Haastajan merkki – testissä Sony FE 85mm 1.4 GM (osa 1)

Noin vuosi sitten Sony lanseerasi näyttävästi uuden G Master -tuotemerkin, joka yhdistää uusia lähinnä ammattilaisille ja vakaville harrastajille tarkoitettuihin premium-luokan objektiiveja. GM-perheen kaksi ensimmäistä objektiivia (FE 85mm 1.4 GM & FE 24–70 mm F2,8 GM) olivat näytillä jo viime vuoden Kuva&Kamera -messuilla, mutta varsinaisia demolinsseja jouduttiin Suomeen odottamaan hieman kauemmin. Nyt kun sellaisia oli tarjolla, päätin lyhyesti testata Sony FE 85mm 1.4 GM potrettilinssiä, joka on mielestäni kaikkein mielenkiintoisin GM-perheeseen nyt kuuluvasta kolmesta objektiivista. Valovoimaisen lyhyen teleobjektiivin suunnittelussa korostuvat piirron esteettiset kysymykset enemmän kuin vaikkapa reunaterävyyttä hakevissa laajakulmissa tai sopivaa kompromissia etsivissä zoomeissa. Valovoimaisen potrettiobjektiivin toteuttaminen on myös teknisesti haastava tehtävä ja sen vuoksi on mielenkiintoista tarkistaa mihin Sony pystyy, kun kaikki pelimerkit pistetään pöytään.

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & FE 85mm 1.4 GM, f/1.4, 1/2000sek, ISO100, raw

Uusi G Master -tuotemerkki tuli monille alunperin yllätyksenä. Jotta Sonyn ajattelua voisi seurata, on aluksi ymmärrettävä se, että valokuvaajien joukossa Sony on ollut merkkinä pitkään eräänlainen outolintu eikä sitä ole pidetty vakavasti otettavana kameravalmistajana. Kuluttajien mielikuvissa yritys on liitetty perinteisesti televisioihin, pelikoneisiin ja kannettaviin soittimiin. Tiedostavien ja vaativien kuvaajien parissa asetelma on toki muuttunut paitsi menestyksekkäiden A99II ja A7-mallien, myös sensoritekniikkaan liittyvän osaamisen myötä. Minoltaan liittyvien historiallisten syiden vuoksi Sonya ei kuitenkaan pidetä täysverisenä kameravalmistajana ja esimerkiksi omia objektiiveja markkinoidessaan yritys on jo pitkään luottanut Zeiss-yhteistyön tuomaan vetoapuun ja hakenut sitä kautta uskottavuutta valokuvaajien parissa. Ammattilaisten silmissä yhtenäisen ja korkeatasoisen järjestelmän rakentaminen onkin ollut haastava pala yritykselle ja esimerkiksi suositun A7-sarjan kohdalla voi hyvällä syyllä sanoa, että Sonyn strategia yhtenäisen objektiiviperheen kokoamiseksi on ollut vähintäänkin poukkoileva. A7-sarjan kameroille on tuotu hyvin erilaisia objektiiveja vailla yhtenäistä linjaa, minkä vuoksi käyttäjien on ollut vaikea hahmottaa niistä syntyvää kokonaisuutta – jos sellaista on ollutkaan, sillä ainakin minulle on syntynyt sellainen vaikutelma, että Sony on jatkuvasti siirtänyt A7-sarjaan liittyviä strategisia tavoitteita sitä mukaa kun kamerat ovat saavuttaneet enemmän huomiota ja uskottavuutta ammattilaisten silmissä.

Sony on kameramarkkinoilla haastaja ja tästä näkökulmasta katsoen uuden objektiiviperheen luomista tulee ymmärtää yrityksen valitsemana strategisena liikkeenä. Uudenlaista G Master -tuotemerkkiä tarvitaan ensiksikin sen vuoksi, että Sony haluaa luoda sillä selvästi uuden ammattilaisille suunnatun tuoteryhmän aikaisempien G- ja Sony/Zeiss -sarjojen yläpuolelle. Vaikka esimerkiksi perinteiset G-sarjan objektiivit ovat lähtökohtaisesti melko laadukasta tavaraa, markkinoinnin näkökulmasta ne ovat kuitenkin jo vanha juttu, ja toiseksi, suurin osa G-sarjan objektiiveista on tarkoitettu A-bajonettia käyttäville Alpha-kameroille, kuten esimerkiksi A99II:lle. Samantapainen tilanne koskee osittain myös varsin korkealle noteerattuja Sony/Zeiss -linssejä. Vaikka Sony näyttää edelleen jatkavan yhteistyötä Zeissin kanssa, GM-merkin myötä Sony haluaa selvästi ottaa etäisyyttä Zeissiin hyvän optisen laadun takaajana ja painottaa nyt enemmän omaa osaamistaan premium-luokkaisten linssien valmistajana. G Master -tuotemerkkiä tarvitaankin viime kädessä siihen, että Sony haluaa muuttaa yritykseen liitettyjä mielikuvia kameraharrastajien ja ammattilaisten parissa, ja samalla haastaa kameramarkkinoita perinteisesti hallinneet jättiläiset Canonin ja Nikonin. Tätä varten tarvitaan tietysti jotain täysin uutta – ja näyttävä uuden tuotemerkin lanseeraus, joka lupaa käyttäjilleen ensiluokkaista maailmanluokan huippuoptiikkaa, on tietysti juuri sitä.

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & FE 85mm 1.4 GM, f/1.4, 1/500sek, ISO100, raw

Uutta GM-objektiiviperhettä onkin markkinoitu varsin näyttävästi ja vahvemmin kuin mitään aikaisempia E-bajonetille tarkoitettuja objektiiveja. Sony haluaa tällä kertaa luoda selvästi yhdenmukaisen tuoteperheen, avata objektiivien suunnittelussa tehtyjä valintoja aikaisempaa enemmän sekä alleviivata niitä tekijöitä, jotka erottavat GM-perheen objektiivit yrityksen muista tuotteista. Markkinointimateriaaleissa hehkutetaan esimerkiksi uusia asfäärisiä XA-linssielementtejä (’extreme aspherical’), joiden pintarakenne on hiottu aikaisempaa tasaisimmiksi 0,01 mikronin tarkkuudella; tasaisemman pintarakenteen ansiosta pyöreissä bokeh-muodoissa pitäisi olla vähemmän sipuli-efektiä. Bokehia on yritetty hioa pehmeämmäksi myös toteuttamalla himmennin 11 lamellilla. Myös tarkennuksen luvataan toimivan paremmalla hienosäädöllä, sillä objektiivin tarkennusjärjestelmä pitää sisällään kaksi eri sensoria, jotka mittaavat tarkennusryhmään liittyvien elementtien sijaintia aikaisempaa täsmällisemmin. Jotta GM-sarjan objektiivit täyttäisivät nykyisten korkearesoluutioisten runkojen täyden potentiaalin, suunnittelutyön lähtökohdaksi on otettu vaativampi 50 linjaparin tiheys (MTF-50). Sonyn mukaan GM-perheen linssit ovatkin suunniteltu tulevaisuutta silmällä pitäen ja luovat tällä tavoin eräänlaisen kuvitteellisen rajapyykin vanhojen ja uusien kamerarunkojen välillä.

Markkinointi on sitä itseään ja minua hiukan hymyilytti esimerkiksi materiaaleissa esiintyvät tietokonemallinteiset CAD-kuvat, jotka toimivat kuluttajalle ikään kuin visuaalisena takeena siitä, että GM-perheen objektiivien suunnittelu on ollut monimutkainen ja haastava projekti. Kolmiulotteisia vektorimalleja on pyöritetty jo 80-luvulta alkaen ja kyse on eräänlaisesta populaarikulttuuriin kuuluvasta visuaalisesta kliseestä, joka ilmentää viime kädessä uskoa tietotekniikan kaikkivoipaisuuteen. Tosiasiallisesti optiikan suunnittelu on jo kauan ollut pohjimmiltaan tietokonemallinteista toimintaa, ja toisaalta taas, mallien siirtäminen todellisiksi fyysisiksi tuotteiksi vaatii paljon myös hidasta käsityötä ja optimointia – puhumattakaan siitä, että menestyksekäs objektiivi ja tuote on muutakin kuin laskentatehoa ja matematiikkaa. Sonyn teknisesti painottunut markkinointi vakuuttanee parhaiten ehkä samanhenkiset tekniikkaorientoituneet kuvaajat, joskin kriittisiä kysymyksiä voi esittää myös teknologian näkökulmasta käsin. Missä kohtaa kurvikas linssielementti muuttuu äärimmäiseksi (XA = ’extreme aspherical’), tai minkä vuoksi MTF-50 olisi sen perustavampi mittaskaala kuin vaikkapa MTF-60 tai MTF-70, kysymyshän on vain numeerisesta skaalan valinnasta.

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & FE 85mm 1.4 GM, f/1.4, 1/500sek, ISO100, raw

Vaikka GM-perheen markkinoinnissa on paljon mukana kermaista pintakuorrutetta, näyttää taustalla oleva viesti olevan perimmiltään se, että Sony käyttää objektiivien valmistukseen uudenlaista ja aikaisempaa kehittyneempää tekniikkaa – ainakin yrityksen omilla mittapuilla mitattuna. Tavalliselle käyttäjälle tämä on tietysti hyvä uutinen ja kertoo siitä, ettei uutta tuotemerkkiä ole vetäisty ilmasta suunnittelemalla pelkästään uusi aikaisempaa värikkäämpi brändi, vaan se pohjaa uudenlaisiin investointeihin niin tutkimus- kuin valmistuspuolellakin. Toinen markkinointimateriaaleista välittyvä viesti tuntuisi olevan se, että objektiivien valmistuksessa on pyritty löytämään uusia keinoja estetiikan tuomiseksi osaksi linssien suunnittelua. Tavallisestihan linssivalmistajat ovat optiikkaa kehuessaan puhuneet vain empiirisesti mitattavasta terävyydestä, kuva-alan reunoista tai värivirheiden korjailusta – ja vaikeammin lähestyttävä esteettinen puoli ja objektiivien piirto on jätetty yksiulotteisten toteamusten tai näyttävien markkinointikuvien varaan. Ei ole kovinkaan selvää, miten pitkälle erilaisia esteettisiä näkökulmia ja makuarvostelmia on ylipäätään mahdollista ujuttaa osaksi teknistä suunnittelua, mutta ainakin GM-sarjan kohdalla näin on yritetty tehdä hiomalla esimerkiksi juuri bokehin käyttäytymistä edellä mainitulla tavalla. Aivan ainutlaatuista tämä ei nyt kuitenkaan ole, sillä edustavathan esimerkiksi Sonyn omat STF-linssit (’Smooth Trans Focus’) samantyyppistä filosofiaa. Lopuksi Sony kertoo vielä ottaneensa GM-perheen valmistuksessa käyttöön uusia laadun varmentamisen proseduureja ja laitteistoja, jotta linsseistä saataisiin kaikki irti. Epäsuoralla tavalla samalla myös myönnetään, että joidenkin aikaisempien objektiivien laadunvarmistuksessa on ollut toivomisen varaa (katso esimerkiksi aikaisempi arvioni Sony FE 35mm 1.4:stä).

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & FE 85mm 1.4 GM, f/1.4, 1/100sek, ISO1600, raw

Tuotesuunnittelun lopputulos, eli Sony FE 85mm 1.4 GM, tuntuu fyysiseltä olemukseltaan tanakalta ja hyvin valmistetulta. Ulkopinnat ovat uudempien A7-runkojen tapaan teksturoitua magnesiumseosta ja visuaalisesti objektiivi istuu hyvin A7-sarjan kameroihin. Kumisesta tarkennusrenkaasta saa hyvän otteen ja hieman yllättäen myös manuaalitarkennus toimii objektiivilla varsin hyvin siitä huolimatta, että kyseessä on täysin sähköinen tarkennusjärjestelmä (focus-by-wire). Objektiivin himmennintä voi säätää rungossa olevasta aukkorenkaasta (f/1.4 – f/16) tai vaihtoehtoisesti himmentimen säädön voi jättää automaatille, jolloin se toimii kameran rungosta käsin kuin missä tahansa muussakin objektiivissa. Himmentimen voi kytkeä erillisestä kytkimestä myös portaattomaksi, jolloin pykälien vastus katoaa ja aukkorenkaalla voi tehdä tasaisia himmennyksiä esimerkiksi videoita kuvatessa. Erilliset aukkorenkaat sopivat mielestäni parhaiten täysin manuaalitarkenteisiin linsseihin ja toisenlaiseen kuvaamisen tapaan, mutta ei siitä ole haittaakaan, ja ymmärrän hyvin, että pienellä lisäominaisuudella objektiivista on tehty käyttökelpoinen myös videotyöskentelyyn. Ammattilaistuotteessa pitääkin huomioida erilaiset käyttötavat, sillä ammattilaisiakin on moneen eri lähtöön.

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & FE 85mm 1.4 GM, f/1.4, 1/1000sek, ISO100, raw

Objektiivin runkoon sijoitettu erillinen ’focus hold’ -kytkin on erittäin hyvä ominaisuus, koska siihen saa määritettyä uudemmista Sonyn kameroista tutun ’Eye-AF’:n. Potretti-työskentelyä silmällä pitäen kyseessä on hyvin käyttökelpoinen ominaisuus: kytkintä painamalla kamera on osaa etsiä ja tarkentaa suoraan mallin silmään ja seurata sitä vaikka kohde liikkuisikin kuvakentässä. Se, että Eye-AF:n saa aktivoitua nimenomaan objektiivin rungosta on mielestäni toimiva ratkaisu, sillä se paitsi muistuttaa tarkennusrenkaasta tarkentamista, myös vapauttaa toisen käden säätämään kameran asetuksia rungosta käsin. Peilijärkkäreillä käytetyt ’focus & recompose’ -tekniikat näyttävät auttamattoman kömpeloiltä ja vanhanaikaisilta ’Eye-AF’:n verrattuna, vaikka toisenlaisissa tarkennustilanteissa DSLR-kameroilla onkin vielä vähän etumatkaa. Toiminnallisuus puoltaa Sonyn valitsemista potretti-kuvaamiseen.

Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että kyseessä on varsin kookas ja painava objektiivi. Etuelementin halkaisijan ollessa kunnioitettavat 77mm, on selvää, ettei kyseessä ole kovin huomaamaton väline vaikkapa katukuvauksen kannalta. Ensimmäisen sukupolven A7-runkoon kytkettynä GM 1.4/85 on suorastaan karskin näköinen nuija. Itse olen sitä mieltä, että yksi Sonyn A7-konseptin vetovoimatekijöistä piilee runkojen kompaktissa koossa; tätä näkökulmaa vasten GM 1.4/85 on yksinkertaisesti turhan kookas verrattuna A7-runkojen mittasuhteisiin. Objektiivi esimerkiksi painaa enemmän kuin raskain A7-runko (GM 1.4/85, 820 g vs A7RII, 625 g) ja huomasin usein kantavani kameraa pitäen kiinni objektiivista ikään kuin runko olisi vain objektiivin lisälaite. Kuvattaessa tuntuma on kuitenkin kohtuullisen hyvä kun kokonaisuutta tukee toisella kädellä objektiivin alta, mikä kyllä onnistuu verraten helposti ja suuri paino tuo tiettyä vakautta kuvaamiseen, mutta on selvää ettei GM 1.4/85 oikein sovellu huolettomaan näppäilyyn tai reissukakkulaksi. Vaikka objektiivi on näin ollen melko kookas, on samalla kuitenkin otettava huomioon se, että Sony on valmistanut GM-perheen objektiivit selvästi tulevaisuutta silmällä pitäen. Näyttääkin siltä, että yrityksen tavoitteena on tuoda markkinoille eheä kokonaisuus erittäin korkealaatuisia ja enimmikseen ammattilaisille suunnattuja objektiiveja ennen kuin A7-sarjan seuraaja, myyttinen A9-runko tai mikä se sitten onkaan, julkaistaan. Tällä tavoin Sony pyrkii väistämään sen ongelman, joka hidasti alunperin A7-sarjan myyntiä; eli se, ettei uusiin runkoihin ollut alusta alkaen tarjolla kuin muutama optisesti erinomainen objektiivi. Uuteen tulevaan runkoon Sony FE 85mm 1.4 GM todennäköisesti sopii erittäin hyvin.

Sony FE 85mm 1.4 GM verrattuna Zeissin Batis 1.8/85 ja Loxia 2/35 objektiiveihin. Omasta mielestäni Loxiat ovat juuri oikean kokoisia suhteessa A7-rungon mittasuhteisiin. Zeissin Batis 1.8/85 on jo hiukan kookas ja Sony FE 85mm 1.4 GM selvästi kaikkein kookkain.

Täytyy sanoa, että ensivaikutelma Sony FE 85mm 1.4 GM objektiivista on hyvä ellei suorastaan erinomainen. Näppituntumalta sanottuna kyseessä on selvästi ammattilaistason tuote, joka näkyy objektiivin mekaanisessa rakenteessa ja huolitellussa kokonaisuudessa. Halvalta vaikuttavia ratkaisuja ei ole ja vastavalosuojakin on erillisen lukitsimen kanssa harkiten toteutettu. Suurikokoisissa objektiiveissa suosisin enemmän kierteellä toimivia linssisuojuksia, jotka istuvat paremmin kuin klipsuilla varustetut, mutta tämä on jo selvästi hiuksien halkomista. Uudet avaukset ovat aina mielenkiintoisia ja tuotemerkkinä G Master on Sonylle ennen kaikkea mahdollisuus rakentaa viimeinkin se yhtenäinen ammattilaistasoinen objektiiviperhe, jota A7-sarjan kameroille on odotettu niiden ilmestymisestä lähtien. Vähän tietysti arveluttaa se, mitä suunnitelmia Sonylla saattaa olla muiden objektiivien osalle, sillä korkealle hinnoitellut premium-luokan GM-linssit eivät ole kuin ammattilaisten ja vakavien harrastajien ulottuvilla. Onneksi Sony on viime aikoina tuonut myös huokeammin hinnoiteltuja peruslinssejä A7-sarjan kameroilla, vaikka en kuitenkaan pidättäisi hengitystäni sen suhteen, että peruslinssit tai Sony/Zeiss -objektiivit täydennettäisiin ihan pian kattaviksi kokonaisuuksiksi. Pelimerkit ovat nyt G Master -tuotemerkissä, jolla Sony pyrkii tarjoamaan maailmanluokan huippuoptiikkaa sekä haastamaan kameramarkkinoiden status quon.

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & FE 85mm 1.4 GM, f/8, 1/160sek, ISO100, raw

Kaksiosaisen artikkelisarjan toisessa osassa tarkastelen lähemmin Sony FE 85mm 1.4 GM:n optista suorituskykyä. Vertaan sitä myös Zeissin Batis 1.8/85:n, joka on tämän objektiivin suora kilpailija Zeissin mallistosta. Samalla pohdin piirron luonteeseen liittyviä kysymyksiä ja sitä, mihin Sony FE 85mm 1.4 GM sijoittuu kameramarkkinoiden suuressa kuvassa.

Artikkelisarjan osat:
1. Haastajan merkki – testissä Sony FE 85mm 1.4 GM (osa 1)
2. High-endin uusi tuleminen – testissä Sony FE 85mm 1.4 GM (osa 2)

-Toni Ahvenainen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *