaan, vaan G viittaa pikemminkin tiettyyn kulttuuriseen perintöön ja kunnianhimoon objektiiveja suunniteltaessa (myös Minolta tarjosi G-sarjan linssejä). G-sarjan objektiivit ovatkin korkealaatuisesti valmistettuja linssejä, joiden suunnittelussa otetaan tavallista enemmän huomioon jokaisen objektiivin käyttötarkoitus sekä siihen liittyvät erityiset vaatimukset. Nyt kokeilemani FE 70-200 F/4:n kohdalla tämä näkyy esimerkiksi siinä, että objektiivin rungosta löytyvät erilliset kytkimet kuvanvakaimen säädöille, kuten myös harvinaisempi tarkennuksen lukitus. Suorituskykynsä osalta G-sarjan linssit perustuvat vaativampiin optisiin konsepteihin ja pitävät sisällään esimerkiksi matalan dispersion elementtejä, asfäärisiä laseja sekä muita erikoisratkaisuja – vaikka onkin todettava, että kaikenlaiset erikoislasit tekevät nykyään tuloaan myös moniin varsin tavallisiin objektiiveihin. Vaikuttaakin viime kädessä siltä, että monet G-sarjan lasit ovat suunniteltu pääasiassa ammattikuvaajille ja heidän erityisiin käyttötarkoituksiinsa. Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi siinä, että lähes kaikki tällä hetkellä olemassa olevat G-sarjan linssit ovat joko pidempia teleobjektiiveja tai sitten johonkin erityiseen käyttötarkoitukseen, esimerkiksi makro- tai videokuvaukseen, suunniteltuja erityisobjektiiveja. Laadullista eroa Sony/Zeiss objektiiveihin ei pitäisi olla, joskin Zeissin kanssa yhteistyössä tehtyjen lasien kohdalla korostetaan ehkä enemmän sellaisia yksityiskohtia kuin esimerkiksi pinnoitteita tai matalan toleranssin valmistusprosesseja.

DSC04734-Edit-web

Linssin rungossa olevat kytkimet.

Ulkoiselta olemukseltaan FE 70-200 F/4 onkin ilmiselvästi G-sarjan objektiivi, sillä sen vankka metallinen runko pitää sisällään joukon erillisiä kytkimiä, joita on tyypillisesti vain erikoiskäyttöön valmistetuissa ammattilaisvehkeissä. Ensiksikin rungosta löytyy tarkennustilan valitsin, josta linssin saa nopeasti kytkettyä automaatti- tai manuaalitarkennukselle. Aluksi tämä tuntui minusta vähän turhalta, sillä sellainenhan löytyy erikseen myös α7:n rungosta. Käytössä linssin runkoon erikseen sovitettu tarkennustilan valitsin tuntui kuitenkin heti intuitiivisemmalta, mikä kertoo ainakin minulle siitä, että käytettävyyteen on panostettu objektiivia suunnitellessa. Tarkennustilan lisäksi objektiivissa on erikseen kytkettävä tarkennuksen rajoitin (3m – ääretön), mikä nopeuttaa melko rivakaksi kuvattavan autofokuksen toimintaa vielä lisää. Lähietäisyydeltä nopea kauemmaksi tarkentaminen onkin eräänlainen ”akilleen kantapää” peilittömien kameroiden tarkennusjärjestelmissä, minkä vuoksi tarkennuksen rajoitin on todennäköisesti tähän objektiivin lisätty. Tarkennukseen liittyvien kytkimien lisäksi objektiivin rungossa on vielä valitsimet optisen kuvanvakaimen toiminnalle. Kuvanvakaimen saa halutessa kytkettyä pois, mikä on kätevää ja tarpeellistakin jalustalta kuvattaessa. Toiseksi kuvanvakaimen toimitatavan voi säätää joko yleiseen kuvaukseen (moodi 1) tai sitten panorointitilaan (moodi 2), jolloin kuvanvakain tukee vaakasuunnassa tehtyjä panorointeja. Kaikkein mielenkiintoisin yksityiskohta objektiivin säätimissä on kuitenkin tarkennuksen lukitsemiseen tarkoitetut nappulat, joita löytyy peräti kolme kappaletta sijoitettuna tasaisesti ympäri linssin runkoa sen etuosassa. Pitämällä jotakuta näistä napeista pohjassa objektiivi lukitsee tarkennuksen kunnes nappi taas vapautetaan. Tarkennuksen lukitseminen lienee hyödyllinen toiminto esimerkiksi urheilukuvauksessa kriittisiä tilanteita tallentaessa.

DSC00937

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & FE 70-200 @ 200, f/4.0, 1/250sek, ISO320, Raw

DSC07673

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & FE 70-200 @ 120, f/6.3, 1/160sek, ISO100, Raw

Kuten edellä on jo käynyt ilmi, FE 70-200:n suunnittelussa on huomioitu erittäin hyvin monia käytettävyystekijöitä, mikä tekee siitä poikkeuksellinen objektiivin Sonyn FE-katalogissa. Vain juuri ilmestynyt FE 90/2.8 G Macro lienee käytettävyyden suhteen yhtä sofistikoitunut, mikä sekin on tietysti Sonyn katalogissa G-linssi. Samalla on kuitenkin todettava, ettei kyseessä ole erityisen pieni objektiivi ja verrattuna vaikkapa Canonin vastaavaan (EF 70-200 F/4L), on Sonyn FE 70-200 itseasiassa jopa hieman kookkaampi ja painavampi (840 vs. 705 grammaa). Olen kuitenkin muutaman maisema- ja tapahtumakuvaajan suusta kuullut, että Sony α7 + FE 70-200 on kokonaisuutena sen verran pienempi ja kevyempi setti, että sen kanssa on paljon kiitollisempaa kulkea esimerkiksi vaikeasti liikuttavassa maastossa, kuten tiheissä metsissä tai jyrkillä kallioilla. Tämän kokoisena se kulkee retkillä mukavasti myös vähän pienemmässä kameralaukussa. Urheilukuvaajat sekä muut raskaan sarjan ammattilaiset, joille mukavuus on toissijainen kysymys, saattaisivat kuitenkin arvostaa sitä aukon verran nopeampaa putkea. Muille kuolevaisille f/4 on mielestäni hyvä kompromissi.

DSC07328

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & FE 70-200 @ 169, f/4.0, 1/200sek, ISO100, Raw

DSC07402

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & FE 70-200 @ 200, f/4.0, 1/640sek, ISO100, Raw

Kaiken kaikkiaan FE 70-200 on selvä ammattilaisputki, ei pelkästään kuvanlaadun näkökulmasta katsottuna, vaan ennen kaikkea myös käytettävyyden ja koonsa puolesta. Sikäli kun α7-sarjan kamerat ovat profiloituneet pikemminkin teknisesti edistyneiksi ja katu-uskottaviksi näppäilykameroiksi, eikä esimerkiksi raskaan sarjan ammattilaistyökaluiksi, on ammattilaisille suunnattu FE 70-200 tavallaan hiukan silmäänpistävä objektiivi Sonyn FE-sarjassa – esimerkiksi ulkonäkönsä puolesta se edustaa pikemminkin perinteistä DSLR-osastoa kuin sitä hiukan pelkistettyä tyyliä, mitä FE-sarjan muut linssit ovat luonteeltaan. On kuitenkin hyvä, että Sony tarjoaa myös tämän tyyppisiä objektiiveja α7-sarjan kameroille, sillä niiden kautta α7-sarjan käyttömahdollisuuden laajenevat – ja toisaalta, nykyään monet ammattikuvaajatkin tuntuvat vaihtavan Sonyyn, minkä vuoksi myös ammattilaisille suunnattuja objektiiveja on oltava tarjolla. Ainoa kritiikin paikka tässä on ehkä se, että G-sarjan linssejä ilmestyy turhan hitaaseen tahtiin verrattuna kameroiden potentiaaliin. Näyttäisi kuitenkin siltä, että Sony on hyvin sitoutunut tuomaan niitä lisää markkinoille, joten en ihmettelisi jos lähitulevaisuudessa nähtäisiin myös lisää teleobjektiiveja Sony α7-sarjan kameroille.

DSC08777-Edit

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & FE 70-200 @ 200, f/6.3, 1/320sek, ISO100, Raw

Artikkelisarjan seuraavassa osassa kerron enemmän omista kokemuksistani FE 70-200:n kanssa ja pyrin karotittamaan myös objektiivin optista suorituskykyä.

Artikkelisarjan osat:
1. Ammattilaisille katettu – kokeilussa Sony FE 70-200 F/4 G OSS (osa 1)
2. Amatöörin näkemänä – kokeilussa Sony FE 70-200 F/4 G OSS (osa 2)

-Toni Ahvenainen

This Post Has One Comment

  1. Petri

    Hyvä juttu tämäkin, ehkäpä siks ko oon tätä vähän tuumannu itellekki josko
    ois hyvä vaikkapa tossa drag racen kuvaamisesa. Erinäkösiä testejä tulee kytättyä paljonki oo ei täällä jumalan selän takana missää pääse itte kokeilee :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *