Hääkuvausta Suomessa – haastattelussa suomalainen Sony Alpha-kuvaaja Johnny Perkka

Johnny Perkka on suomalainen hääkuvaaja, joka on yhdessä vaimonsa Liisi Perkan kanssa ikuistanut lukemattomia suomalaisia hääjuhlia. Johnny ja Liisi kertovat pyrkivänsä hääkuvauksessa täydellisyyteen päävoimavaranaan empatia ihmisiä kohtaan. Tämän lisäksi Johnny tekee myös varsin oivia laitetestausvideoita nimellä ’Johnny Loves Sony’. Koska kesä on hääsesonkiaikaa, päätin haastatella häntä vähän suomalaisesta hääkuvauksesta, oman tyylin kehittämisestä ja Sony-kameroista.

1. Kerro aluksi vähän omasta taustastasi, eli olet itseasiassa varsin monipuolinen valokuvaaja ja teet hääkuvauksen lisäksi myös muoto- ja lapsikuvausta sekä toimit tarvittaessa myös tapahtumakuvaajana. Miten sinusta tuli kuvaaja?

En ollut pitänyt valokuvausta erityisesti taidemuotona ennen kuin hyvä ystäväni antoi minulle tuparilahjaksi kehystetyn printin Herb Rittsin ”Naomi With Raised Hands” kuvasta. Valot, varjot ja mallin epätavallinen poseeraus tekivät syvän vaikutuksen ja jonkun ajan kuluttua hankin ensimmäisen pokkarini. Aika nopeasti huomasin että Herb Rittsin käyttämä keskiformaatti erosi aika radikaalisti Sonyn pienestä digipokkarista. Huvittavaa sinänsä, että kamera oli nimenomaan Sony. Sen vaihdoin sitten Minolta Dimage7HI kameraan, joka myöskin nykypäivänä on osa Sonyn historiaa. Sillä tulikin sitten jo vähän järkevämpiä kuvia ja koitti se päivä, että joku älysi tarjota rahaa kuvaamisesta. Siihen kuvaan tuli kaadettua kaikki mielikuvat hyvästä kuvasta ja se muistutti kovasti Rittsin töitä. Positiivista on, että kyseinen kuva on edelleen portfoliossani, eli jopa omaan nykytasoon verrattuna se on ihan kelpo kuva. Sen jälkeen hitaasti mutta varmasti dj-hommat jäi taakse ja valokuvaus toi leivän pöytään.

Kuva: Johnny Perkka
www.johnnyperkka.com

2. Valokuvaajan ammatti voi käytännössä merkitä lähes mitä tahansa kuvaamista tapahtumista tuotteisiin jne., millä tavalla sinä olet yhdessä vaimosi kanssa päätynyt keskittymään juuri hääkuvaukseen?

Hääkuvaus on (jos ei lasketa tyyliin sotakuvausta) vaikein kuvauksen laji. Sen rytmi muuttuu päivän aikana koko ajan, tilanteet ovat hektisiä ja ainutkertaisia, ja päivä on pahimmillaan todella pitkä. Pisin koko päivän dokumentaarinen aloitettiin 7:30 aamulla ja kello 02:30 seuraavan päivän puolella oli pakattu viimeiset tavarat ja sitten vielä ajettiin kotiin. Päivän aikana pääsee suorittamaan muotokuvausta, urheilukuvausta, dokumentointia ja tuotekuvausta jne. Mikään muu kuvauksen laji ei pidä samalla tavalla sisällään kaikkea. Ja se on ihanaa, saa olla osa ihmisten ihaninta juhlaa, ratkoa haasteita ja tutustua uusiin ihmisiin. Se on parhautta.

Kuva: Johnny Perkka
www.johnnyperkka.com

3. Verkon keskusteluita lukiessa hääkuvaus näyttäytyy usein varsin teknisenä kuvaamisen genrenä. Monet hääkuvaajat painottavat tarvitsevansa kaikkein valovoimaisimpia laseja, markkinoiden nopeinta autofokusta, kahta muistikorttipaikkaa, ylivertaisia hämäräominaisuuksia, useita eri runkoja, ja niin edelleen. Tämä saa sen kuulostamaan vaativalta lajilta, jossa tekniikka näyttelee merkittävää osaa onnistumisen kannalta. Sinä olet kuitenkin sanonut, että hääkuvaus on paitsi ongelmanratkaisua, myös ihmissuhteita. Tämä on mielestäni todella virkistävä näkemys, joka poikkeaa teknisesti orientoituneesta kuvaamisesta. Kerro lisää siitä, mitä tarkoitat ongelmanratkaisulla ja ihmissuhteilla?

Juhlapaikat on harvoin kuvauksen kannalta täydellisen kokoisia eikä varsinkaan hyvin valaistuja, tai vastaavasti ulkovihkiminen tuo tilanteeseen aivan omat ulottuvuudet. Toki nykytekniikka helpottaa, mutta silti pitää tietää mitä tehdä ja ymmärtää digitaalisuuden rajat. Kaikesta hienosta laitteistosta huolimatta tärkein on kuitenkin sillan rakentaminen toisen ihmisen pään sisään. Jos et pysty nopeassa tahdissa saamaan yhteyttä kuvattavaan se näkyy kuvissa, sulhanen on jäykkä, morsian miettii vain kampaustaan tms. Jokainen ihminen on erilainen ja hyvä valokuvaaja on kameleontti joka pystyy olemaan kenen tahansa kanssa samalla aaltopituudella. Hääpareihin tulee päivän aikana yleensä vähän rakastuttua ja se toimii yleensä molempiin suuntiin.

Kuva: Johnny Perkka
www.johnnyperkka.com

4. Vaikka edellä vähän parjasinkin hääkuvaukseen liittyvää laiteorientoitunutta keskustelua, on ehkä myönnettävä, että joskus näille sanoille on myös katetta – nimittäin sen verran huikeita ovat joidenkin kansainvälisesti toimivien hääkuvaajien työt. Kun rima on maailmalla asetettu välillä todella korkealle, tulee väistämättä mieleen, ettei nk. tavallisista suomalaisista häistä ehkä edes saa niin näyttäviä dokumentaarisia tuotoksia. Millä tavoin suuressa maailmassa isolla budjetilla tehty high-end hääkuvaus vaikuttaa Suomessa? Tullaanko meillä tavallaan muun maailman perässä ja asettaako pienemmän maan pienemmät puitteet rajoituksia sille, mitä Suomessa voi tehdä?

Suomalaiset häät ovat aina suomalaisen näköisiä koska miljöö tekee niin paljon. Jos ulkomailla otetuista häistä ottaa arkkitehtuurin ja auringonlaskun merellä pois, ne eivät sinänsä eroa juurikaan. High-end kuvaus sen sijaan näyttää high-endiltä riippumatta olosuhteista, koska se on enimmäkseen kuvaajasta ja asiakkaan tahdosta kiinni. Dokumentaarinen kuvaus ei minusta voi olla kovin high-end paitsi kuvankäsittelyn puolesta, joten se ei ole mahdotonta Suomessa. Potretit on sitten eri asia. Esimerkiksi kiinalainen Sails Chong kuvaa ympäri maailman ja hänellä on iso ryhmä mukana, laitteet viimeisen päälle ja kuvankäsittely huippuluokkaa. Jos asiakkaan budjetti ja ennen kaikkea AIKA riittää, on kuvien mahdollista olla aivan saman laatuisia niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa.

Kuva: Johnny Perkka
www.johnnyperkka.com

5. Minkälainen on sinun visiosi hääkuvauksesta? Koetko esimerkiksi, että sinulla on työssäsi jonkinlainen ’signature-look’ ja tavoittelet kuvillasi tietyn tyyppistä visuaalista tyyliä, vai ajatteletko, että olet pikemminkin vain päivän dokumentaristi? Miten omaa tyyliä kehitetään?

Juu ehdottomasti, me pyritään maailmanluokan viimeisteltyyn lookkiin ja se on aika poikkeuksellista Suomessa. En pysty heti sanomaan ketään kenen lopputuote olisi samanlainen kuin meillä. Hiukan elokuvamaiset sävyt ja jokainen yksityiskohta hiottu, on asioita, millä meidän lookkia voisi kuvailla. Oma tyyli kehittyy, kun treenaa paljon, katsoo huippujen kuvia ja nimenomaan maailmalla. Suomessa on ihan hyvä taso halpoihin hintoihin nähden, mutta jos tähtää vain Suomen huipputasoon, ei voi päästä pidemmälle. Kun tavoitteet ovat kovat, on lopputulos väkisinkin hyvä ja oma tyyli kyllä muodostuu nopeasti. VSCO tai muu vastaava käsittely ei ole kovin omaperäinen tapa tehdä kuvaa, joten sitä kannattaa välttää, jos haluaa erottua massasta.

Kuva: Johnny Perkka
www.johnnyperkka.com

6. Monissa kuvissasi, erityisesti tekemissäsi häämuotokuvissa, on mielestäni todella onnistuneita luovia ratkaisuja. Mistä nämä ideat tulevat, onko kyse esimerkiksi asiakkaiden toiveiden toteuttamisesta vai improvisoitko paikan päällä käsillä olevista elementeistä erilaisia kuvaideoita?

Katson paljon elokuvia ja 80- ja 90-luvun musavideot on hyviä inspiraation lähteitä. Asiakkailla on harvoin mitään konkreettista, Pinterest-kuvakokoelma toki kaikilta morsiamilta löytyy, mutta siitä kannattaa katsoa vain mitä he toivoisivat saavansa ja tehdä sitten jotain omaa, mutta samantyylistä. Loppupeleissä ideat ovat 20% asiakkaalta ja 80% meidän kahden visiota.

Kuva: Johnny Perkka
www.johnnyperkka.com

7. Minkälaisen pohjan oma suomalainen häämuotokuvien perinteemme muodostaa tänä päivänä tehtäville kuville? Oma mielikuvani on, että menneinä vuosikymmeninä häämuotokuvat ovat olleet joko studiossa otettuja kuvia tai sitten niitä perinteisiä luonnon parissa laadittuja otoksia, joissa on usein joko koivikko tai pelto taustalla. Mikä on suhteesi tähän perinteeseen? Oletko perinteestä ammentava kuvaaja vai koetko olevasi pikemminkin vanhojen konventioiden uudistaja?

No ihan hirveästi nykymeininki ei eroa tuosta vanhasta meiningistä. Studioita käytetään yhä jonkun verran, ja iso osa otetaan luonnon helmassa. Itse olen enimmäkseen pyrkinyt tuomaan studiotason valonhallinnan miljööseen ja tekemään melko dramaattista kuvaa. Elokuvamaista. Ja jatkuvasti seuraan miten maailmalla kehitetään muotokuvausta, en tosin usko että olen heti laittamassa salamaa kopterin kyytiin mutta siihen on jotkut jo menneet suuressa maailmassa.

Kuva: Johnny Perkka
www.johnnyperkka.com

8. Paljonko kuvia tulee yhden keikan aikana ja miten kauan sinulla menee aikaa niiden jälkikäsittelyyn? Montako kuvaa valmis hääparille luovutettava paketti pitää sisällään keskimäärin?

Yhteensä kamera laukeaa meillä kahdella noin 1800 kertaa koko päivän kuvauksissa. Karsimiseen menee yksi ilta, RAW vaiheeseen menee päivä tai pari ja itse käsittelyyn viikko tai kaksi. Sitten asiakas saa noin 300–500 täydellistä kuvaa.

Kuva: Johnny Perkka
www.johnnyperkka.com

9. Kuvankäsittelyllä ja kuvien viimeistelyllä on suuri rooli hääkuvauksessa. Onko suomalaisilla hääpareilla mitenkin paljon odotuksia kuvankäsittelyn suhteen. Toivotaanko kuviin esimerkiksi maailmalla jo ehkä vähän hiipunutta ’faded look’ -tyyliä, jossa jälkikäsitellyt kuvat näyttävät heti jo hieman matalakontrastisilta, tai pyydetäänkö esimerkiksi kasvojen photoshoppausta paljon?

Faded look tai ”hautausmaa-käsittely” kuten sitä itse kutsun alkaa luojan kiitos olla menossa ohi. En ole koskaan seurannut noita käsittely trendejä, kun ne ovat aina ohimeneviä hetken hurmoksia. Pyrimme itse siihen, että kuvat näyttää hyvältä vielä viidenkin vuoden päästä. Tämän takia on paljon muilta kuvaajilta pyydetty alkuperäisiä RAW-kuvia, koska käsittely on ollut liian jyrkkää. Olisi ajattelematonta käsitellä kaikkia kuvia niin, että niistä ei esim. näe minkä väriset vaatteet ihmisillä oikeasti oli. Pyrkimyksenä on hillitty ja tyylikäs käsittely, ei ”in your face”. Meidän kuvissa kaikki ihmiset näyttää hyviltä. Tämä ei siis tarkoita mitään ”H&M epärealistista nukke meininkiä”, vaan korjataan kuvista epäkohtia esim. morsiamen äidillä stressi-ihottumaa häiden vuoksi. Nyrkkisääntönä: jos epäkohdat poistuisivat muutenkin viikon kuluttua, ei niitä kuulu jättää kuviinkaan ikuisiksi ajoiksi.

Kuva: Johnny Perkka
www.johnnyperkka.com

10. Paljasta laukkusi sisältö, eli mitä kaikkea raahaat paikalle perushääkeikkaa varten?

Tällä hetkellä kameroina on 2 kpl Sonyn a7Rii JA 1 Kpl Sony a9. Zoomeissa 24-70 f/2.8 GM, 70-200 f/2.8 GM. Kiinteissä, 12mm Samyang fisheye, 35mm f/1.4 FE, 50mm f/1.4 FE, 90mm FE Macro, 85mm GM, ja 135mm Batis. Näitten lisäksi salama puolella 3 kpl Godox AD600, 2 kpl Godox AD200 ja 2 kpl Godoxin TT685S pikkusalamaa. Näihin sitten läjä softboxeja ja varsinkin refloja. Filttereinä käytän NISI square filsuja. Ja päälle paljon kaikkea pikkusälää. Auto on melko täynnä mutta harvoin jää mitään käyttämättä.

11. Miten Sonyn kamerat ovat palvelleet kuvaamisessasi? Minkälaiset ominaisuudet Sonyn kameroissa palvelevat hääkuvaamista ja mitä Sonyn tulisi mielestäsi vielä kehittää kameroissaan, jotta ne sopisivat hääkuvaukseen vieläkin paremmin?

Sonyn dynamiikka ja pikselimäärät helpottaa kovasti kuvankäsittelyä, Eye-af on ihan korvaamaton. Kamerana Sony a9 on ihan omassa luokassaan, äänettömyys ja fokus ovat törkeän hyvät, mikään muu merkki ei tarjoa mitään vastaavaa. Odottelen seuraavaa R mallia, oli se sitten a9r tai a7rIII. Jos siinä on a9 AF ja runko, a7rII dynamiikalla ja resoluutiolla, niin voitte ottaa kaikki mun rahat.  En malta odottaa.

Kuva: Johnny Perkka
www.johnnyperkka.com

12. Tekniikasta puheenollen teet leipätyön rinnalla myös erinomaisia suomenkielisiä laitetestausvideoita nimimerkillä ’Johnny Loves Sony’ (kts. esim. täältä). Testaat laitteita erityisesti oman työsi ja käytännön kautta, mikä on vähän poikkeuksellista verrattuna tyypillisiin netissä pyöriviin laitetestausvideoihin. Mistä syntyi idea alkaa tehdä näitä videoita?

Idea syntyi siitä, kun kukaan ei tehnyt arviovideoita, missä keskityttäisiin asioihin mitkä oikeasti on merkityksellisiä ammattilaiselle. Kukaan ei näyttänyt mitään kiinnostavaa testivideoissa. Totesin että niitä pitää alkaa tehdä itse. Ja ihme kyllä palaute on ollut pelkästään positiivista ja saman henkisiä ihmisiä on löytynyt paljon.

13. Monet laitearvioit tehdään vakiintuneessa viitekehyksessä, jossa tuotteen speksit ja siihen liittyvät mittaukset ohjaavat paljolti arvioita. Valokuvaus on itsessään kuitenkin enemmän kuitenkin jotain ihan muuta kuin tekniikkaa, mikä tekee monista arviointikäytännöistä viime kädessä melko ristiriitaisia suhteessa todelliseen valokuvaukseen. Miten hyvä arvostelu sinun mielestäni tehdään ja mihin suuntaan kameroiden ja niihin liittyvien välineiden arviontia pitäisi yleisesti ottaen kehittää?

Tämä on vähän sama kuin autoissa, että on helppo luetella speksit, huippunopeus, kiihtyvyys jne. Kuitenkin enemmän merkitystä on sillä oliko autolla mukava ajaa, mahtuivatko perheen tavarat kyytiin kivasti jne. 300 litran tavaratila ei tarkoita yhtään mitään, mutta maanläheinen kokemus siitä miten esim. lomareissu onnistui, on paljon merkityksellisempi. Absoluuttinen numeerinen kuvanlaatu on ihan hyvä lähtökohta, mutta kiinnostavampaa on, mitä välineillä voi tehdä ja oliko sen saavuttaminen vaikeaa. Esimerkiksi keskiverto kamera-arvioissa Sonyn kuvissa mainitaan tietynlainen vihreä sävy ja se koetaan miinuksena. Tämä on kuitenkin sivuseikka, kun lähes kaikki itseään kunnioittavat kuvaajat käyttävät RAW:ta ja tuommoinen asia on hetkessä korjattu, minkä jälkeen vasta päästään itse asiaan. Testeissä pitäisi pystyä näyttämään mikä laitteen todellinen potentiaali on. DXO-markin 1 piste enemmän terävyydessä ei välttämättä tarkoita yhtään mitään mutta esim. T-arvo voi olla paljonkin F arvosta poikkeava, millä sitten taas saattaakin olla iso merkitys käytännössä.

14. Palataan viimeisessä kysymyksessä vielä hääkuvaukseen. Häät ovat juhlia, joissa syntyy ennenkaikkea paitsi uusia ihmissuhteita ja liittoja ihmisten välille, myös usein hartaasti vaalittuja kauniita muistoja elämän tärkeistä käännekohdista. Kerro haastattelun lopuksi jokin hyvä mieleenpainuva muisto hääkeikalta, jota olet itse ollut kuvaamassa?

Minulle se ehkä oli Italiassa kuvatut häät joissa pienessä ryhmässä illastettiin ja päädyin itsekin pitämään puheen morsiusparille, koska kaikki oli vain niin täydellistä. Sanoin että ”hääpareihin tulee usein vähän rakastuttua kuvauspäivän aikana ja se on välttämätöntäkin hyvien tunteikkaitten kuvien kannalta, ja teihin on ollut erityisen helppo rakastua”.

Kuva: Johnny Perkka
www.johnnyperkka.com


Tutustu tarkemmin Johnnyn kuvaamiseen täältä
Johnnyn kotivut:
http://www.johnnyperkka.com/
Johnny Loves Sony Youtube-kanava: https://www.youtube.com/channel/UC6ItqGgKLD6Ydi6r8AMawoQ
Facebook: https://www.facebook.com/PerkkaPhotography/
Instagram: https://www.instagram.com/johnnyperkka/
Google Plus: https://plus.google.com/u/0/+JohnnyPerkka
Twitter: https://twitter.com/@JohnnyPerkka/
 


– Toni Ahvenainen

Haluatko julkaista omia kuviasi tässä blogissa? Year of the Alpha etsii suomalaisia Sony Alphakuvaajia ja julkaisee enemmän kuin mielellään heidän tarinoitaan ja kuviaan. Julkaistut jutut voivat olla lyhyitä haastattelutyyppisiä artikkeleita kuvien kera tai sitten voit kirjoittaa pidemmän artikkelin jostakin itsellesi tärkeästä aiheesta. Valokuvaamisen kenttään mahtuu monenlaisia kertomuksia ja kaikki kertomukset julkaistaan riippumatta siitä, onko kyseessä valokuvaamisen vasta-alkaja vai kaiken kokenut ammattilainen. Ainoa ehto on, että jutuilla on jokin yhteys Sonyn Alpha järjestelmään. Julkaistuista artikkeleista ei makseta palkkiota, mutta niiden kautta on mahdollista saada esimerkiksi näkyvyyttä omille sivuillesi. Mikäli sinulle juolahti mieleen idea, ota yhteyttä ja kerro ideastasi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *