Autenttisia maastopyöräpolkuja sekä pohjoisen erämaaretkiä – haastattelussa Sony Alpha Ambassador Jaakko Posti
Rovaniemellä asuva Jaakko Posti on monipuolinen outdoor-urheilulajien kuvaaja, jonka repertuaariin kuuluvat esimerkiksi maastopyöräily kiehtovissa kohteissa sekä vapaalasku koskemattomien tunturien rinteillä. Jaakon kuvaamisessa yhdistyvät urheiluun, ulkoiluun ja pohjoiseen luontoon liittyvät elementit, ja hänen töitään julkaistaan säännöllisesti monissa outdoor-lajien johtavissa lehdissä ja verkkojulkaisuissa. Tämän lisäksi Jaakko on myös Sony Europe Imaging Ambassador, mikä tekee haastattelusta varmasti mielenkiintoisen myös monille suomalaisille Sony Alpha-kuvaajille. Keskustelin Jaakon kanssa siitä, mitä ammattilaiskuvaajaksi kasvaminen vaatii outdoor-lajien parissa. Samalla oli puhetta myös pohjoisen identiteetistä sekä Sonyn vahvuuksista kameravalmistajana.
1. Ammattilaiskuvaajana toimiminen vaatii tänä päivänä yhä enemmän erikoistumista. Monissa eri genreissä valokuvaaja ei ole enää pelkästään ulkoisten tapahtumien tallentaja, vaan yhä enemmän vuorovaikutuksessa toimiva ohjaaja, jonka ammattitaitoon kuuluu kuvattavien tilanteiden suunnittelu ja hallinta. Varsinkin lennokkaammat outdoor-lajit, kuten juuri sinulle tutut maastopyöräily ja vapaalasku, ovat hyviä esimerkkejä genreistä, joissa kuvaajan on osattava rakentaa lajitietoisesti dynaamisia tilanteita. Millä tavoin olet erikoistunut juuri näihin lajeihin? Onko taustalla oma aikaisempi harrastuskokemus vai oletko rakentanut osaamistasi jotakin muuta kautta?
Monet outdoor-lajit perustuvat pohjimmiltaan intohimoon. Harrastajia yhdistää intohimo lajeihin ja ne myös vaativat harrastajiltaan paljon niin fyysisesti kuin henkisestikin. Esimerkiksi maastopyöräily ja vapaalasku ovat molemmat suhteellisen riskialttiita lajeja ja tällaisten lajien kuvaaminen poikkeaa merkittävästi perinteisestä urheilukuvaamisesta. En esimerkiksi itse tiedä yhtäkään outdoor-lajien kuvaajaa, jolla ei itsellään olisi samanaikaisesti pitkä harrastuspohja kuvaamiensa lajien parissa. Näin on myös itselläni. Juurikin ulkoiluharrastukseni olivat se syy, miksi alunperin kiinnostuin valokuvauksesta. Olen maaseudulta kotoisin ja luonto sekä siihen liittyvät harrastukset ovat olleet lähellä sydäntäni niin kauan kuin muistan.Olin varmaan noin kaksikymppinen kun aloin tosissani innostumaan vapaalaskusta. Kamera alkoi kulkemaan matkassani, kun olin kavereiden kanssa laskureissuilla hienoissa maisemissa. Nälkä kasvoi syödessä ja jokaisella reissulla aloin ottamaan valokuvauksen enemmän ja opettelemaan erilaisia kuvaustekniikoita. Luonnollisesti tämä mielenkiinto siirtyi sitten myös muihin harrastamiini lajeihin. Tänä päivänä ajattelen, että näiden lajien uskottava kuvaaminen vaatii myös kuvaajalta itseltään kokemusta ja lajitietoutta.
2. Jos ajatellaan vaikkapa juuri maastopyöräilyä ja vapaalaskua, niin nehän ovat lajeina aika visuaalisia myös siinä mielessä, että tavallisissakin harrastusporukoissa suorituksia kuvataan ja jaetaan varsin ahkerasti. Tämän lisäksi lajien harrastajat myös tietävät hyvin minkä tyyppisiä kuvastoja omassa genressä halutaan nähdä. Tämä luonnollisesti nostaa rimaa myös ammattilaisen näkökulmasta, sillä hänen on kyettävä erottautumaan suuresta joukosta harrastajia, ja toisaalta, pätevöidyttävä ammattilaiseksi näiden samojen harrastajien silmissä. Minkälaisia askeleita ammattilaiseksi kasvaminen on vaatinut sinulta matkan varrella? Miten pyrit erottautumaan tavallisista harrastajista?
Ehkä suurin ero tulee siinä, että ammattilaisen tulee astua ensisijaisesti kuvaajan saappaisiin ja oppia näkemään ylimääräistä vaivaa kuvien toteuttamiseen, mitä harrastajan ei tarvitse välttämättä tehdä. Joudun siis astumaan pois harrastajan roolista ja toimimaan rinteessä ensisijaisesti kuvaajana. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että en missään vaiheessa kiipeä muun porukan kanssa huipulle saakka, vaan jään suunnittelemaan ja ohjaamaan kuvia rinteen puoliväliin. Käytännössä kyse on siis siitä, että toimin reissuissa ensisijaisesti kuvaajana ja vasta sen jälkeen muiden mukana kulkevana lajiharrastajana. Lajiharrastuksen näkökulmasta tämä on tietysti kompromissi, mutta tällä tavoin suunnitellaan niitä muusta kuvamassasta erottuvia ruutuja.
Samanaikaisesti tämä tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että kuvaajan pitää myös itse pystyä suoriutumaan suksilla tai pyörällä haastavissa olosuhteissa tai teknisesti vaativista paikoista. Pyrinkin myös itse pitämään kunnostani ja tekniikastani huolta siten, että pystyn näissä fyysisesti haastavissa tilanteissa suoriutumaan parhaalla mahdollisella tavalla. Minulle on tärkeää se, ettei mikään kuva jää ottamatta tai tilaisuus käyttämättä sen takia, että olisin itse liian väsynyt näkemään sitä ylimääräistä vaivaa, jota näyttävät ja erottuvat kuvat vaativat.
3. Onko osaamisesi ammattilaisena rakentunut hitaasti vai onko sinulla mielessäni jokin tietty kokemus, jonka jälkeen tunsit olevasi valmis toimimaan ammattimaisesti outdoor-kuvaamisessa? Entä millä tavoin kehität osaamistasi tänä päivänä?
Olen itse oppinut kuvaaja ja voi sanoa, että oma osaamiseni kuvaajana on kehittynyt pikkuhiljaa tekemisen myötä. En voi sanoa, että olisi ollut jokin tietty hetki, jolloin olisin kokenut olevani valmis kuvaamaan ammattimaisesti outdoor-lajien parissa. Ehkä kuitenkin sellainen selkeä merkki hyvästä osaamisen tasosta on ollut se, että reissusta tullessa mukana on useita suunniteltuja ja onnistuneita kuvia, eikä vain niitä muutamia ”tuurilla” otettuja. Outdoor-lajien lisäksi teen paljon esimerkiksi mainos- ja potrettikuvauksi, ja koen, että myös ne ovat kehittäneet minua outdoor-kuvaajana. Mielestäni on tärkeää, että kuvaaja osaa toimia monipuolisesti eri toimeksiannoissa ja kuvaamisen genreissä. Mielenkiintoisimpia kuvia syntyy kun eri kuvalajit ja -genret sekoittuvat toisiinsa.
4. Kuviesi kiehtovuus rakentuu keskeisellä tavalla myös mielenkiintoisten kuvauspaikkojen ja maisemien varaan. Teet tarkoituksellisesti suunnitelmallisia ja aktiivisia reissuja kuvastosi tuottamiseksi, ja tavalliseen harrastajaan verrattuna olet käynyt suoraan sanottuna aivan huikeissa paikoissa. Millä tavoin metsästät hyviä kuvauspaikkoja? Entä mitkä ovat olleet vuosien varrella parhaita paikkoja, joissa olet käynyt tekemässä kuvauskeikkoja?
Minulle tärkeä lähtökohta outdoor-lajien kuvaamisessa on se, että lajeja kuvataan uskottavasti ja dokumentaarisesti. Tästä syystä kuvauspaikat määräytyvät pitkälti sen mukaan missä on hyvät ja otolliset olosuhteet jonkin tietyn lajin, esimerkiksi maastopyöräilyn tai vapaalaskun, toteuttamiseen. Täytyy sanoa, että olen onnekkaasti päätynyt harrastamaan ja kuvaamaan lajeja, joissa suorituspaikat sijaitsevat usein kuvauksellisissa erämaamaisemissa. Itse en näe dokumentaarista arvoa sellaisessa kuvaamisessa, jossa laji pakotetaan jonkin näyttävän maiseman eteen ehkä yhtä ainoaa kuvaa varten, sen sijaan että kuvattaisiin lajin todellista harrastamista autenttisissa maisemissa. Tällaiset kuvat eroavat dokumentaarisesta kuvaamisesta siinä, että ne paikantuvat enemmän mainonnan tai taiteen tekemisen kentille.
Pohjois-Suomi muodostaa todella hienon ympäristön erilaisten outdoor-lajien kuvaamiseen. Sen lisäksi täältä on suhteellisen lyhyt matka Pohjois-Ruotsiin, joka tarjoaa jylhiä vuoria, tai vaihtoehtoisesti myös Pohjois-Norjan rannikko tarjoaa upeita vuoristoja monia lajeja silmällä pitäen. Kaikilta näiltä alueilta löytyy tarpeeksi upeita harrastepaikkoja yhdelle ihmiselämälle. Omia lempialueitani ovat Pohjois-Norjan meren äärellä kohoavat vuoristot, esimerkiksi Lyngenin-Niemimaa Tromssan lähistöllä, joka on täynnä upeaa luontoa ja vuoristoa.
5. Ehkä juuri näiden kuvauspaikkojen vuoksi visuaalista identiteettiäsi hallitsee vahvasti pohjoinen ulottuvuus ja arktinen luonto. Voisi tavallaan sanoa, että juuri tämän kaltaiset arktiseen luontoon liittyvät elementit, kuten esimerkiksi karut vuoret, tunturien kituva kasvisto ja kaamos, erottavat sinun työsi monista muista outdoor- ja urheilukuvaajista. Mitä arktinen pohjoinen merkitsee sinulle paitsi kuvaajana, myös laajemmin napapiirin pohjoispuolella asuvana asukkaana?
Olen aina asunnut Lapissa ja Lappi on kotini. Sen vuoksi myös pohjoinen on lähtemätön osa identiteettiäni, niin kuvaajana, kuin myös ihmisenä. Rakastan pohjoisen arktista ja karua luontoa sekä muuttuvia valo- ja sääolosuhteita. Luonnollisesti annan sen myös näkyä kuvissani. Siten voi kai sanoa, että kuviani erottavat ne tekijät, jotka erottavat minua myös muulla tavoin muista kuvaajista.
6. Kaikkiin kuvastoihin liittyy aina myös kuluneita ja ylikäytettyjä rakenteita, jotka tuntuvat elävän jonkinlaista ikuista elämää yleisön kollektiivisissa mielikuvissa. Pohjoisen eksotiikkaan liittyviä kuluneita aineksia ovat ainakin mainonnassa paljon hyödynnetyt revontulet, porot ja kaikki jouluun liittyvä. Mutta kuluneiden pintojenkin alla on aina toisenlaisia ja usein mielenkiintoisempia aineksia, jotka kuitenkin harvemmin päätyvät suuren yleisön tietoisuuteen. Mitä pohjoisesta ei ole vielä kerrottu ja minkälaisia visuaalisia tarinoita itse haluaisit kertoa siitä?
On totta, että nuo mainitsemasi ainekset ovat tietyssä mielessä kuluneita. Lappi-brändi on rakennettu niiden varaan ja kuvien avulla pyöritetään isoa bisnestä. Myös itselleni tulee paljon toimeksiantoja juuri tämän tyyppisen kuvaston kautta. Varsinaisen työn ulkopuolella en jaksa innostua esimerkiksi revontulikuvauksesta, sillä niin monet tekevät sitä eikä kuvatyypissä ole paljoa liikkumisvaraa. Omasta näkökulmastani olisi ehkä mielenkiintoisempaa tuoda revontulet esimerkiksi osaksi action-kuvausta saman tyyppisesti kuin myös valokuvaaja Chris Burkard on tehnyt surffauksen ja revontulten kanssa. Viime kädessä pohjoinen syntyy kuitenkin pohjoisessa elävistä ihmisistä ja heidän elämäntavoistaan. Olisi esimerkiksi mielenkiintoista tehdä henkilökuvia pohjoisen ihmisistä dokumenttaarisella otteella.
7. Monien lukijoiden kannalta urasi varmasti yksi mielenkiintoisimmista yksityiskohdista on se, että olet myös Sony European Imaging Ambassador. Toisin sanoen olet siis Sonyn kanssa yhteistyötä tekevä Sony-lähettiläs, jonka tehtävänä on tukea yrityksen Alpha-brändiä ja luoda positiivista näkyvyyttä Sonyn tuotteille. Miten ambassadorina toimiminen on vaikuttanut kuvaamiseesi? Onko se esimerkiksi tukenut urakehitystäsi tai ohjannut toimintaasi uudella tavalla?
En voi sanoa, että ambassadorina toimiminen olisi suoraan vaikuttanut valokuvaamiseeni sisältöön, mutta uraani se on vaikuttanut toki positiivisella tavalla. Sen lisäksi on ollut hienoa, että olen Sonyn kautta päässyt haastamaan itseäni pitämällä esitelmiä ja workshoppeja Sonyn tuotteista. Tämä on tuonut uudenlaista työtä kuvaamisen rinnalle. Omaan videotuotantoon ambassador-rooli vaikuttanut hyvin positiivisesti jo pelkästään sen vuoksi, että Sonyn kamerat mahdollistavat teknisiltä ominaisuuksiltaan monia sellaisia juttuja, joiden tekeminen muilla kameroilla voisi olla haastavaa.
8. Ambassadorina saat käyttöösi kaikkein Sonyn kaikki viimeisimmät rungot ja objektiivit, ja sinulla on siten vahva vuosien kokemus Sonyn kameratuotteista. Jos ajattelet Sonyn tuotteita oman kuvaamisesi kontekstissa, niin missä piilevät Sonyn ainutlaatuiset vahvuudet kameravalmistajana, ja toisaalta, minkälaisissa asioissa Sonyn tulisi kehittää vielä toimintaansa?
Sonyn selkein vahvuus on innovointi ja asiakaspalautteen kuunteleminen, niin perusasiakkailta kuin myös myös meiltä Sonyn yhteistyökuvaajilta. Sonyn innovatiiviset täysikennoiset kamerat ovat vieneet peilittöminen kameroiden kehitystä eteenpäin ja on vaikea nähdä, millä tavoin kilpailijat olisivat rakentaneet omia järjestelmiään ilman Sonyn toteuttamaa mallia. Kun katsoo mitä parannuksia Sony on tuonut α7-sarjan malleihin jokaisen sukupolven myötä, voi selkeästi nähdä sen, että Sony kuuntelee asiakkaitaan. Myös vastajulkistettu tuleva firmwire-päivitys α7III, α7rIII ja α9 kameroihin kertoo tätä samaa tarinaa. Tämän lisäksi yksi Sonyn isoimmista vahvuuksista teknologiapuolella on se, että yritys pystyy tuottamaan kaikki kameraan tulevat komponentit talon sisäisesti johtuen yrityksen taustasta elektroniikkavalmistajana. On sinänsä ironista, että Sonya arvosteltiin aikanaan siitä, ettei elektroniikkayritys ole uskottava kameravalmistaja, mutta tästä on tullut juuri yksi Sonyn suurimmista vahvuuksista ja innovoinnin perusteista.
Missä Sonyn tulisi kehittää toimintaansa, hmmm, siihen on vaikeampi kommentoida ainakaan business-puolelta, sillä toiminta on kehittynyt koko ajan parempaan suuntaan. Viime vuosina Sony on panostanut paljon ammattilaistason tuotteisiin ja sitä kautta ehkä toivoisin, että esimerkiksi linssien osalta tuotaisiin markkinoille myös hiukan maltillisemmalla aukolla (esim. f/1.8 – f/2) varustettuja kohtuuhintaisia kuluttajatason linssejä. Laatua kuitenkaan unohtamatta.
9. Harva pääsee käyttämään lähes kaikkea mitä Sonyn hyllyistä löytyy. Sen vuoksi sinulla on tavallaan ainutlaatuinen näkökulma Sonyn tuotteisiin. Mitä yksittäisiä timanttisen kovia tuotteita nostaisit esiin Sonyn tämänhetkisestä katalogista tai mitkä tuotteet ovat vaikuttaneet eniten omaan kuvaamiseesi?
Yksittäisiä timantteja on ehkä äkkiseltään vaikea nostaa esiin, sillä oma kalustoni vaihtelee kuvaustilanteesta johtuen hyvinkin paljon. Esimerkiksi tapahtuma- ja mainoskuvaamisessa en ole niin huolissani kameralaukun painosta ja se saattaa pitää sisällään lähinnä isoja ja nopeita linssejä. Jos taas olen outdoor-hommissa, niin pyrin rakentamaan suhteellisen kevyen setupin. Esimerkiksi settini talviseen vapaalaskuun voisi olla: runkoina α7RIII & α9 ja linsseinä Sony FE 70-200mm F2.8 GM, Sony FE 55mm F1.8Z ja Sony FE 24mm F1.4 GM. Mikäli tiedän että valoa tulee olemaan hyvin, saattaa 70-200mm F2,8 GM linssin tilalla Sony FE 70-400mm F4 G. Mikäli kuvaan samalla videota reissun päällä, saattaa minulla olla mukana myös Sony 24-105mm F4 G, joka on pääasiallisesti kiinni α7RIII:ssa.
Käytän α7RIII kameraa myös jonkin verran kroppi-moodissa, jolloin saan tarvittaessa linsseille hieman lisää ulottuvuutta. Esimerkiksi Sony FE 24mm F1.4 GM muuttuu kroppi-moodissa noin 35 milliseksi linssiksi. Vielä tällöinkin kamerasta saa vielä noin 19 megapikselin raw-tiedoston. Rungoista α9 on ehdoton suosikkini ja tulevien firmware-päivitysten myötä se myös tulee pysymään omana suosikkinani pitkään. α9 ja α7RIII täydentävät hyvin toisiaan, mutta jos olisin esimerkiksi harrastaja ja uutta runkoa vailla, niin valitsisin kyllä α7III:sen sen tarjoaman hinta-laatusuhteen vuoksi.
Täytyy kuitenkin sanoa, että omaan kuvaamiseni ovat alunperin vaikuttaneet eniten α7 ja α7s kamerat. Noilla rungoilla sain hauskuuden takaisin kuvaamiseeni. Monesti outdoor-lajeja kuvattaessa reppuun joutuu tunkemaan paljon muutakin tavaraa kuvauskaluston lisäksi, minkä seurauksena painava reppu vie osan nautinnosta pois. Kun alkuperäinen α7 julkaistiin huomasin, että kamerakalusto on mahdollista pakata paljon pienempään tilaan ja järkevillä linssivalinnoilla sen saa vielä huomattavasti keveämmäksi. Muistan, että reppuni keveni muutamalla kilolla kun vaihdoin Sonyn peilittömään E-mount järjestelmään (kuvasin aikaisemmin α99-rungolla ja A-mount järjestelmällä, joka vastaa kooltaan ja ergonomialtaan perinteistä DSLR-järjestelmää). Kevyemmällä repulla pystyn itsekin nauttimaan kuvaamieni lajien harrastamisesta enemmän.
Jos kuitenkin niitä timantteja etsitään, niin tällä hetkellä niitä Sonyn järjestelmässä ovat juurikin tuo α9 runko ja Sony FE 70-200mm F2,8 GM, joita käytän paljon niin mainos- ja outdoor-kuvauksissa, kuin myös maisemakuvauksessa. Potretti-kuvaukseen suosikkini on Sony FE 85mm F1,4 GM. Toisaalta Sonyn uusi FE 24mm F1,4 GM edustaa juurikin sitä suuntaa linssisuunittelussa, josta pidän eniten, eli optisesti erittäin laadukas mutta hyvinkin kompakti toteutus.
Jokapaikan höyläksi ja videotuotantoon Sony FE 24-105mm F4 G on erittäin hyvä linssi, kuten myös Sony FE 28mm F2, jota tulee käytettyä varsinkin gimbalin kanssa kuvatessa. Viime aikoina en ole käyttänyt kovinkaan paljoa tätä laajempikuvakulmaisia linssejä, mutta sekä Sony FE 16-35mm F2,8 GM että FE 16-35mm F4 ovat molemmat erittäin laadukkaita linssejä. Omille lomareissuille tarttuu mukaan usein α9 runko ja siihen kaveriksi Sony 35mm F2,8 Z sekä Sony 55mm F1,8 Z linssit.
10. Minkälaisia neuvoja antaisit niille tämän hetken outdoor-kuvauksen harrastajille, jotka osaavat jo kuvata melko hyvin, mutta kenties miettivät sitä, voisiko omasta osaamisesta tehdä itselleen myös ammatin? Millä tavoin harrastelijan kannattaisi alkaa rakentamaan omaa urapolkuaan?
Mielestäni on tärkeää, että oppii kuvaamaan mahdollisimman paljon erilaisia kohteita ja toimeksiantoja, jolloin kuvaajana kehittyminen on kokonaisvaltaisempaa. On tärkeää, että tuntee paljon lahjakkaita outdoor-lajien harrastajia, jotka haluavat tulla kuvatuiksi harrastuksensa parissa. Yksi isoimpia ongelmia on saada tarpeeksi lahjakkaita urheijoita kuvattavaksi. Suomi on suhteellisen pieni maa ja sen vuoksi lahjakkaita harrastajia on täällä rajallinen määrä. Yhtenä vaihtoehtona on muuttaa ulkomailla, jossa kovan tason sponsoroituja outdoor-urheilijoita on usein paljon enemmän ja heidän kauttaan on mahdollista päästä sisään toimintaan, saada kuviaan julkaistuksi ja luoda suhteita esimerkiksi laite- ja välinevalmistajiin. Suomen pienistä markkinoista johtuen en itsekään voi kutsua itseäni puhtaasti outdoor-lajien kuvaajaksi, vaan teen ammattilaisena myös paljon muitakin juttuja – mutta outdoor tulee aina olemaan oman kuvaamiseni ytimessä. Toki menestykseen vaikuttaa paljon myös se, että omaa hyviä ihmissuhdetaitoja ja pystyy verkostoitumaan outdoor-bisnekseen.
11. Mitä suunnitelmia sinulla on vuodella 2019? Entä pitkän tähtäimen haaveet outdoor-kuvaajana?
Tänä vuonna 2019 suunnitelmissa on tehdä enemmän henkilökohtaisia projekteja ulkoilukuvauksen parissa. Haluan kehittyä erityisesti dokumentaarisen videon tekijänä ja muutama siihen liittyvä projekti onkin tässä lähiaikoina starttaamassa. Pitkän tähtäimen haaveet ovat tietenkin kehittyä kuvaajana sekä päästä kuvaamaan hyviin projekteihin. Olisihan tuo tietenkin hienoa saada kuvia joskus julkaistuksi ulkoilulajien premium-tason julkaisuissa kuten esim. Powder -lehden tai sitten Bike Magazine -lehden vuosittaisissa valokuvausnumeroissa (Photo Annual).
Tutustu tarkemmin Jaakon kuvaamiseen täältä
Sony: https://www.sony.co.uk/alphauniverse/ambassadors/jaakko-posti
Jaakon omat kotisivut: https://www.jaakkoposti.com
Facebook: https://www.facebook.com/JaakkoPostiPhotography
Instagram: https://www.instagram.com/postinjaakko
Twitter: https://twitter.com/JaakkoPosti
Kansikuva: Jaakko Sorvisto, Jaakko Sorvisto Photography
– Toni Ahvenainen
Haluatko julkaista omia kuviasi tässä blogissa? Year of the Alpha etsii suomalaisia Sony Alpha-kuvaajia ja julkaisee enemmän kuin mielellään heidän tarinoitaan ja kuviaan. Julkaistut jutut voivat olla lyhyitä haastattelutyyppisiä artikkeleita kuvien kera tai sitten voit kirjoittaa pidemmän artikkelin jostakin itsellesi tärkeästä aiheesta. Valokuvaamisen kenttään mahtuu monenlaisia kertomuksia ja kaikki kertomukset julkaistaan riippumatta siitä, onko kyseessä valokuvaamisen vasta-alkaja vai kaiken kokenut ammattilainen. Ainoa ehto on, että jutuilla on jokin yhteys Sonyn Alpha järjestelmään. Julkaistuista artikkeleista ei makseta palkkiota, mutta niiden kautta on mahdollista saada esimerkiksi näkyvyyttä omille sivuillesi. Mikäli sinulle juolahti mieleen idea, ota yhteyttä ja kerro ideastasi.