Sony Alpha, Loxia ja perinne – haastattelussa Christophe Casenave Zeissilta

Zeissilla on vauhti päällä. Verraten lyhyen ajan sisällä yritys on jo yhden linssiperheen lisäksi julkaissut kaksi uutta linssiperhettä Sony A7-sarjan kameroille: Loxia ja Batis. Korkean kysynnän vuoksi näiden perheiden objektiiveja on ollut vaikea löytää mistään ja tavaraa on toimitettu paljon jälkitoimituksena. Minulle tarjoutui mahdollisuus haastatella lyhyestä Christophe Casenavea, joka on paitsi Loxia-sarjan tuotepäällikkö, myös innokas linssisuunnittelun asiantuntija. Juttelimme hieman Sony Alpha kameroista, Loxia-sarjan objektiiveista ja vähän muustakin. Hyppää mukaan keskusteluun ja kuule, mikä tekee Loxia-sarjan linsseistä erityisiä verrattuna muihin markkinoilta saataviin objektiiveihin.


Toni:
Viimeisen vuoden aikana Zeiss on osoittanut suurta kiinnostusta Sony Alpha-järjestelmään. Zeiss tarjoaa tälle järjestelmälle tällä hetkellä jo peräti kolme eri linssiperhettä: Touit, Loxia ja Batis. Mutta vasta nyt uuden A7RII:sen myötä Sonysta on tullut kameramarkkinoilla vakavasti otettava haastaja ja esimerkiksi monet ammattikuvaajat ovat siirtymässä Sony Alpha-järjestelmään. Olisi mielenkiintoista kuulla, missä vaiheessa Zeiss tuli tietoiseksi Sony Alpha-järjestelmän potentiaalista? Muuttiko jokin tietty Sonyn kamera tai muu tuote järjestelmään liittyviä käsityksiä vai oliko kyseessä kumulatiivinen prosessi?

Christophe: Kyseessä oli kumulatiivinen prosessi. Huomasimme jo hyvin varhaisessa vaiheessa Sonyn E-bajonetille perustuvien kameroiden korkean potentiaalin. Tästä syystä Zeiss myös pystyy tuomaan jo tänään monenlaisia objektiiveja Sony Alpha-järjestelmälle – paitsi yhteistyössä Sonyn kanssa, mutta myös omien itsenäisten linsseperheidemme kautta.

Toni: DSLR-kameroiden myynti on heikentynyt tasaisesti jo useamman vuoden ajan ja todennäköisesti se vaikuttaa myös siihen, kuinka hyvin esimerkiksi perinteisten kameravalmistajien, kuten Canonin ja Nikonin, linssit myyvät markkinoilla. Peilittömien järjestelmäkameroiden kohdalla tilanne on kuitenkin toinen ja erityisesti Sony on Alpha-järjestelmällään pärjännyt varsin hyvin. Kuinka tärkeä Sony Alpha on Zeissille tällä hetkellä? Luulisin, että Zeiss myy edelleen paljon enemmän perinteisille DSLR-kameroille tarkoitettuja ZE ja ZF.2 linssejä. Uskon kuitenkin, että Sonyn Alpha-järjestelmällä täytyy olla jollakin tavoin erityinen asema katalogissanne, sillä kamerateollisuus luo tavallaan nahkaansa uudelleen peilittömien kameroiden kautta.

Christophe: Uskomme, että niin perinteisillä DSLR-kameroilla, kuin myös peilittömillä järjestelmillä on omat etunsa. Vaikka nykyiset peilittömät järjestelmäkamerat tuovat monen kuvaajan käteen erittäin suorituskykyisen kameran hyvin kompaktissa koossa, kritisoidaan niitä kuitenkin usein esimerkiksi ergonomian puutteesta ja lyhyestä akunkestosta. Monet käyttäjät tuntuvat myös pitävät edelleen enemmän optisesta kuin elektronisesta etsimestä. Toisaalta taas, perinteiset DSLR-kamerat nähdään usein raskaina, vaikkakin myös luotettavina työkaluina. Me uskomme, että molemmat konseptit tuovat etuja erilaisille käyttäjäryhmille, minkä vuoksi olemme myös sitoutuneet tukemaan molempia järjestelmiä edelleen myös tulevaisuudessa.

Toni: Sonyn A7-konsepti on menestynyt erittäin hyvin, minkä ajattelet olevan menestyksen taustalla? Onko kyse esimerkiksi kameran kompaktista koosta, sen ’full frame’-kennosta vai kenties vain siitä, että perinteinen DSLR-konsepti on alkanut näyttämään uuden sukupolven silmissä väsyneeltä eikä enää heijastele, ainakaan ulkomuotonsa puolesta, niitä odotuksia, joita uusilla kuvaajasukupolvilla on kameroiden suhteen?

Christophe: Sonyn A7-konseptin menestykseen on monia syitä. Verraten kompakti koko on tietysti yksi syy, mutta se ei ole ainoa. Jos seuraa valokuvaamiselle omistettuja internet-yhteisöjä, huomaa nopeasti, että Sonyn A7-järjestelmä on antanut monille mahdollisuuden käyttää uudelleen vanhoja objektiiveja, joskus jopa sellaisia linssejä, joita heidän vanhempansa ovat käyttäneet aikanaan. Vaikka nämä linssit eivät täytä kuvanlaadun moderneja vaatimuksia, ne tarjoavat silti tietyn tyyppistä nostalgiaa – usein myös piirtonsa puolesta. Kaikkiin muihin kamerajärjestelmiin verrattuna vain Sonyn A7-järjestelmä tarjoaa tämän tyyppisen mahdollisuuden adaptoida vanhoja objektiiveja näin suuressa mittakaavassa.

Toinen Sonyn A7-konseptiin kytkeytyvä etu liittyy siihen, että se tarjoaa verraten matalan kynnyksen valokuvaamisen aloittamiselle. Monet sellaiset ihmiset, jotka haluavat aloittaa valokuvaamisen, kokevat perinteiset DSLR-kamerat pelottavina, sillä ne tuntuvat viestivän valokuvaamisen vaikeudesta. Ja nyt kun Sony tarjoaa A7-järjestelmäänsä melko kattavasti erilaisia objektiiveja, ei ole myöskään mitään erityistä syytä, miksi A7 ei voisi olla hyvä valinta.

Loxia-35-mm-3-800x600

Toni: Puhutaanpa sitten hieman Loxia-linsseistä. Olet tämän linssiperheen taustalla toimiva luova johtaja ja monet blogini lukijat ovat varmasti kiinnostuneita kuulemaan ajatuksiasi Loxia-perheen linsseistä. Olen itse kokeillut kaikkia Loxia-linssejä (paitsi uutta Loxia 2.8/21:a) ja pidän tässä linssiperheessä erityisesti siitä, että sen konsepti on sidottu teknologisen suorituskyvyn sijaan sellaisiin arvoihin ja valokuvaamisen estetiikkaan, jotka ovat lähellä valokuvaamisen perinteistä luonnetta. Esimerkiksi se, että nämä linssit ovat tarkoituksellisesti manuaalitarkenteisia, merkitsee ainakin minulle kamerateollisuuden taustalla vaikuttavan tietyn tyyppisen automatiikalle ja suorituskyvylle perustuvan ajatuksen haastamista. Uskon, että tämän päivän valokuvaamiskulttuuri tarvitsee jotakin tämän tyyppistä haastamista ja pyrkimystä tuoda ihminen takaisin suorituskykykeskeiseksi muuttuneeseen kuvaamiseen. Kuinka Zeiss päätyi tämän tyyppiseen konseptiin Loxia-linssiperheen kohdalla? Luulisin, että manuaalitarkennus tulee melko luonnollisella tavalla Zeissin omasta valmistusperinteestä, mutta kysyy mielestäni kuitenkin tiettyä rohkeutta tarjota tämän tyyppistä konseptia juuri teknologiseen suorituskykyyn perustuvalle Sony Alpha-järjestelmässä. Oliko teillä Loxia-perhettä luodessa pelkoa siitä, etteivät tämän tyyppiset linssit ehkä löytäisikään käyttäjiään tämän päivän suorituskykykeskeisessä valokuvaamiskulttuurissa?

Christophe: Vaikka suurin osa tämän päivän kuvaajista on tyytyväisiä autofokus-linsseihin, meiltä pyydettiin aika paljon myös sellaisia manuaalitarkenteisia linssejä, jotka olisivat mekaaniselta rakenteelta hyvin korkeatasoisia. Huomasimme myös, että monet kuvaajat adaptoivat Sony A7-järjestelmälle meidän valmistamiamme ZM-sarjan linssejä, vaikka niitä ei ole lainkaan optimoitu digitaalisille sensoreille. Samanaikaisesti jouduimme myös toteamaan, että autofokuksella varustetuilla linsseillä on kaikesta huolimatta taipumus kasvaa melko kookkaiksi A7-järjestelmässä, vaikka ne ovatkin edelleen melko kompakteja verrattuna perinteisiin DSLR-linsseihin. Näiden huomioiden summana saimme ajatuksen toteuttaa uudenlainen hyvin kompakti ja mekaaniselta rakenteeltaan erittäin laadukas linssisarja, joka myös käyttäisi hyväkseen A7-sarjan hyviä tarkennusapuja sekä välittäisi EXIF-datan kameran rungolle. Koska näin tehdessämme vastasimme markkinoilla olemassaolevaan tarpeeseen, emme olleet kovin kovinkaan huolissaan siitä, etteivätkö linssit löytäisi käyttäjiään markkinoilla.

Toni: Loxiat ovat myyneet erittäin hyvin ja niitä on myös jouduttu toimittamaan jälkitoimituksena monissa maissa. Kuulostaa siltä, että Loxioiden menestys on ehkä myös yllättänyt Zeissin positiivisesti. Onko tämä menestys muuttanut myös sitä, miten Zeiss näkee Sony Alpha-järjestelmän ja sen käyttäjäryhmät?

Christophe: Ei lainkaan. Meille oli alusta alkaen selvää, että Sonyn A7-järjestelmä voisi tavoittaa vanhoja mittaetsinkameroiden käyttäjiä tarjoamalla heille samankaltaisen käyttökokemuksen, mutta paljon halvemmalla ja joustavammalla tavalla. He eivät tietenkään ole A7-järjestelmän pääasiallinen käyttäjäryhmä, mutta heitä ei voi myöskään sivuttaa.

Toni: Kaksi ensimmäistä Loxia-perheen linssiä, Loxia 2/35 ja Loxia 2/50, perustuvat optiselta rakenteeltaan ZM-perheen linsseihin. Oliko ZM-perheen linssien käyttäminen pelkästään käytännön sanelema päätös vai onko mahdollista ajatella, että ZM-perhe tarjoaa myös jonkinlaisen mallin Loxia-perheen linsseille, niin linssin koon ja käyttötavan, kuin myös optisen piirron perusteella?

Christophe: Loxia-sarja on oma linssiperheensä eikä se olemuksensa puolesta täydennä mitään olemassaolevaa linssiperhettä. Sen vuoksi päätimme myös aloittaa kaikkein käytetyimmistä polttoväleistä: 35mm ja 50mm. Kun kävi ilmi, että meillä oli olemassa näille polttoväleille korkealaatuiset optiset mallit jo omasta takaa, oli helpompaa ja nopeampaa adaptoida ne Sony Alpha-järjestelmään. Sen vuoksi olemme myös kyenneet tuomaan kyseiset linssit niin nopeasti markkinoille.

Toni: Loxia-perheen linssit ovat myös toisella tavalla sidoksissa valokuvaamisen perinteeseen. Niiden piirron luonteessa nimittäin välittyy Zeissille ominainen ja valokuvaajien yleisesti kiittämä estetiikka. Erityisesti Loxia 2/35 on tässä mielessä varsin upea linssi, eikö vain? Piirron luonteessa on tietysti kyse ainakin osittain subjektiivisista vaikutelmista, sillä valokuvaajat käyttävät linssejä erilaisissa konteksteissa, mutta kuinka itse kuvaisit sitä perinteistä ”Zeiss-piirtoa”, joka luonnehtii Loxia-perheen linssejä niin hyvin?

Christophe: Olet oikeassa Loxia 2/35:n suhteen, sillä se on mahdollisesti paras yksittäinen esimerkki perinteisestä Zeiss-piirrosta. Kuvailisin sitä esimerkiksi näin: hyvin terävä, mutta ei liian terävä. Hyvin kontrastinen, mutta ei liian kontrastinen. Hieman himmentämällä Loxia 2/35 tuottaa kauniin kolmiulotteisen vaikutelman lähietäisyydellä olevien kohteiden kanssa. Täydellä aukolla se tarjoaa puolestaan erittäin kermaista ja kaunista bokehia.

Toni: Oletko sitä mieltä että se, mikä ”näyttää kuvassa hyvältä” on samaa kuin tekninen moitteettomuus optisessa suunnittelussa. Tai sama kysymys hieman provokatiivisemmin muotoiltuna: voinko linssin tarjoaman kauniin piirron redusoida teknisiksi määreiksi? Antaakseni sinulle hieman taustaa, minusta tuntuu, että tänä päivänä useimmat linssien valmistajat jakavat keskenään hyvin samankaltaiset käsitykset siitä, mikä tekee linssistä hyvän. Suunnittelua hallitsevat normatiiviset mitattavat ominaisuudet, kuten esimerkiksi terävyys, kromaattiset aberraatiot, terävyysalueen tasaisuus, ja se, mikä yksinkertaisesti ”näyttää hyvältä” tai on jollakin toisella tavalla ”esteettisesti haluttavaa”, tuppaa jäämään suunnittelun ulkopuolelle. Ainakin jos lukee esimerkiksi markkinointiesitteistä tai arvioita, niin niiden kautta välittyy usein tämän tyyppisiä tekniikan määrittämiä hahmotustapoja.

Christophe: Tietyt tekniset parametrit ovat tietysti hyvin tärkeitä määritettäessä linssin luonnetta, mutta ne eivät riitä lainkaan sellaisenaan. Kyse on vähän samasta kun puhuisimme esimerkiksi ”viinin laadusta”. Mitä tämä konsepti perimmiltään tarkoittaa? Ei yhtään mitään! On tietysti objektiivisesti katsoen olemassa hyvin huonoja viinejä, mutta entä hyvien viinien välillä, mikä niistä on paras? Kysymykseen ei ole teknistä vastausta, vaan kyse on tietysti kunkin maistajan omasta mausta. Ajattelen, että linssejä voidaan lähestyä samankaltaisella ajattelutavalla. Linssiä täytyy kokeilla todellisessa elämässä, jotta voisi lopulta sanoa, pitääkö kyseisestä linssistä. Loxia 2/35 on tietysti hyvä linssi, jopa erinomainen, mutta pelkästään testitauluja tuijottamalla kuvaaja päätyy luokittelemaan sen ”vain erinomaiseksi” linssiksi. Kaikkien erinomaisten linssien joukosta ihastuin kuitenkin juuri siihen ja tiedän, että en ole ainoa.

Toni: Yksi erityinen näkökulma, joka täytyy nostaa esiin Loxia-linsseistä ja valokuvaamisen perinteestä puhuttaessa, on linssien erittäin korkeatasoinen mekaaninen rakenne. En usko olevani kovinkaan paljon väärässä jos totean, että monet valokuvaajat ovat tietyllä tavalla pettyneitä siihen, että kamerateollisuudesta on tullut jokapäiväistä kulutuselektroniikkaa. Jos kameroita luonnehti ennen tietty ’made to last’ mentaliteetti ja mekaanisen ammattitaidon arvostus, luonnehtii niitä tänä päivänä puolestaan tietty ”muovinen olemus” ja ”päättymätön päivityskierre”. Loxiat ovat kuitenkin tässäkin suhteessa erilaisia. Niiden täysmetallinen rakenne ja viimeistely tuntuvat pitävän sisällään tietyn tyyppisiä pitkäkestoisuuden ja jatkuvuuden ideaaleja, mitkä ainakin minusta tuntuvat vaihteeksi terveille ajattelutavoille. Loxiat eivät ole linssejä, jotka myydään heti kun parempi tuote ilmestyy markkinoille. Ne ovat pikemminkin kumppaneita, joihin sitoudutaan ja joiden kanssa koetaan ja kasvetaan – vähän niin kuin kameratkin vanhassa maailmassa, jossa niitä käytettiin elämän tallentamiseen. Oliko tämän tyyppinen ’made to last’ tietoinen valinta Zeissilta ja luuletko, että kulkemalla vastavirtaan nykyisessä valmistuskulttuurissa voidaan muuttaa myös sitä, miten käyttäjät suhtautuvat välineisiinsä ja kuinka he kokevat valokuvaamisen ylipäätään?

Christophe: Uskon, että Loxia-linssien korkealaatuinen mekaaninen rakenne tavallaan pakottaa käyttäjän arvostamaan niitä esineinä ja linsseinä. Niiden laatu puhuttelee ja ohjaa käyttäjän käyttämään niitä toisella tavoin kun tavallisia linssejä. Se myös pakottaa ajattelemaan omaa kuvaamistaan ja omia kuvaamisen tapoja. Laaduntunne tuottaa myös aitoa mielihyvää.

loxia21-single-600x600

Toni: Tällä hetkellä uusin Loxia-perheen jäsen on Loxia 2.8/21. Kyseessä on kokonaan uusi optinen rakenne eikä tätä, kuten aikaisempia Loxia-perheen linssejä, ole adaptoitu ZM-perheestä. Minkälaisia valintoja suunnittelussa on jouduttu tekemään, että Loxia-perhettä luonnehtiva kaunis optinen piirto on saatu välitettyä myös tähän uuteen linssiin?

Christophe: Emme voineet nojata symmetriseen rakenteeseen, sillä valonsäteiden tulokulma täytyi pitää tarpeeksi matalana etteivät ne tuottaisi vääristymiä kuvan kulmiin. Sen vuoksi valitsimme Distagon-tyyppisen optisen konseptin hyvin kevyellä retrofokuksella.

Toni: MTF-kurveja katsomalla näyttää siltä, että uusi ZEISS Loxia 2.8/21 on jonkin sortin insinööritaidon ihme. Ottaen huomioon sen varsin pienen koon, se näyttää olevan optisesti jopa parempi kuin paljon suurempi ja kaksi kertaa painavampi ZEISS Milvus 2.8/21. Kuinka tämä on ylipäätään mahdollista?

Christophe: Lisääntynyt laskentateho antaa meille mahdollisuuksia optimoida ja mallintaa asioita, jotka eivät olleet mahdollisia vielä muutama vuosi sitten. Tämä yhdessä suunnittelijoidemme lisääntyneen kokemuksen kanssa teki sen mahdolliseksi.

Toni: Zeiss on erittäin hyvä tekemään sellaisia tuotteita, jotka ovat enemmän kuin osiensa summa. Loxia-linssiperhe on hyvä esimerkki tämän tyyppisestä tuotteesta, joka ei perustu vain optiseen erinomaisuuteen, vaan sen kautta välittyy myös kunnioitusta perinteistä ammattitaitoa kohtaan sekä huolellisesti pohdittuja kuvaamisen filosofioita, ja jotka tekevät siitä lopulta – ainakin minun silmissäni – sekä esteettisesti että älyllisesti miellyttävää käyttää. Tämän tyyppinen taito erottaa Zeissin varmasti muista valmistajista, mutta minkä itse ajattelet olevan tänä päivänä kaikkein haasteellisinta linssien valmistuksessa? Kuinka toimivat konseptit löydetään tämän päivän kilpailutilanteessa, jossa myös monet muut valmistajat tuottavat optisesti yhä parempia linssejä?

Christophe: Ajattelen, että suurin osa linsseistä tänä päivänä näyttää hyvin teknisiltä, ei pelkästään niiden piirron luonteen perusteella vaan myös ulkomuodoltaan. Se tuottaa tietyn tyyppisen välineellisen vaikutelman. Zeiss ei kuitenkaan halua tehdä pelkkiä työkaluja, vaan myös hienostuneita valokuvaamisen välineitä, jotka auttavat valokuvaajia tulemaan paremmiksi taiteilijoiksi – vähän niinkuin siveltimet. Sen vuoksi pyrimme suunnittelussamme ajattomuuteen sekä tiettyyn pelkistettyyn toimivuuteen ja yritämme näin samalla nousta pelkkien teknisten näkökulmien yläpuolelle.

Toni: Viimeisen kysymyksen aika. Löydät itsesi autiolta saarelta ja mukanasi on vain Sony A7RII – älä kysy miten akkujen lataaminen toimii, kyseessä on fiktiivinen saari. Voit saada käyttöösi vain yhden linssin ja se voi olla mikä tahansa linssi joko Touit-, Loxia- tai Batis-sarjasta. Mikä se olisi?

Christophe: Vaikka kirjaimellisesti sanoen rakastuin Loxia 2/35:een, uusi suosikkini on tällä hetkellä Loxia 2.8/21. Jotta autiolla saarella voisi selviytyä on pakko katsoa asioita uudesta perspektiivistä ja se on juuri se, mitä Loxia 2.8/21 tarjoaa. Kyseessä on teknisesti ottaen täydellinen linssi hyvin vahvalla piirron luonteella. Kuten olen maininnut jo kaikkialla muuallakin: se on jalokivi.

-Toni Ahvenainen

This Post Has 2 Comments

  1. Petri

    Loistava kirjoitus jälleen.

    1. Toni Ahvenainen

      Moikka Petri ja kiitos palautteesta. Mukava huomata, että nämä tekstit löytävät lukijansa vaikka palautetta/kommentteja tippuukin yleisesti aika vähän.

      Kävin kurkkaamassa www-sivujasi ja oli mukava huomata, että olet uudistanut niitä useilla hienoilla työnäytteillä. Sinulla on selvästi hyvä tekemisen meininki kuvaamisessa. Keep it up! :-)

      -Toni

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *