Varma ja vahva valinta – testissä Sony FE 16-35 2.8 GM

Jo useamman vuoden ajan kehityksen painopiste on Sonyn α7-järjestelmässä ollut vahvasti kiinni ammattikuvaajien tarpeiden tyydyttämisessä. Tämän on ymmärrettävää, sillä monelle ammattikuvaajalle α7-rungot ovat olleet erittäin kiinnostavia vaihtoehtoja jo toisen sukupolven α7RII mallista alkaen. Runkojen lisäksi saatavilla täytyy olla myös tarpeeksi kokonainen järjestelmä, jossa on tarjolla monipuolisesti korkealaatuisia objektiiveja. Vaikka ammattikuvaajien tarpeet voivat vaihdella paljonkin, pidetään valovoimaisia standardi-zoomeja (16-35mm, 24-70mm & 70-200mm) aivan perustellusti minkä tahansa ammattijärjestelmän selkärankana. Niiden toteuttaminen on kuitenkin vaativa ponnistus monille valmistajille, sillä valovoimaiset zoomit ovat optiselta rakenteeltaan erittäin monimutkaisia objektiiveja, eikä haastetta ainakaan vähennä se, että kovassa kilpailutilanteessa niiden suorituskyvyltä vaaditaan paljon. Tarkistin aikaisemmin G Master sarjaan kuuluvan FE 24-70 F2.8 GM:n, joka teki minuun vaikutuksen ja kieltämättä muutti joitakin ennakkoluuloja, joita minulla oli ollut zoom-linssejä kohtaan (lue arvio täältä). Testisin samaan G Master sarjaan kuuluvan FE 16-35 F2.8 GM:n jo vähän ennen kesää ja täytyy myöntää, että odotukset olivat korkealla, sillä edellinenkin GM-zoomi oli niin mainio. Testikamerana toimi Sonyn uusi α7III.

G Master -sarja edustaa Sonyn katalogissa lähinnä ammattilaisille ja vakaville harrastajille tarkoitettuja premium-luokan objektiiveja. Toki Sonylla on muitakin erinomaisia objektiiveja, kuten esimerkiksi Sony/Zeiss -yhteistyön tuloksena valmistetut lasit, mutta GM-tuotemerkki on Sonylle erityisen tärkeä myös siksi, että yritys on sen kautta yritys onnistunut muuttamaan Sonyyn liitettyjä mielikuvia kameraharrastajien ja ammattilaisten parissa – sekä haastamaan kameramarkkinoita perinteisesti hallinneet jättiläiset Canonin ja Nikonin. Erityisesti ammattikuvaajien näkökulmasta katsottuna G Master -sarjan objektiivit ovat näyttäneet erityisen kiinnostavilta, sillä Sony on onnistunut tarjoamaan niillä monin paikoin markkinoiden parasta kuvanlaatua ja tekemään samalla omasta järjestelmästään houkuttelevan.

Sony α7III & FE 16-35 2.8 GM @16mm, f/8, 1/3200sek, ISO640, Jpeg
Kuva: Toni Ahvenainen

Rakenne ja käyttötuntuma
FE 16-35 GM on mekaaniselta rakenteeltaan selvästi ammattilaistason tuote. Halvalta vaikuttavia ratkaisuja ei ole, vaan kokonaisuutena objektiivista välittyy hyvin huoliteltu vaikutelma. Objektiivin runko on valmistettu teksturoidusta magnesiumista ja sopii hyvin yhteen α7- ja α9-runkojen kanssa. Kuten muissakin G Master -sarjan objektiiveissa, myös FE 16-35 GM:ssä on tuttu AF/MF-kytkin, josta tarkennustilaa saa nopeasti vaihdettua sekä ylimääräinen ’focus hold’ -nappi, johon voi ohjelmoida haluamansa toiminnon (esim. Eye-AF:n). G Master -sarjan objektiiveissa onkin mukavaa niiden yhdenmukainen rakenne, toiminnot ja estetiikka, minkä ansiosta ne ovat käytettävyys ja ergonomia ovat erinomaisia kun haptiikka on mennyt selkärankaan.

Monia G Master -sarjan linssejä on kritisoitu siitä, että ne ovat turhan kookkaita käytettäväksi α7-sarjan kameroiden kanssa. Tämä ei ole perusteeton mielipide, sillä huippupiirtoa tavoitellessaan objektiivit ovat käytännössä samankokoisia kuin monet DLSR-järjestelmien linssit ja paljon puhuttu α7-sarjan kokoetu menetetään. Koin samankaltaisia tunteita testatessani aikaisemmin FE 24-70 GM:ää, mutta hieman yllättäen FE 16-35 GM on selvästi pienempi kuin FE 24-70 GM. Pieneksi tai kompaktiksi sitä ei voi sanoa, mutta objektiivi on joka tapauksessa lyhyempi ja ohuempi kuin FE 24-70 GM. α7III:sen kanssa se on kokonaisuutena pienenmpi kuin vaikkapa Canonin 5D Mark IV + EF 16-35 F2.8 L III kombo.

Sony α7III & FE 16-35 2.8 GM @35mm, f/2.8, 1/80sek, ISO1250, Jpeg
Kuva: Toni Ahvenainen

Käytännön kuvaamisessa FE 16-35 GM toimii erittäin hyvin. Objektiivi laajenee hieman zoomattaessa 35 millimetriin. Teksturoitu kuminen zoom-rengas on omaan makuuni aavistuksen verran jäykkä ja viimeistellyn laatuvaikutelman vuoksi se voisi olla hiukan liukuvampi, mutta käytännön kuvaamisessa en kokenut jäykkyydestä haittaa. Tarkennusrengas toimii tutulla tavalla elektronisesti, mikä ei tarjoa parasta mahdollista tuntumaa videotyöskentelyyn, mutta ainakin tavallisessa käsintarkennuksessa käsisäätöinen tarkennus oli sekin melko hyvä. Todella positiivisen vaikutelman minuun teki kuitenkin huippunopea ja täysin äänetön autofokus. Testasin objektiivia Sonyn uudella α7III:lla ja ainakin sillä rungolla autofokus ja laukaisu tuntuivat toimivan todellakin silmänräpäyksessä, mikä sai kuvaamisen tuntumaan erittäin responsiiviselta ja ketterältä. Olen aikaisemmin pitänyt esimerkiksi Zeissin Batiksia nopeasti tarkentavina linsseinä, mutta FE 16-35 GM:n jälkeen oli pakko myöntää, että ne tuntuivat vähän vitkastelevan tarkennuksen kanssa.

Sony α7III & FE 16-35 2.8 GM @30mm, f/8, 1/125sek, ISO100, Jpeg
Kuva: Toni Ahvenainen

Kuvanlaatu
Kuvanlaadun suhteen G Master -objektiivien vertailu on siinä mielessä hedelmätöntä, että tämän hintaluokan lippulaivatuotteista on yleensä vaikea löytää mitään kovin kriittistä huomautettavaa. Siten kuvanlaadun ruotiminen tuo harvoin mukanaan mitään yllättävää. Odotusten mukaisesti objektiivi piirtää erittäin terävästi ja optisen laadun puolesta sitä on ilo käyttää. Erityisesti kuvan keskiosa on älyttömän hyvä koko polttovälialueella jo täydestä f/2.8 aukosta lähtien ja kestää varmasti kriittisen katseen myös vaativammalla 42 megapikselin kennolla. Laajakulmazoomeilla hyvä reunaterävyys on yleensä vaikeasti saavutettava tavoite ja oletuksen mukaisesti kuvan reunat eivät täysin pysy mukana, erityisesti täydellä aukolla kuvattaessa, mutta ovat silti varsin kunnioitettavalla tasolla. Paras terävyys saavutetaan aukoilla f/5.6 – f/8, jolloin on myös kuvan reunat ovat jo erittäin hyvät koko polttovälialueella. Terävyyden suhteen polttovälialueen laajempi pää 16mm on parempi kuin 35mm, mutta ero ei ole suuren suuri. Laajassa päässä 16 millimetrissä aivan kuvan äärireunoissa on nähtävissä lievää venymistä ja hajataittoa (astigmatismia), mutta kuten sanottua se rajoittuu aivan kuvan reunakulmiin. Terävyysalueessa ei ole kaarevuutta juuri lainkaan, paitsi jälleen 16 millimetrillä, jolloin terävyysalue kaareutuu vähän sisäänpäin. Vaikka terävyys on tasaisen vahvaa koko polttovälialueella, niin absoluuttisesti vahvin alue kulkee odotetusti 24 millimetrin tuntumassa.

Terävyys on tietysti objektiivin tärkeä ominaisuus, mutta kuvanlaadun kannalta kokonaisvaikutelmassa painavat myös kontrasti ja värit. Kontrastin ja värien suhteen olen tottunut pitämään Zeissia parhaana objektiivien valmistajana, mutta muutamaa G Master -sarjan lasia testanneena olen alkanut olla sitä mieltä, että Sony kyllä onnistuu haastamaan saksalaisen ammattitaidon. Kontrastin ja värien suhteen 16-35 GM ei sekään petä, vaan kuvista löytyy potkua ja värit ovat kirkkaat. Yleissävyltään Sonyn linssit ovat aavistuksen verran viileämpiä kuin Zeissit, mutta tietyt yksittäiset värisävyt vaikuttavat välillä hieman kirkkaammille ja kylläisemmille. Ero on todellisessa elämässä häviävän pieni ja on viime kädessä oikeastaan yhdentekevä makuasia kummasta pitää enemmän, sillä molemmat edustavat huippulaatua.

Myös kromaattisten aberraatioiden suhteen 16-35 GM on todella hyvin korjattu objektiivi. Monilla laajakulmalinsseillä ilmaantuu tavallisesti purppuraan ja magentaan vivahtavia värivirheitä korkeakontrastisilla reunoilla. Etenkin zoomiksi 16-35 GM:n suorituskyky yllätti sen verran hyvin, että piti ihan tarkistaa toistamiseen, ettei kameran sähköinen korjailu ollut päällä. Toki kromaattisia aberraatioita näkee erikoisolosuhteissa, erityisesti kuvan reunoilla, mutta useimmiten 16-35 GM piirtää yksinkertaisesti vain kauniin puhtaasti.

Optisen rakenteensa puolesta laajakulma-zoomit ovat kenties kaikkein monimutkaisimpia objektiiveja eikä koko polttovälin läpileikkaavaa korkeaa suorituskykyä voi saada aikaiseksi ilman kompromisseja. Kuvanlaadullisesti 16-35 GM:n keskeinen kompromissi löytyykin geometrisistä vääristymistä. Vahvimmillaan vääristymät ovat 16 millimetrissä, jolloin koko kuva-alan poikki kulkee melko voimakas tynnyrivääristymä. Keskivaiheilla 24 millimetrissä tynnyrivääristymä on korjaantunut lähes kokonaan, kun taas telepäässä 35 millimetrissä piirtoon ilmaantuu lievä kupera vääristymä. Kiinteäpolttovälisiin linsseihin verrattuna etenkin laajan pään vääristymät ovat kieltämättä melko vahvoja, mutta linssin sähköisellä profiililla nekin tasaantuvat varsin huomaamattomiksi, enkä näe mitään erityistä syytä, miksi joku ei haluaisi käyttää sähköistä korjailua. Myös maltillinen vinjetointi korjaantuu profiileja käyttämällä hyvin, joskin korkeilla herkkyyksillä vinjetoinnin korjaamisessa on aina omat kompromissinsa. Monille maisemakuvaajille tärkeänä yksityiskohtana tulee vielä mainita, että 16-35 GM tuottaa pienillä aukoilla varsin kauniita noin 20-sakaraisia tähtikuvioita pistemäisten valonlähteiden ympärille.

Bokehia laajakulma-zoomit eivät lähtökohtaisesti tarjoa niin paljoa kuin monet muut linssit, mutta täydellä f/2.8 aukolla kohteita saa kyllä irroitettua taustastaan. Maksimiaukon f/2.8 yksi etu onkin juuri paremmassa syväterävyyden hallinnassa, verrattuna esimerkiksi moniin f/4 zoomeihin, minkä vuoksi pidän 16-35 GM:ää parempana valintana esimerkiksi valokuvajournalismiin ja muuhun toimitukselliseen kuvaamiseen: klassisen syväterävyyden hallinta on tärkeä kuvakerronnan keino, jolla kuviin tuodaan tunnelmaa ja kerrontaa. Telepäässä 35 millimetrillä täydellä f/2.8 aukolla epäterävän alueen piirto näytti varsin hyvältä ja selvästi samankaltaiselta kuin 24-70 GM:llä. En lainkaan epäröisi käyttää 16-35 GM:ää esimerkiksi hääkuvauksessa tai vastaavissa kaunista estetiikkaa vaativissa kuvaustilanteissa.

Sony α7III & FE 16-35 2.8 GM @35mm, f/5.6, 1/15sek, ISO640, Jpeg
Kuva: Toni Ahvenainen

Kuvanlaadun lopputulemana voikin todeta, kuten jo edellä ennustin, että 16-35 GM on G Master -sarjalle ominaisella tavalla vahva objektiivi eikä tässä mielessä tuo juuri yllätyksiä pöytään. Joitakin lukijoita saattaa kiinnostaa se, kuinka hyvä 16-35 GM on verrattuna kilpailevien merkkien vastaaviin zoomeihin. Itselläni ei ollut mahdollisuutta testata tätä, mutta vertailuja voi löytää vaikka Lensrentalsin blogista tai DXOMarkista.

Vaikka 16-35 GM tarjoaa odotetusti hyvää kuvanlaatua eikä asiassa ole paljoa nokan koputtamista, on kuitenkin mielenkiintoista pohtia sitä, miten hyvin tämän tyyppinen kallis ”premium-zoom” pärjää hyville kiinteäpolttovälisille laajakulmalinsseille. Monen laatu-zoomin kohdalla nimittäin toistellaan usein sitä, että putkien kuvanlaatu vastaa kiinteäpolttovälisiä linssejä. Sen vuoksi päätinkin verrata 16-35 GM:ää kahteen kiinteään laajakulmaan: Zeiss Loxia 2/35 ja Batis 2/25.

Kun 16-35 GM:ää vertaa Zeissin Loxia 2/35:seen, on pakko myöntää, että puheissa zoomien hyvästä kuvanlaadusta on jotain perää. Käytännössä molemmat lasit piirtävät yhtä terävästi aukkovälillä f/2.8 – f/8  kuvan keskiosassa ja eroja on suoraan sanottuna vaikea nähdä silmämääräisesti. Kuvan reunoilla eroa syntyy hieman Loxian hyväksi, mutta käytännössä ero objektiivien välillä on todella pieni. Tämä on vahva tulos ottaen huomioon sen, että objektiivi ei ole vahvimmillaan sen telepäässä 35 millimetrissä.

Sony FE 16-35 GM vs. ZEISS Loxia 2/35 aukolla f/2.8. Klikkaa kuva kokonaiseksi, että kuvan terävyys näkyy oikein.

Seuraavaksi vertasin 16-35 GM:ää Zeissin Batis 2/25:seen, jolloin liikutaan objektiivin vahvimmalla alueella 25 millissä. Täydellä f/2.8 aukolla molemmat linssit piirtävät kuvan keskiosassa jälleen yhtä hyvin, mutta reunoilla Batis vie voiton pienellä marginaalilla. Aukoilla f/4 – f/5.6 Batis on kuvan reunoilla selvästi terävämpi ja 16-35 GM ottaa Batiksen kiinni vasta aukolla f/8, jolloin objektiivit ovat terävyyden suhteen tasoissa sekä keskeltä että reunoja myöten. Vertailu Batiksen kanssa osoittaa, että kiinteillä linsseillä on edelleen paikkansa, jos ei nyt aivan kaikessa kuvaamisessa, niin ainakin perfektionistien kameralaukuissa. Toisaalta kannattaa muistaa myös se, että Batis 2/25 on omassa luokassaan huippuobjektiivi ja ehkä paras natiivi Sony E-järjestelmän 25 millimetrinen linssi, jota rahalla vain saa. Se, että erot zoomiin ovat näinkin pienet, on viime kädessä kumarrus 16-35 GM:n suuntaan.

Sony FE 16-35 GM vs. ZEISS Batis 2/25 aukolla f/2.8. Klikkaa kuva kokonaiseksi, että kuvan terävyys näkyy oikein.

Olisi ollut mielenkiintoista verrata 16-35 GM:ää vielä johonkin kiinteään linssiin täydellä 16 millin laajakulmalla, mutta ikävä kyllä minulla ei ollut mitään verrokkia saatavilla. Vertailun perusteella voi kuitenkin todeta ainakin sen, että käytännön työssä 16-35 GM:n kaltainen premium zoom on täysin kiinteään lasiin verrattavissa oleva työkalu, eikä esimerkiksi kuvan keskiosassa näkynyt silminnähtäviä eroja. Kuvan reunoilla kiinteät lasit vetävät himpun verran pidemmän korren, mutta käytännössä ero ei ole kovin suuri. Tulos on hyvin linjassa sen kanssa mitä löysin kun vertasin aikaisemmin Sonyn FE 24-70 GM:ää kiinteisiin objektiiveihin samankaltaisella testillä. Periaatteellisella tasolla ja absoluuttisin mittarein kalliit kiinteät huippulasit tarjoavat edelleen parempaa kuvanlaatua kuin zoomit, mutta käytännössä erot alkavat olla melko akateemisella tasolla.

Sony α7III & FE 16-35 2.8 GM @16mm, f/16, 5sek, ISO100, Jpeg
Kuva: Toni Ahvenainen

Loppusanat
Kuten saattoi odottaa, Sony FE 16-35 2.8 GM on kokonaisuutena erittäin korkealuokkainen zoom-objektiivi, joka lunastaa siihen kohdistuneet korkeat odotukset. Polttovälinsä ansiosta se on kotonaan niin maisemakuvauksessa kuin myös arkkitehtuurissa, enkä lainkaan epäilisi käyttää sitä hienostunutta kuvanlaatua vaativissa tilanteissakaan, kuten esimerkiksi hääkuvauksessa ja potreteissa. Fyysiseltä rakenteeltaan objektiivi on erinomainen. Myös toiminnoiltaan se on nopea ja sopii erinomaisesti esimerkiksi kuvajournalismiin ja reportaasityöhön. Kaiken lisäksi objektiivi on vielä sääsuojattu, mikä on mukava lisä esimerkiksi luonnossa liikkumisen kannalta.

Samaan hengenvetoon täytyy kuitenkin sanoa, että kyseessä on myös verraten kallis ja pääasiassa ammattilaisille suunnattu objektiivi (Rajalassa 2 799 e). Useimpien harrastajien kohdalla se jää ymmärrettävistä syistä vain haaveeksi. Onneksi Sonylla on sentään muitakin hyviä vaihtoehtoja. Esimerkiksi maisemakuvaajien laukkuun sopii mielestäni paremmin FE 16-35 F4 OSS, joka sekin on erinomainen objektiivi ja yli tuhat euroa halvempi vaihtoehto. Maisemia ikuistaessa ja pitkillä valotusajoilla f/4 -aukko riittää hyvin monenlaiseen kuvaamiseen. Toinen mielenkiintoinen vaihtoehto on vähän uudempi FE 12-24 F4 G, joka tarjoaa polttoväliltään vielä hiukan laajempaa kuvaa kohtuullisella f/4 -aukolla, ja on sekin yli 600 euroa halvempi sijoitus. Siten Sonyn katalogista löytyy hyviä vaihtoehtoja 16-35 GM:lle, ja jos yksi polttoväli riittää omiin tarkoituksiin, esimerkiksi maisemakuviin, niin hyviä kiinteitä laajakulmalasejakin löytyy Sonyyn nykyään todella hyvin.

Jos kuitenkin on niin, että tarvetta on vahvemmalle valovoimalle ja laajalle polttovälialueelle, tulisiko työkaluksi valita kallis 16-35 GM vai muutama kiinteä laajakulmalinssi? 16-35 GM:n verraten korkealla hinnalla kattaa noin kaksi kiinteätä huippulasia. 20-25 millimetrin tuntumassa on moniakin vaihtoehtoja, joista osa tarjoaa myös parempaa valovoimaa (esim. Sigma 20 F1.4 DG HSM Art, Zeiss Loxia 2.8/21, Zeiss Batis 2/25 tai Tokina Firin 20/2), mutta 16 millissä valovoimaisia vaihtoehtoja on jo huomattavasti vähemmän (esim. halpavalmistaja Rokinonin AF 14mm F2.8 tai huomattavasti kalliimpi Sigma 16 F1.8 DG HSM Art). Tämän jälkeen pitäisi vielä löytää kohtuullinen 35 millimetrin objektiivi, joita toki on tarjolla moniakin – ja sitoutua vaihtamaan kahta tai kolmea eri objektiivia aina tarpeen mukaan. Näin ajateltuna 16-35 GM ei ole lainkaan huono vaihtoehto, kun ottaa huomioon myös sen, että kuvanlaadulliset erot kiinteisiin laseihin ovat lähes olemattomat ja Sonyn omana natiivina linssinä 16-35 GM tarjoaa erinomaisen toimintavarmuuden ja joustavan polttovälin. Kun objektiivin fyysinen kokokin on varsin maltillinen, päädyin tässä ajatusleikissä vähän itseänikin yllättävään lopputulokseen: jättäisin suosiolla kiinteiden lasien kanssa pelaamisen ja tekisin varman valinnan Sony FE 16-35 2.8 GM:n kanssa.

-Toni Ahvenainen

This Post Has 2 Comments

  1. Jaakko Posti

    Hei,

    Hyvä testi! Linssi on kyllä todella mahtava. Ollut itsellä nyt noin vuoden käytössä.

    Itse tilasin juuri batis 18 f2,8 linssin lähinnä video ja gimbal työskentelyä varten, niin mielenkiintoinen testata kuinka se linssi vertautuu kuvanlaadullisesti tähän 16-35 linssiin.

    1. Toni Ahvenainen

      Kiitti kommentista Jaakko! Tosiaan itsellekin jäi kokonaisuutena sellainen fiilis, että onhan se kallis, mutta sitten on kyllä kaikki myös kohdallaan todella hyvin. Tasainen terävyys kautta kuvakentän, todella hyvä kontrasti ja värit sekä älyttömän nopea autofokus. Ei tuossa yksinkertaisesti ole heikkoja kulmia.

      Batiksien suhteen mulla on sellainen käsitys, että 2/25 on aivan äärimmäisillä reunoilla parempi, mutta siinä ei ole aivan samaa huipputerävyyttä kuin 2.8/18:ssa. Molemmat huippulaseja. Jos vertaat jossain vaiheessa GM:ään, niin pistä lyhyt testiraportti myös tänne. :-)

      -Toni

Vastaa käyttäjälle Jaakko Posti Cancel comment reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *