Monipuolinen huippusuoriutuja – testissä ZEISS Batis 2/40 CF

Muutama kuukausi sitten julkaistu ZEISS Batis 2/40 CF on viides objektiivi ZEISSin valmistamassa ja monien Sony-kuvaajien suosimassa Batis-linssiperheessä. Aikaisemmat Batis-perheen linssit ovat polttoväliltään painottunet laajaan päähän (Batis 2.8/18 & Batis 2/25) ja teleobjektiiveihin (Batis 1.8/85 & Batis 2.8/135). Hitaasti täydentyvässä Batis-perheessä on siten ollut jo varsin pitkään normaalipolttovälin mentävä aukko ja nyt julkaistu Batis 2/40 CF paikkaa keskeisellä tavalla tätä puutetta. Sain poikkeuksellisen mahdollisuuden kokeilla objektiivia jo hieman ennen sen julkistusta, sillä toteutin ZEISSilleobjektiivin julkistukseen liittyvän ja laajempaa näkyvyyttä tavoittelevan mikroblogin 30 Days of Batis 2/40 CF (www.30daysofbatis.com). Tavallisesta linssiarviosta poiketen olen siis käyttänyt objektiivia jo useamman kuukauden ja arvioni perustuu näiden kuukausien aikana syntyneisiin vaikutelmiin ja testeihin sekä osittain myös ZEISSin kanssa käytyihin keskusteluihin.

Sony α7 & ZEISS Batis 2/40 CF, f/11 1/5sek, ISO100, Raw
Kuva: Toni Ahvenainen

Fyysinen ulkomuoto
Fyysiseltä ulkomuodoltaan Batis 2/40 CF on silkkaa ZEISSia ja siten varsin tyylikäs kokonaisuus. Moderniin ja pelkistettyyn muotokieleen perustuva estetiikka kuitenkin jakaa monien kuvaajien mielipiteitä. Osa haluaisi ZEISSin palaavan takaisin 70- ja 80-luvun suunnitteluperinteeseen, mutta yrityksen olemuksen perustuessa vahvaan brändiin sekä uudistumiseen ja innovointiin, on vain luonnollista, että tämä sama ajattelu näkyy myös toteuttamissa tuotteissa. Omasta mielestäni Batikset ovat aina olleet tyylikkäitä ja niiden estetiikka kuljettaa osaltaan eteenpäin kameroiden kehitystä. Myös käytännöllisistä näkökulmista katsoen Batis 2/40 CF on varsin mutkaton objektiivi. Sileästä ulkokuoresta huolimatta objektiivista saa hyvän otteen ja kuminen tarkennusrengas on mukavasti vaimennettu. Aikaisemmista Batiksista poiketen objektiivin rungossa on nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa kytkin tarkennusalueen rajaamista varten. Tarkennusalueen voi valita joko täydeksi (ääretön – 0.24m), rajoitetuksi (ääretön – 0.4m) tai lähietäisyydellä toimivaksi (0.4m – 0.24m). Objektiivi tarkentaa rivakasti (ja täysin äänettömästi) jo täydellä tarkennusalueella, mutta tarkennusalueen rajoitin lisää käyttömukavuutta ainakin siinä mielessä, että tarkennus ei tavallisissa tilanteissa hae kohdetta lähietäisyydeltä ja suoriutuu siinä mielessä vielä hiukan nopeammin. Vaihtoehtoisesti tarkennuksen voi rajata pelkästään lähietäisyydelle, mikä tekee esimerkiksi pienten yksityiskohtien ja niiden kuvaamisen etäämpänä olevaa taustaa vasten helpommaksi. Objektiivin mukana tuleva muovinen vastavalosuoja on melko iso ja kasvattaa jo muutenkin melko kookasta objektiivia ehkä tarpeettomankin paljon. Onneksi sitä ei ole pakko käyttää, sillä Batis 2/40 CF kestää suoraa auringonvaloa hyvin eikä kuvan kontrasti laske vaikka vastavalosuojaa ei käyttäisikään.

Objektiivin koko ja tarkennusrajoitin.
Sony α7 & ZEISS Loxia 2/35, f/8 1/60sek, ISO250, Raw
Kuva: Toni Ahvenainen

Valokuvaamisen perinteestä irrottautuva polttoväli
Fyysisen olomuodon ollessa käytännössä täysin saman kuin aiemmissa Batis-perheen linsseissä, on uuden Batis 2/40 CF:n ehkä mielenkiintoisin yksityiskohta sen tarjoama poikkeuksellinen 40mm polttoväli. Täysikennoisille kameroille suunnitellut kiinteäpolttoväliset linssit ovat tavallisesti noudattaneet perinteistä polttovälijakaumaa 24mm, 35mm, 50mm ja 85mm, ja lähes kaikki valmistajat seuraavat tuotannossaan näitä historiallisesti vakiintuneita polttoväliryhmiä. Kyse ei ole oikeastaan vain pelkistä polttoväliryhmistä, vaan pikemminkin vahvasta valokuvaamisen historiaan liittyvästä perinteestä, jonka läpi monet kuvaajasukupolvet ovat katsoneet maailmaa ja hahmottaneet omaa valokuvaamistaan. Tätä perinnettä vasten katsottuna ZEISSin valinta on vähintäänkin erikoinen, mitä alleviivaa edelleen vielä se, että edes ZEISSin omassa katalogissa ei ole ennen Batis 2/40 CF:ää ollut yhtään 40mm linssiä. Moni kuvaaja todennäköisesti odottikin, että ZEISS olisi paikannut Batis-perheen polttoväliaukon perinteiseen tapaan joko 35mm tai 50mm objektiivilla. 40mm valinta on lopulta siinäkin mielessä yllätyksellinen, että Sonyn FE-järjestelmässä on ollut olemassa jo todella pitkään kysyntää tavalliselle 35mm f/1.8 linssille.

Batis 2/40 CF:n 40mm polttoväliä voi kuitenkin pitää varsin perusteltuna valintana, kunhan vain siihen liittyviä tekijöitä tarkastellaan yksityiskohtaisemmin. Ensiksikin objektiivin tarjoama 47 asteen horisontaali kuvakulma asettuu lähes täydellisesti jo olemassaolevienBatis 2/25 ja Batis 1.8/85 objektiivien väliin. Siten Batis 2/40 CF paikkaa objektiiviperhettä vaivanneen polttoväliaukon varsin tasapainoisella tavalla. Vaihtoehtoisesti 35mm tai 50mm linssit olisivat kummatkin jättäneet kuvakulman suhteen suuremman etäisyyden joko Batis 2/25:seen tai Batis 1.8/85:seen. Nyt Batis 2/40 CF asettuu melkolailla näiden kahden objektiivin geometriseen puoliväliin.

Batis 2/40 CF:n tarjoama 40mm kuvakulma asettuu hyvin tarkasti 25mm ja 85mm väliin.

Toiseksi 40mm on myös siitä mielenkiintoinen polttoväli, että tarjoama kuvakulma asettuu geometrisen täsmällisesti 35mm ja 50mm puoliväliin. Batis 2/40 CF on siis sen tarjoaman kuvakulman suhteen täsmälleen yhtä kaukana 35mm kuin myös 50mm linssistä (vaikka pelkkää polttovälilukemaa tuijottamalla voi asian ymmärtää toisin). Viimeistään tässä vaiheessa on selvää, ettei ZEISSin valitsema polttoväli ole pelkkä sattuma, vaan kyse on hyvin harkitusta valinnasta, jolla ZEISS pyrkii (1) korvaamaan yhdellä 40mm objektiivilla molemmat 35mm ja 50mm standardit polttovälit sekä (2) paikkaamaan samanaikaisesti Batis-perhettä vaivanneen normaalipolttovälisten objektiivien puutteen. Jos hyväksyy ZEISSintarjoaman ehdotuksen, niin yhdellä 40mm objektiivilla voi periaatteessa hoitaa molemmat polttovälit, mikä puolestaan tarkoittaa vähemmän objektiivien vaihtoa.

Samanaikaisesti Batis 2/40 CF asettuu kuvakulmaltaan myös lähestulkoon täydellisesti 35mm ja 50mm geometriseen puoliväliin.

Kokonaisuuden kannalta katsottuna 40mm polttovälillä varustettu Batis 2/40 CF onkin lopulta varsin mielenkiintoinen lisäys Batis-perheeseen. Sen sijaan, että ZEISS rakentaisi Batis-perhettä perinteisen polttovälijaottelun (24-35-50-85) mukaisesti, sama polttovälialue katetaan nyt pelkästään kolmen objektiivin varassa: Batis 2/25, Batis 2/40 CF ja Batis 1.8/85. Tästä on ainakin se käytännön hyöty, että neljän objektiivin sijasta Batis 25-40-85 setti vie kameralaukusta tilaa vain kolmen objektiivin verran, kokonaisuuden painaessa vaivaiset 1148 grammaa. Kompaktia, kevyttä ja alkuperäistä α7-konseptia tukevaa AF-settiä etsiville Batis-perhe on tästä syystä erinomainen vaihtoehto. ZEISS on selvästi osannut asetella tavoitteet hyvin kokonaisuuden ja käytettävyyden kannalta, sillä vertailun vuoksi esimerkiksi uusi ja optisesti ensiluokkainen Sigma Art 40/1.4 painaa jo yksistään enemmän kuin kaikki kolme Batis-objektiivia yhdessä.

Ison kokonaiskuvan kannalta on mielenkiintoista myös se, että ZEISS tarjoaa Batis-perheellään vaihtoehdon sille perinteiselle kategorisoinnille ja neljän objektiivin setille, johon monet valokuvaajasukupolvet ovat perustaneet ajattelunsa vuosikymmenien ajan. Monelle kuvaajalle perinteisistä 35mm ja 50mm objektiiveista poikkeaminen saattaa tuntua vaikealta ajatukselta, sillä 40mm polttoväliä ei ole kognitiivisessa mielessä helppo luokitella olemassaoleviin lokeroihin tai vakiintuneisiin kuvaamisen käytäntöihin. Toisaalta 40mm luonnehtii myös tietyn tyyppinen uutuuden viehätys, sillä tämä polttoväli ei ole 35mm ja 50mm tapaan hautautunut polttoväliin liittyvien odotusten tai käyttötapojen alle.

Viime kädessä käyttämillemme kategorioille ei ole olemassa mitään ”luonnollisia”, vaikkapa ihmisen silmän fysiologiaan, liittyviä perusteita (vaikka usein toisin väitetäänkin) ja sen vuoksi ne voidaan myös ajatella toisin. ZEISSin valitsema 40 mm polttoväli edustaakin tässä suhteessa tietyn tyyppistä perinteestä irrottautumistaja konservatiivisen ”tehdään kuten ennen” -ajattelun korvaamista geometris-rationaalisella modernilla valinnalla. Perinteestä irrottautuminentulee varmasti jakamaan mielipiteitä, mutta ainakin omasta mielestäni tämän tyyppinen uudelleenajattelu ja vaihtoehtoisten ajattelutapojen tarjoaminen sopivat erityisen hyvin Batis-objektiiviperheeseen. Onhan sitä alusta alkaen markkinoitu uuden ajan linssiperheenä: ’Lensfamily for thenewera’, kuten ZEISS toteaa markkinointimateriaaleissaan.

Lisää monipuolisuutta Close Focus -toiminnolla
Keskustelin Batis 2/40 CF:n konseptista Batis-perheen suunnittelusta vastaavan johtajan Michael Pollmannin kanssa ja tämä myönsi, että Batis 2/40 CF:llä on todellakin pyritty paikkaamaan Batis-perheessä ollut normaalinpolttovälin mentävä aukko. ZEISS valitsi tietoisesti 40mm polttovälin, koska halusi tuoda Batis-perheeseen tavallisia 35mm ja 50mm linssejä monipuolisemman polttovälin, ja toisaalta perinteiset vaihtoehdot tuntuivat liian yksinkertaisilta ja historian toistamilta ratkaisuilta. Pollmann myös kertoi, että hyvin pian polttoväliin liittyvän valinnan jälkeen suunnittelun keskeiseksi tavoitteeksi otettiin monipuolisuuden maksimointi. Tämän vuoksi Oberkochenissa päädyttiin lopulta optiseen rakenteeseen, joka mahdollistaisi objektiivin käytön myös lähestulkoon makro-etäisyyksillä. Close focus -toiminnon kautta Batis 2/40 CF:ää voi siten pitää myös hivenen erikoistuneena objektiivina ja sen avulla on mahdollista kuvata kohteita selvästi lähempää kuin suurimmalla osalla muita normaalipolttovälisillä objektiiveilla.

Minimitarkennusetäisyydellä kuvatut kukat ja tulitikku havainnollistamassa suurennusta.
Sony α7 & ZEISS Batis 2/40 CF, f/8, 0.5sek, ISO100, Raw
Kuva: Toni Ahvenainen

Käytännössä Closefocus -toiminto merkitsee 1:33 suurennussuhdetta ja 24 senttimetrin minimitarkennusetäisyyttä. Tämä tarkoittaa, että minimitarkennusetäisyydellä kuvattavat kohteet toistuvat noin 1/3 koossa kameran sensorille. Jos lähikuvausmahdollisuutta haluaa verrata muihin linsseihin, ei kannata tuijottaa minimitarkennusetäisyyttä vaan suurennussuhdetta. Käytännössä useimpien normaalipolttovälillä toimivien linssien suurennussuhde rajoittuu noin 1:15 tasolle. Pelkkinä numeroina ero ei kuulosta isolta, mutta käytännössä Batis suurentaa kuvattavaa kohdetta noin kaksi kertaa enemmän. Close focus -toimintoa ei kannata kuitenkaan sekoittaa varsinaiseen makro-kuvaukseen, joka tarkoittaa yleensä 1:1 tai 1:2 suurennussuhdetta, mutta sen verran lähelle kohteita kyllä pääsee, että kuvista alkaa selvästi erottua paljaalle silmälle näkymättömiä yksityiskohtia. Makron sijaan puhuisin pikemminkin ”lähikuvista” sekä esimerkiksi yksityiskohtien kuvaamisesta, joilla on tärkeä rooli esimerkiksi erilaisissa tuotekuvauksissa ja ruokakuvauksessa. Myös nykyaikaiseen hääkuvaukseen kuuluu yksityiskohtien kuvaamista ja Batis 2/40 CF sopii tähän erinomaisesti. Tyypilliseen telekompressiota hyödyntävään hyönteismakroiluun Batis 2/40 CF ei kuitenkaan ole mielestäni oikea vaihtoehto ja maksimaalista taustan sumennusta kaipaavien kannattaa suosia pidempiä polttovälejä lähikuvissaan. Joka tapauksessa Close focus -toiminto lisää aidolla tavalla objektiivin käytettävyyttä ja tekee siitä monipuolisemman.

Minimitarkennusetäisyydellä kuvattu pieni käpy.
Sony α7 & ZEISS Batis 2/40 CF, f/8 1/60sek, ISO400, Raw
Kuva: Toni Ahvenainen

Minimitarkennusetäisyydellä kuvatut mustikat ja siitä vielä hieman kropattu kuva.
Sony α7 & ZEISS Batis 2/40 CF, f/8 1/60sek, ISO1250, Raw
Kuva: Toni Ahvenainen

Stop the press: beta-ominaisuuksia ja bugeja!
Paperilla Batis 2/40 CF on kiistatta hyvin suunniteltu objektiivi, mutta valitettavasti sen nykyinen firmware-versio (01) pitää sisällään bugeja. Kaikkein kiusallisin bugi on ehkä se, että Sony-kameroissa tärkeä Eye-AF ei toimi kovin luotettavasti objektiivin kanssa, vaan aiheuttaa erityisesti lähietäisyydeltä kuvattaessa selvästi ohitarkennusta. Tämän lisäksi myös suurennusikkunassa autofokus aiheuttaa systemaattista ohiampumista (’AF in Magnified view’).

Varsinaisten bugien lisäksi ZEISS myös päästänyt objektiivin markkinoille selvästi keskeneräisenä, minkä vuoksi myös muita objektiivin toimintoja hiotaan vielä firmware-päivityksen myötä. Monia käyttäjiä on esimerkiksi ärsyttänyt objektiivin automaattinen tapa himmentää aukkoa automaattisesti lähietäisyydeltä kuvattaessa. Tällä hetkellä Batis 2/40 CF himmentää aukkoa maksimissaan kahden aukon verran minimitarkennusetäisyydeltä kuvattaessa (esim. f/2 –> f/4). Kyse ei kuitenkaan ole varsinaisesta bugista, vaan objektiivin ominaisuudesta, jolla varmistetaan sen erittäin korkea kuvanlaatu lähietäisyydellä kuvattaessa. Monet ovat kuitenkin kokeneet ominaisuuden (perusteettomasti) ”käyttäjien holhoamiseksi” ja sen vuoksi toimintoa on kritisoitu vahvasti. Kyse on myöskin periaatteellisesta kysymyksestä, sillä kiinteäpolttovälisen linssin odottaisi pitävän aukon vakiona. ZEISS onkin päättänyt tuoda objektiiviin uuden firmware-päivityksen, joka muuttaa sen toimintaa lähietäisyydeltä kuvattaessa. Jatkossa objektiivi himmentää lähietäisyydeltä kuvattaessa kahden aukon sijasta vain yhden aukon verran (esimerkiksi f/2 -> f/2.8). Tämän lisäksi firmware-päivityksellä korjataan Eye-AF:n ja AF in Magnified view:iin liittyvät bugit. Firmware-päivitys on tarkoitus julkaista huhtikuussa ja käyttäjät voivat ladata itse päivityksen ZEISSin sivuilta ja päivittää firmwaren linssiin kameran kautta. Objektiivia ei tarvitse lähettää erikseen Saksaan päivitystä varten. Joka tapauksessa objektiivin hankintaa suunnittelevan kannattaa odottaa huhtikuuhun asti ja tarkistaa tilanne vasta päivityksen ilmestymisen jälkeen. Kun uusi päivitys on ilmestynyt, päivitän tiedon siitä myös tähän arvioon.

Automaattisen himmentämisen vuoksi pistemäiset kirkkaat valonlähteet toistuvat joskus hieman kulmikkaina minitarkennusetäisyyden tuntumassa otetuissa kuvissa. Käytännössä tämä on kuitenkin melko harvinaista ja ehkä enemmän periaatteellinen kysymys kuin käytännön ongelma.
Sony α7 & ZEISS Batis 2/40 CF, f/2.0, 1/100sek, ISO100, Raw
Kuva: Toni Ahvenainen

Miten hyvin 40mm toimii käytännössä?
Teoriassa Batis 2/40 CF kuulostaa hyvältä, mutta miten ZEISSin rohkea polttovälivalinta toimii käytännössä? Itse koin polttovälin toimivan hyvin 35mm korvaajana. 40mm on edelleen kohtuullisen laaja kuvakulma, ainakin siinä mielessä, että sillä on helppo ottaa erilaisia luonnollisia yleiskuvia. Toisaalta se antaa esimerkiksi potrettikuvaamiseen aavistuksen verran enemmän kompressiota, mikä tarkoittaa usein sitä, että kuvattavan kohteen kasvon piirteen vääristyvät aavistuksen vähemmän kuin 35mm linssillä. Omassa kuvaamisessani 35mm on aina tarkoittanut joko laajoja yleiskuvia tai toisaalta mahdollisuutta lähestyä ihmiskohdetta varsin lähellekin, ja juuri tämän tyyppisissä tilanteissa Batis 2/40 CF toimii erittäin hyvin 40mm polttovälillään.

Yhtälailla 40mm on varsin lähellä 50mm polttoväliä ja objektiivilla saa aikaiseksi saman tyyppisiä normaaliin näkemisen tapaan liittyviä yleiskuvia. Itse jäin kuitenkin joissakin tilanteissa miettimään, että todellinen 50mm linssi antaa jälleen kerran aavistuksen enemmän kompressiota, ja siihen verrattuna Batis 2/40 CF jää aavistuksen verran lyhyeksi. Ehkä kyse on vähän myös kuvaajan preferensseistäkin, sillä itse koen telekompression omassa kuvaamisessani tärkeämpänä kuin laajan kuvakulman. Jollakin toisella kuvaajalla preferenssit voivat olla toisinpäin ja Batis 2/40 CF tuntua aavistuksen verran liian laajalta.

35mm ja 50mm vertaaminen on kuitenkin viime kädessä älyllisesti väärä tapa arvioida Batis 2/40 CF:n perinteisestä poikkeavaa polttoväliä. 40mm ei ole kumpaakaan eikä sen viime kädessä tarvitse myöskään olla jommankumman polttovälin korvaaja. Mielenkiintoisinta Batis 2/40 CF:n käyttökokemuksessa onkin ehkä se, että kuvaaja voi antautua kokonaan uudenlaiselle polttovälille ja pääsee itse etsimään sille sopivia käyttötapoja. Joka tapauksessa 40mm polttovälillä ollaan vahvasti niin kutsuttujen normaalipolttovälisten linssien alueella ja melko huoletta sen voi sanoa toimivan todella monenlaiseen eri kuvaamiseen lähtien maisemista ja päätyen dokumentaarisesta kuvaamisesta erilaisiin potretti, tuote- ja lähikuviin. Batis 2/40 CF:n monipuolisuutta ei voi kiistää.

Sony α7 & ZEISS Batis 2/40 CF, f/11, 1sek, ISO200, Raw
Kuva: Toni Ahvenainen

Tasaista kuvanlaatua ja kontrastista piirtoa
Useimpien linssien kohdalla paras optinen suorituskyky toteutuu usein jollakin tietyllä käyttöalueella. Perinteisesti linssit ovat esimerkiksi saavuttaneet parhaan terävyyden ja kontrastin suurin piirtein aukolla f/5.6, mutta nykyään tietokonemallinteisen suunnittelun ansiosta monet linssit piirtävät todella terävästi jo lähes täydestä aukosta alkaen. Uusien suunnittelu- ja valmistusmenetelmien vuoksi parhaan suorituskyvyn alue on laajentunut koko ajan ja huippu saavutetaan nykyään yleensä yhtä aukkoarvoa aikaisemmin noin f/4:n tuntumassa. Tästä huolimatta on edelleen tyypillistä, että esimerkki hyvä reunaterävyys, kromaattisten aberraatioiden korjaus tai vinjetoinnista puhdas kuva saavutetaan vasta tietyillä aukkoarvoilla, tai että objektiivin suorituskyky on painottunut esimerkiksi kuvan keskialueelle tai toteutuu parhaiten vasta jollakin tietyllä tarkennusetäisyydellä.

Batis 2/40 CF on siinä mielessä poikkeuksellinen objektiivi, että sen optinen suorituskyky jakautuu harvinaisen tasaisesti koko objektiivin käyttöalueelle. Nykyaikaisten odotusten mukaisesti erinomainen terävyys saavutetaan jo täydellä f/2 aukolla, erityisesti kuvan keskustassa, mutta reunatkaan eivät jää tästä kovin paljoa jälkeen. Aukolla f/2.8 objektiivi näyttää saavuttavan parhaan kontrastin ja myös reunat kohenevat erittäin hyvälle tasolle. Tästä lähtien Batis 2/40 CF piirtää erittäin terävästi ilman merkittävää muutosta optisessa suorituskyvyssä. Mielenkiintoisella tavalla vahva optinen suorituskyky jatkuu ja osittain vielä jopa paranee minimitarkennusetäisyydellä toimittaessa. Erilaisissa lähikuvissa kuvan terävyys on kaunista katsottavaa reunoja myöten ja tämän lisäksi kuva puhdistuu kokonaan myös vinjetoinnista.

Batis 2/40 CF piirtää todella terävästi jo täydestä aukosta alkaen. Klikkaa kuva suuremmaksi ja varmista, että selain toistaa sen 100 prosentilla. Kuvissa käytetty Lightroomin default-terävöitystä.

Myös teknisesti katsottuna piirto on puhdasta, sillä kromaattisia aberraatioita, eli korkeakontrastisten reunojen ympärille muodostuvia violetteja ja vihreitä värivirheitä, ei esiinny käytännössä juuri lainkaan. Vain ääritilanteissa, kuten ylivalottuneissa kuvissa tai muissa valon kulkua haastavissa solmuissa ja muissa yksityiskohdissa, pieniä värivirheitä on joskus mahdollista nähdä. Poikittaisten kromaattisten aberraatioiden kohdalla, eli kuvan epäterävällä alueella esiintyvien värivirheiden kannalta Batis 2/40 CF ei ole yhtä virheetön. Mikäli kuvan epäterävällä alueella oleva tausta on sopiva, kuten esimerkiksi tyhjä oksisto taivasta vasten, yksityiskohdissa on joskus helppo nähdä selviä väripoikkeamia. Toisaalta tämän tyyppiset poikkeamat ovat varsin tyypillisiä monille laajakulmaisille 35 mm linsseille. Tässä mielessä Batis 2/40 CF käyttäytyykin kuten tyypillinen tällä polttovälillä toimiva objektiivi. Silminnähtäviä geometrisia vääristymiä ei objektiivissa ole lainkaan, enkä ole missään vaiheessa kokenut tarvetta korjata kuvien vääristymiä esimerkiksi Lightroomissa.

Näyttää siltä, että ZEISS on tähdännyt aivan tarkoituksellisesti sellaiseen optiseen rakenteeseen, joka takaa mahdollisimman vahvan suorituskyvyn koko objektiivin käyttöalueella.Tämä on paitsi harvinaista, myös loogista, sillä se tukee monipuolisuuden idealle perustuvaa suunnittelukonseptia. Myös käyttäjän näkökulmasta katsottuna valinta on hyvä, koska Batis 2/40 CF on aivan yhtä hyvä objektiivi esimerkiksi lähikuviin, kuin myös potretteihin tai maisemakuviin. Tämän monipuolisuuden ytimessä on ajatus siitä, että objektiivin tulee sopia hyvin monenlaiseen kuvaamiseen kohteesta tai tilanteesta riippumatta, ja usein se voi olla myös ainoa objektiivi, jonka kanssa käyttäjä liikkuu kuvaustilanteista toisiin. Halusi mukanaan kuljettaa sitten yhtä tai useampaa objektiivia, on joka tapauksessa selvää, että optisen suorituskykynsä ja sen laajan käyttöalueensa puolesta Batis 2/40 CF on ehdoton huippuobjektiivi, jolle on vaikea löytää samanlaista yhtä tasavahvaa verrokkia Sonyn FE-järjestelmästä tai edes sen ulkopuolelta.

Piirto on teknisesti moitteetonta myös minitarkennusetäisyydellä kuvattaessa.
Sony α7 & ZEISS Batis 2/40 CF, f/2.0, 1/60sek, ISO160, Raw
Kuva: Toni Ahvenainen

Entä millä tavoin objektiivi piirtää esteettisestä näkökulmasta katsottuna? Estetiikkaa arvioidessa on kyse aina osittain subjektiivisista käsityksistä, mutta useimmat kuvaajat arvostavat samankaltaisia ominaisuuksia linsseissä, kuten esimerkiksi epäterävän alueen pehmeää piirtoa. Piirron estetiikan arvioiminen on kuitenkin muuttunut monilla englanninkielisillä sivuilla siinä mielessä hullunkuriseksi toiminnaksi, että linsseillä kuvataan ahkerasti esimerkiksi joulukuusten koristevaloja ja pyritään sen perusteella toteamaan jotakin pätevää niiden estetiikasta. Toisin sanoen valokuvaamisen todellisesta kontekstista irrotetuilla ”pseudo-eksakteilla” mittaustavoilla, kuten esimerkiksi bokeh-pallojen laadulla, estetiikka pyritään palauttamaan teknisiksi ominaisuuksiksi ja samalla lentää koko estetiikan todellinen konteksti, oikea valokuvaaminen, pesuveden mukana kokonaan ulos. Itse arvostan enemmän piirron pohdintaa todellisen kuvaamisen kontekstissa, mutta se on tietysti vaikeampaa ja häilyvämpää.

Jos tarkastellaan esimerkiksi Batis 2/40 CF:n epäterävän alueen estetiikkaa, niin täytyy sanoa heti alkuun, että se on pehmeätä ja kontrastista. Epäterävän alueen piirto on tuttu jo aikaisemmista Batis-perheen linsseistä eikä siinä ole paljoakaan moitittavaa. Monet tuntuvat kuitenkin nykyään puhuvan siitä, että ”oikeanlaisen” bokehin pitäisi olla matalakontrastista verrattuna kuvan terävän kohteen vahvempaan kontrastiin. Itse hahmotan asian niin, että epäterävän alueen matalakontrastisesti toistavat linssit luovat tietyn tyyppisen ’old school’ -vaikutelman kuviin. Tämä ehkä miellyttää monien valokuvaajien silmää sen vuoksi, että se muistuttaa heitä sellaisesta toistosta, jota he ovat nähneet menneisyyden kuvissa ja piirron estetiikka saa siten semanttisen merkityksen valokuvaamisen historiasta. ZEISSin oma Loxia-perhe on hyvä esimerkki tämän tyyppisestä piirrosta, joissa epäterävän alueen toisto on hieman loivempaa.

Sony α7 & ZEISS Batis 2/40 CF, f/2.0, 1/250sek, ISO100, Raw
Kuva: Toni Ahvenainen

Batis-perheessä objektiivit puolestaan toistavat myös epäterävän alueen vahvalla kontrastilla. Itse yhdistän tämän tyyppisen estetiikan korkealuokkaiseen ’high definition’ -toistoon, jossa yksityiskohdat, värit ja kontrastit ovat vahvasti esillä. Omasta mielestäni tämän tyyppinen piirto sopii hyvin kaikenlaiseen premium-tyyppiseen kuvatuotantoon, jossa tavoitellaan pitkälle vietyä viimeistelyä jälkeä. Mieleen tulevat ainakin muoti-, potretti- ja hääkuvaus. Erilaisista piirtotavoista ei kannata kuitenkaan tehdä vastakkainasettelua eikä niiden kannata antaa lokeroida omia valintoja liikaa, vaan on tietysti selvää, että kaikenlaisia linssejä voi käyttää kaikenlaiseen kuvaamiseen, ja että estetiikan luo viime kädessä kuvaaja itse. Samaan aikaan on kuitenkin todettava, että tämän tyyppinen kahtiajako kuvastaa hyvin suunnittelun lähtökohtia ja niiden eroja Batis- ja Loxia-perheiden suhteen: ZEISSin katalogissa Loxiat edustavat perinteistä piirtoa, kun taas Batis-perhe on lähtökohdiltaan selvästi modernimpi.

Sony α7 & ZEISS Batis 2/40 CF, f/2.0, 1/160sek, ISO100, Raw
Kuva: Toni Ahvenainen

Poikkeuksellisen polttovälin vuoksi monen on varmasti vaikea hahmottaa sitä, miten paljon Batis 2/40 CF käytännössä tarjoaa bokehia. Kykeneekö sillä irrottamaan kohtaan taustastaan tarpeeksi tehokkaasti ja pystyykö bokehia käyttämään osana kuvakerrontaa. Fysiikan lakien puitteissa on todettava, että 40 mm polttoväli sekä suhteellisen nopea mutta silti vielä maltillinen f/2 -maksimiaukko ei tarjoa mitään massiivista bokeh-potentiaalia, vaikka lähietäisyydellä kuvattaessa taustan saakin sulamaan aika makeasti. Käytännössä epäterävä alue diffusoituu Batis 2/40 CF:llä hiukan enemmän kuin 35/1.8 laseilla, mutta esimerkiksi vähemmän kuin 50/2 ja 35/1.4 laseilla. Monet kuvaajat tekevät tänä päivänä markkinoilla valintoja, joilla pyritään maksimoimaan bokehin määrä (ehkä vähän kokonaisuuden kustannuksellakin). Itse olisin kuitenkin taipuvainen ajattelemaan, että perinteiset polttovälit ja nopeudet, kuten esimerkiksi 35/1.8 lasit, riittävän edelleen hyvin monipuoliseen kuvakerrontaan – bokehiakaan unohtamatta. Siten myös Batis 2/40 CF vertautuu bokeh-potentiaaliltaan enemmän perinteisten lasien joukkoon kuin tänä päivänä saatavilla oleviin moniin uber-laseihin, mutta sellaisenaan se on kuitenkin varsin riittävä.

Sony α7 & ZEISS Batis 2/40 CF, f/2.0, 1/500sek, ISO100, Raw
Kuva: Toni Ahvenainen

Piirron estetiikkaa käsitellessä on vielä nostaa esiin Batis 2/40 CF:n kontrastin ja värit. Omasta mielestäni Batis 2/40 CF:n piirron ehdoton vahvuus on sen tarjoama suorastaan älyttömän hyvä kontrasti, minkä vuoksi kuvissa on tiettyä potkua ja kirkkautta. Arvioita kirjoittaessani olen usein pyrkinyt välttämään ”mikrokontrastin” kaltaisia termejä sen vuoksi, että ne ovat kokeneet tietyn tyyppisen inflaation. Tällä kertaa on kuitenkin pakko sanoa, että piirrossa on kieltämättä paitsi upeaa pienten yksityiskohtien ja tonaalisten erojen mikrokontrastia, myös todella hyvää makrotason elävyyttä ja potkua. Esimerkiksi Loxia 2/35 sekä Batis 2/25 ja Batis 1.8/85 jäävät mielestäni Batis 2/40 CF:n varjoon tässä suhteessa. Myös kirkkaat värit ovat ehtaa Zeissia eikä piirron estetiikassa ole tässä suhteessa mitään valitettavaa.

Sony α7 & ZEISS Batis 2/40 CF, f/4.0, 10sek, ISO400, Raw
Kuva: Toni Ahvenainen

Sony α7 & ZEISS Batis 2/40 CF, f/8, 1/250sek, ISO100, Raw
Kuva: Toni Ahvenainen

Sony α7 & ZEISS Batis 2/40 CF, f/8 1/400sek, ISO100, Raw
Kuva: Toni Ahvenainen

Viisaita kompromisseja ja hiljaisia signaaleja
ZEISSin tarjoama Batis-perhe eroaa muista tällä hetkellä markkinoilla tarjolla olevista linsseistä ehkä selvimmin siinä, että kokonaisuutena se perustuu poikkeuksellisen hyvin valituille ja viisaille kompromisseille. Sikäli kun monet muut valmistajat tarjoavat tällä hetkellä mahdollisimman suurta valovoimaa, Batis-perheessä painottuu objektiivien keveys, erinomainen kuvanlaatu sekä niiden yhteensopivuus Sonyn alkuperäisen kompaktia kokoa korostavan α7-konseptin kanssa. Tietoisesti valituille kompromisseille perustuva Batis-konsepti onkin jakanut jonkin verran käyttäjien mielipiteitä ja esimerkiksi Batis 135/2.8 otettiin aluksi vastaan hyvin kriittisesti sen tarjoaman maltillisemman valovoiman vuoksi. Nyt objektiivia pidetään kuitenkin yleisesti yhtenä parhaimmista E-bajonettiin sopivista laseista. Näyttääkin siltä, että muiden kilpailevien tuotteiden seassa monen käyttäjän on ollut vaikea hahmottaa Batis-sarjan perustavaa konseptia, ja objektiiveja on verrattu ahkerasti esimerkiksi Sonyn GM-sarjan suurikokoisiin laseihin.

ZEISS ei tavoittele Batis-perheen kohdalla ennätysten rikkomiseen liittyvää huomioarvoa, vaan se suunnittelee itsenäisesti sellaisia objektiiveja, joiden se uskoo palvelevan käyttäjien valokuvauksellisia pyrkimyksiä mahdollisimman hyvin. Sen vuoksi objektiiveissa ei esimerkiksi tavoitella mahdollisimman suurta valovoimaa, vaan niiden koolle ja käytettävyydelle on annettu enemmän huomiota. On tietysti helppo sanoa, että esimerkiksi vähän aikaa sitten julkistettu Sigma 40/1.4 Art on valovoimaisempi ja kuvanlaadullisestikin (ehkä akateemisella tasolla) parempi kuin Batis 2/40 CF, mutta yhtä kaikki, Sigman valitsemat kompromissit ovat valokuvauksen kannalta huonot. Sigma 40/1.4 Art painaa yli kilon ja muistuttaa Sony α7:n nokalla pikemminkin tele- kuin normaaliobjektiivia, eikä sisäänrakennettu adapterikaan lisää kokonaisuuden vakuuttavuutta. Yhden aukon valokuvauksellinen vaikutus on käytännössä varsin vähäinen ja ylisuuren kokonsa vuoksi se on tavallisessa käytössä vähintäänkin rampauttava. Ennen kuin kukaan muistuttaa bokehista, on syytä todeta lakonisesti, että himpun verran pehmeämpi tausta ei tee monistakaan kuvista yhtään sen parempia, sillä suurinta osaa ihmisiä kiinnostaa enemmän valokuvien sisällöt kuin kalustofriikkejä kiinnostavat epäterävät taustat. Vaikka Sigma ja ZEISS eivät välttämättä kilpaile näillä objektiiveilla aivan samoista käyttäjistä, niiden välinen vertailu kuitenkin kirkastaa hyvin Batis-perheen suunnittelufilosofiaa. Maltillisemman valovoiman ansiosta Batis 2/40 CF on kevyt ja käytännöllinen objektiivi, joka tarjoaa edelleen huippuluokan kuvanlaatua sekä tämän lisäksi vielä hieman erikoistuneen ’Close Focus’ -toiminnon. Kompromissit ovat viisaasti valittuja ja palvelevat ennen kaikkea valokuvauksellisia pyrkimyksiä, eivät markkinoinnin tarpeita.

Sony α7 & ZEISS Batis 2/40 CF, f/4.0, 1/60sek, ISO320, Raw
Kuva: Toni Ahvenainen

Batis-perheessä onkin mielenkiintoista ehkä juuri se, että ZEISS tuntuu puskevan tällä tuotekonseptilla tarkoituksellisesti markkinoiden trendejä vastaan. Sikäli kun monet muut valmistajat tuovat suorastaan kilpaa ennätyksiä rikkovia halo-tuotteita markkinoille, ZEISS uskaltaa tuoda melko tavalliselta kuulostavan ja vain kohtalaisella f/2 valovoimalla varustetun linssin samaan pöytään. Ehkä vastavirtaan kulkeminen on helppoa, sillä alun perin juuri ZEISS itse kehitti Otus-perheellään halo-tuotteen idean, joka perustui kuvanlaadullisesti tinkimättömiin ja ennätyksiä rikkoviin ”täydellisiin objektiiveihin”. Kuvanlaadun näkökulmasta Otukset edustavat edelleen koko teollisuuden korkeinta standardia, vaikka pelkän terävyyden suhteen muutamia kilpailijoita onkin ilmestynyt samoille apajille. Tästä näkökulmasta katsottuna nyt markkinoille tulevat eri valmistajien tuotteet ovat oikeastaan vain kopioita ZEISSin alkuperäisesti tuoteideasta, mikä tuntuu välillä näkyvän jopa niiden fyysisessä ulkomuodossa ja nimissä.

Siinä, että ZEISS kulkee nyt Batis-perheen tuotekonseptilla markkinoiden vastavirtaan, on ehkä nähtävissä jo ensimmäinen ”hiljainen signaali” markkinoilla syntyvästä vastaliikkeestä. Jossakin vaiheessa käyttäjät kyllästyvät raahaamaan mukanaan optisesti täydellisiä, mutta kalliita ja itkettävän ylisuuria uber-objektiiveja, sillä täydellinen kuvanlaatu ei sittenkään ole tae onnistuneelle kuvakerronnalle, muistojen autenttiselle tallentamiselle tai ylevälle valokuvataiteelle. Päinvastoin, yksinomaan tekniseen suorituskykyyn perustuvat välineet saattavat pahimmillaan muodostua vain kuvaamisen esteeksi ja moni käyttäjä todennäköisesti kyllästyy raahaamaan niitä vapaa-ajan kuvausharrastuksessa. Tällöin päädytään väistämättä uudelleen ajattelemaan valokuvaamisen käytännöllistä puolta ja objektiivien valmistukseen liittyvää kompromissien taidetta. Onkin mahdollista, että saksalaiset suunnittelijat Oberkochenissa ovat jälleen kerran askeleen edellä muita. Tulevaisuutta ei luonnollisesti voi ennustaa, mutta varmaa on, että nykyisten uber-objektiivien trendi tulee jossakin vaiheessa omaan loogiseen päätepisteeseensä: optinen suorituskyky ja valovoima tulevat pisteeseen, jossa niitä ei voida enää parantaa ilman merkittäviä lisäkustannuksia tai muita kompromissihaittoja – ja tuotekonseptin merkitys tyhjenee sen itsensä sisältä käsin.

Sony α7 & ZEISS Batis 2/40 CF, f/4.0, 1/40sek, ISO1600, Raw
Kuva: Toni Ahvenainen

Käytännöllistä ja monipuolista normaaliobjektiivia etsivälle ZEISS Batis 2/40 CF on kuitenkin jo tällä hetkellä olemassa oleva erinomainen valinta. Polttovälinsä puolesta se korvaa parhaimmillaan kaksi erillistä objektiivia kameralaukussa ja tarjoaa sen lisäksi vielä mahdollisuuden hyödyntää tätä mielenkiintoista polttoväliä myös lähikuvissa. Teknisen kuvanlaatunsa puolesta objektiivi on odotetusti erinomainen ja sen lisäksi se tarjoaa modernia ZEISS-piirtoa vahvalla kontrastilla ja väreillä sekä nopealla autofokuksella –monille Sonyn järjestelmän ulkopuolisille kuvaajille juuri ZEISS-piirto yhdessä autofokuksen kanssa on osoittautunut erityisen houkuttelevaksi vaihtoehdoksi. Kun tähän lisätään vielä luotettava sääsuojaus, laadukas rakenne ja moderni ulkomuoto, niin kritisoitavaa jää oikeasti vain hyvin vähän. Ainoastaan niille, joille iiriksen toiminta lähikuvia kuvattaessa on periaatteellinen kysymys, saattaa sen automaattinen sulkeutuminen minimitarkennusetäisyydellä olla häiritsevä tekijä. Heidän kannattaa ehkä tarkistaa myös pidemmällä polttovälillä toimivat varsinaiset makro-linssit, joskin samaan aikaan on todettava, että tyypillistä makro-linssiä hieman laajempi 40 mm kuvakulma on omiaan esimerkiksi erilaisiin tuotekuviin ja vastaaviin. Joitakin kuvaajia saattaa häiritä myös Batis 2/40 CF:n koko, objektiivi on kieltämättä aavistuksen verran isompi kuin mitä ideaalisesti saattaisi haluta, mutta linssin puolustukseksi voi todeta sen ainakin olevan erittäin kevyt ja tasapainoinen kokonaisuus Sony α7-runkojen kanssa. Hinta on tietysti tavalliselle harrastajalle kova (esimerkiksi Rajalassa 1 349 euroa), mutta kyse on samanaikaisesti myös tämän polttovälin huippuobjektiivista ja tässä mielessä se on perusteltu. Batiksen hankkimista harkitsevien kannattaa kuitenkin ehkä odottaa huhtikuuhun, jolloin ZEISS tuo objektiiviin uuden firmware-päivityksen ja korjaa sillä muutamia toiminnallisia epäkohtia. Kuitenkin jo tässä vaiheessa voi sanoa, että ZEISS Batis 2/40 CF on paraatiesimerkki paitsi ajatuksella suunnitellusta ja erittäin monikäyttöisestä objektiivista, mutta myös ZEISSin kokemuksesta objektiivien valmistajana. Tämän tyyppisestä harkitsevasta ja ajatuksella toteutetusta tuotesuunnittelutyöstä soisi myös muiden valmistajien ottavan mallia tulevaisuudessa.

-Toni Ahvenainen

This Post Has 4 Comments

  1. Timppa

    Kiitos hyvästä ja mielenkiintoisesta blogista.

    1. Toni Ahvenainen

      Terve Timo ja kiitos kannustavasta palautteesta. Itse olen toivonut, että blogin löytäisi mahdollisimman moni suomalainen Sony Alpha -kuvaaja. Mielellään myös teen esimerkiksi haastatteluja ihan tavallistenkin kuvaajien kanssa. Varmasti niitä on tulevaisuudessa tulossakin taas.
      -Toni

  2. Eero

    Kiitos arvostelusta!

    Lopun yleispohdinta vastaa aika tarkasti omaa näkemystäni Batis perheen ideasta. Itse kuvaan paljon reissun päällä ja ei tulisi mieleenkään kantaa mukana isoja ja painavia primejä yhden ekstra aukon takia. Tamronin uudet zoomit ovat samasta syystä mielenkiintoisia.

    Pieni huomio…
    40mm polttoväli ei varsinaisesti ole mitenkään outo tai uusi asia. Elokuva-alalla 28mm on ollut iät ja ajat käytetyin polttoväli (ehkä nykyään tilanne on hieman eri) ja filminä on toiminut super35 kokoinen filmi, eli käytännössä APS-C koko valokuvaustermein. 28×1,5=42 eli vastaavuus full frame kennolla olisi 42mm, johon Batis osuu aika lähelle. 40mm on myös aika lähellä FF-kennon diagonaalimittaa 43,27mm, eli se on oikeastaan lähimpänä ”normaalipolttoväliä” mitä E-mounttiin on saatavana ilman adapteria. Tästä oli joku juttu jossain netissä, mutta en nyt löytänyt sitä tähän hätään :)

    1. Toni Ahvenainen

      Kiitos kommentistasi Eero! Mukava kuulla, että joku muukin uskaltaa preferoida kohtuullisen kokoisia objektiiveja nyt kun monet valmistajat ovat ihastuneet suurikokoisiin uber-laseihin. Batis-perhe on tosiaan tässä suhteessa jo melko hyvä, mutta aivan ideaalisessa maailmassa objektiivin läpimitta olisi sama kuin bajonetilla. Loxia-perheessä näin onkin ja niissä on koko juuri oikea, mutta valitettavasti silloin ei ole autofokusta mukana. Paitsi linssien valmistus, myös vielä enemmän niiden valinta on pirullisten kompromissien valintaa. :-)

      Hyvä huomio tuosta 40mm polttoväli elokuva-alalla. Minulle myös kokonaan uusi asia. Tietysti myös still-puolella 40mm on ollut myös aikaisemmin, esimerkiksi se Canonin pannukakku ja varmaan muillakin valmistajilla muutamia. Nk. normaalilla polttovälialueella valokuvaamisessa on kuitenkin 35mm ja 50mm hallinnut aika vahvasti. Se näkyy esimerkiksi siinä, että monet kuvaajat ovat valinneet omakseen jomman kumman, esim. Leibovitz 35mm, Cartier-Bresson 50mm, jne. Tässä historiallisessa perinteessä 40mm on valokuvaajien parissa ollut aika käyttämätön polttoväli Mikä on tavallaan erikoistakin jos se elokuvapuolella on ollut paljon tavallisempi – elokuva ja valokuvaushan ovat lainanneet koko ajan toinen toisiltaan vaikutteita.

      -Toni

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *