Creative Edge 2030 – tietokone 10 vuodeksi, osa I

Viime vuoden lokakuussa hankin uuden näytön editointiin ja työskentelyyn valokuvien kanssa. Kirjoitin hankintaprosessista myös blogissa melko perusteellisesti kolmen artikkelin verran (osa I, osa II ja osa III). Nyt kun uuden näytön hankinnasta on kulunut jo jonkin verran aikaa, ajattelin, että seuraavaksi uusin tietokoneen, jota olen käyttänyt valokuvien työstämisessä. Uusintatarve on ollut tiedossa jo pitkään, mutta aloitin tarkoituksellisesti näytöstä, sillä laadukas näyttö on minulle tärkein yksittäinen työkalu. Nyt olisi kuitenkin seuraavaksi vuorossa tietokone, sillä nykyisin käyttämäni pöytäkone on melko vanha ja saavuttanut jo kunnioitettavan 12 vuoden iän.

Tämän kahdesta kirjoituksesta koostuvan artikkelisarjan ensimmäisessä osassa käsittelen asioita, joita on hyvä ottaa huomioon uutta tietokonetta hankittaessa. Pohdin omia tavoitteitani sekä esimerkiksi suorituskyvyn ja tallennuskapasiteetin tarvetta sisällöntuotantotyössä. Nostan esiin myös joitakin konkreettisia esimerkkejä liittyen tiettyihin sisällöntuotannon ohjelmiin. Artikkelisarjan toisessa osassa kerron puolestaan yksityiskohtaisemmin siitä, mitä komponentteja itse valitsin tietokoneeseeni, kuinka koneen rakennus käytännössä onnistui ja mitä olisin tehnyt toisin.

Tavoitteena työkalu 10 vuodeksi

Aluksi muutama sana eläkkeelle jäävästä pöytäkoneestani. Kyseessä on Windows 7 -pohjainen pc-kone, jonka sydämenä toimii neljällä ytimellä varustettu 2,8 gigahertsin Intel i7-930 prosessori sekä 16 gigatavua muistia. Kovalevyinä koneessa on yksi 80 gigatavun Intel G2 ssd-levy sekä muutama 1-2 teratavun mekaaninen kovalevy. Hankin tietokoneen alun perin vuonna 2010 ja käytin siihen tavallista enemmän rahaa, sillä ajatuksella, että uusi kone olisi siten käyttöiältään pitkäkestoisempi. Vaikka mielessäni ei ollut mitään tiettyä tavoitetta käyttöiän suhteen, olen itsekin yllättynyt siitä, että olen pärjännyt koneella näin kauan – tinkimisen sijaan investointi kannatti ja näin jälkikäteen olen erittäin tyytyväinen koneen pitkään käyttöikään.

Valokuvien kanssa työskennellessäni yritän aina keskittyä enemmän sisältöön kuin työkaluihin tai teknologiaan. Sen vuoksi päätin soveltaa jo aikaisemmin hyväksi todettua strategiaa ja sijoittaa tietokoneen hankintaan vähän enemmän, minkä myötä myös koneen käyttöikä on toivottavasti pidempi. Tällöin minun ei tarvitse seurata jatkuvasti teknologian kehitystä ja uusia tuotteita, vaan sitoudun mieluummin yhden työkalun pidempiaikaiseen käyttöön keskittyen siten enemmän sisältöön kuin työkaluihin. Uskon vahvasti siihen, että työkalujen pysyvyys, silloinkin kun ne alkavat lopulta olla vanhoja ja tylsiä, auttaa keskittymään paremmin itse tavoitteeseen eli valokuvaamiseen ja kuvaamisessa kehittymiseen.

Halusinkin tällä kertaa asettaa tietokoneen hankinnalle selvän tavoitteen, eli haluaisin nyt hankittavan uuden tietokoneen kestävän tarkoituksenmukaisena työkaluna seuraavat 10 vuotta. Jatkuvasti uutta pursuavilla tietokonemarkkinoilla 10 vuotta kuulostaa tietysti aika pitkältä ajalta, mutta kyse on osittain perspektiiviharhasta, joka johtuu siitä, että tietokoneiden kehitystä kuvataan ja markkinoidaan esimerkiksi pelikulttuurin näkökulmasta, jossa päivityssykli on huomattavan tiheä. Mikäli tietokoneiden kehitystä katsottaisiin vaikkapa kirjoittamisen näkökulmasta, voitaisiin yhtä hyvin todeta, että 20-vuotias tietokone on edelleen pätevä työkalu Nobel-tasoisen kulttuurituotteen kirjoittamisessa. Tällä kärjistetyllä esimerkillä pyrin yksinkertaisesti vain osoittamaan, että tietokoneen ikääntyminen työkaluna on kontekstikysymys, joka riippuu siitä, mihin tietokonetta käytetään. Esimerkiksi valokuvaamisessa ja graafisessa suunnittelussa tietokoneen päivitystarve ei ole läheskään yhtä tiheä kuin pelikulttuurissa. Videotuotannossa ja muussa raskaammassa sisällöntuotannossa päivitystarve on kuitenkin selvästi tiheämpi jo pelkästään sen vuoksi, että videotuotanto on tällä hetkellä varsin nopeasti kehittyvä sisällöntuotannon laji. Omassa käytössäni 10 vuoden käyttöikä tietokoneelle on kuitenkin suhteellisen realistinen tavoite – ja olenhan tavallaan jo todistanut käyttämällä aiempaa tietokonettani 12 vuotta.

Kaupallinen yhteistyö

Aikaisemmasta blogi-kirjoituksistani poiketen tähän kahden artikkelin sarjaan liittyy kaupallinen yhteistyö, eli teen artikkelit ja uuden tietokoneen hankinnan kaupallisessa yhteistyössä Jimm’s PC Storen kanssa. Tietokoneen uusiminen on taloudellisesti kohtuullisen iso investointi ja kaupallisen yhteistyö tasoittaa sitä vähän. Toiseksi, tietokoneen suunnittelussa täytyy valikoida myös liike, josta komponentit hankitaan. Turussa sijaitseva, mutta verkkokaupan ansiosta koko maassa toimiva Jimm’s PC Store tarjoaa erittäin laajan valikoiman erilaisia komponentteja ja keskittynyt palvelemaan erityisesti suomalaisia pc-harrastajia ja tehokäyttäjiä. Myös asiakaspalvelu on Jimm’sissä erinomaista. Sen vuoksi valitsin Jimm’sin kaupalliseksi yhteistyökumppaniksi, mutta siitä vähän enemmän tuonnempana artikkelissa.

Käytännössä kaupallinen yhteistyö tarkoittaa tämän artikkelisarjan yhteydessä sitä, että (1) teen koneen hankinnan Jimm’sin kautta, (2) kirjoitan hankintaprosessista näissä kahdessa eri artikkelissa ja (3) artikkeleista viestitään sekä omissa Sony Alpha -aiheisissa kanavissani että Jimm’sin omissa kanavissa. Tämän ansiosta saan pienen alennuksen hankkimastani koneesta.

Samalla kaupallinen yhteistyö tarkoittaa myös sitä, että pyrin laajentamaan artikkelien sisällön palvelemaan laajemmin sisällöntuotantoon liittyvän tietokoneen hankintaa – ’Creative Edge 2030’, kuten olen oman projektini nimennyt. Yritän siis mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon myös videoeditoinnin tarpeita ym., jotka ovat varsinaisen valokuvaamisen ulkopuolella. Toivon, että tämä ratkaisu palvelee myös blogin lukijakuntaa paremmin.

Lopuksi haluan vielä mainita, että olen tehnyt tietokoneen hankintaan liittyvää esitutkimusta IO-Techin TechBBS-foorumilla ja olen kiitollinen niille kaikille, jotka ovat avuliaasti auttaneet minua uuden tietokoneen suunnittelussa. Olen saanut apua suurten näkökulmien haltuunotossa kuin myös teknisissä yksityiskohdissa, ja valmis paketti on paljon parempi kuin mitä olisin yksin onnistunut kasaamaan. Tämän lisäksi koneen suunnittelu ja rakentaminen yhdessä muiden harrastajien kanssa on ollut kenties antoisin osa projektia.

Strategisia valintoja ja sopivia ajoituksia

Uuden tietokoneen hankinnan ikuisuuskysymys liittyy ajoitukseen. Koska tekniikka kehittyy koko ajan, uusimisen kanssa on houkuttelevaa odottaa, sillä puolen vuoden päästä markkinoilla on todennäköisesti taas tehokkaampia komponentteja ja muita uutuuksia tarjolla. Toisaalta jatkuva odottaminen voi johtaa tilanteeseen, jossa tietokonetta ei tule uusittua ikinä, sillä nurkan takana on aina jotain uutta tulossa. Dilemma on useimmille tuttu ja tässä projektissa sitä koskeva kysymys kuuluu suurin piirtein näin: jos tavoitteena on rakentaa sisällöntuotantoon soveltuva ja mahdollisimman pitkäikäinen tietokone, onko hankinnalle olemassa jokin avainhetki, jolloin tämän tavoitteen saavuttaminen on todennäköisempää?

Vastaus tähän kysymykseen on varma kyllä, sillä markkinoita hallitsevien teknologiajättien Intelin ja AMD:n tuotekehitykseen limittyy kohtia, joissa yritykset tekevät joko teknologisia linjauksia pitkälle tulevaisuuteen tai läpimurtoja aikaisempien teknisten haasteiden kanssa. On selvää, että näihin kohtiin ajoitetut hankinnat ovat todennäköisesti pitkäikäisempiä kuin esimerkiksi hankinnat, jotka tehdään yksi tai kaksi vuotta ennen tällaista suurta siirtymää.

Tämän päivän markkinoilla tämä tarkoittaa esimerkiksi AMD:n kohdalla sitä, että yritys on tuomassa syksyllä markkinoille uuden AM5-alustan sekä siihen sopivat täysin uudet Ryzen 7000 -sarjan prosessorit. Perinteisesti AMD:n alustat ovat suunniteltu pitkäikäisiksi ja yrityksen mukaan uusi AM5-alusta jatkaa tätä perinnettä. Siirtymällä AM5-alustan käyttäjäksi voi olla melko varma siitä, että tietokoneen suorituskykyä voi päivittää vielä vuosien päästä pelkällä prosessorin päivityksellä. Tällä hetkellä käytössä olevalla ja pian vanhentuvalla AM4-alustalla tämä ei todennäköisesti enää onnistu. Toisaalta uuteen tekniikkaan liittyy myös nk. ’early-adopter’ riskejä, jotka koskevat ainakin tuntematonta hinnoittelua, mutta eritoten myös uuden tekniikan mahdollisia lastentauteja sekä erityisesti mahdollisia saatavuusongelmia. On mahdollista, että uusia Ryzen 7000 -prosessoreita joudutaan odottamaan kuukausia julkistuksen jälkeen ja senkin jälkeen uudella alustalla joudutaan vielä ratkomaan lastentauteja ennen kuin varsinainen käyttö voi alkaa.

Intelin suunnittelufilosofia on erilainen kuin AMD:llä. Yritys on tuonut markkinoille aina uusia alustoja melko tiheään ja tällä tavalla vaatinut käyttäjiä päivittämään prosessorin vaihdossa sekä emolevyn että mahdollisesti myös muistit. Intelin kehitystä on viime vuosina varjostanut kuitenkin se tosiasia, että yritys ei ole onnistunut siirtymään tiheämpiin valmistustekniikkoihin suunnitellussa ajassa. Siten prosessorien kehitys on laahannut pahasti AMD:n perässä. Uuden Alder Lake -alustan myötä Intel on kuitenkin onnistunut selättämään valmistustekniikkaan liittyvät haasteet (12. sukupolven prosessorit ovat valmistettu 10 nanometrin tekniikalla) ja yrityksen tuotteet ovat pitkästä aikaa myös kilpailukykyisiä verrattuna AMD:n Ryzen prosessoreihin.

Omassa projektissani päädyin valitsemaan Intelin Alder Lake -alustan seuraavista syistä: (1) Intelin 12. sukupolven prosessorit olivat suorituskykyisimpiä hankinnan hetkellä, (2) ennakkotietojen perusteella AMD Ryzen 7000 -prosessorien tuoma suorituskykylisä ei ole mullistava, vaan vastaa pikemminkin melko perinteisellä tavalla sukupolvien välistä kehitystä, ja lopulta (3) sopiva hetki tietokoneen päivitykselle tuli omalla kohdallani nyt, sillä syksyksi minulla on jo muita suunnitelmia.

Näytönohjainten puolella samanlaista vedenjakajaa kehityksessä edustavat usein uusien konsolien yhteydessä julkistetut näytönohjainteknologiat. Tällöin näytönohjaimiin tuodaan usein merkittäviä uusia teknologioita, jotka uusiutuvat/korvautuvat vasta seuraavan konsolisukupolven yhteydessä. Esimerkiksi viimeksi PS5:n mukana tulleita teknologioita ovat DirectStorage ja Texture Streaming, joiden käyttöönotto on edelleen kesken ohjelmistopuolella. Tällä hetkellä tällaista tilannetta ei kuitenkaan ole näkyvissä ja esimerkiksi syksyllä julkistettavat nVidian uudet RTX 4000-sarjan näytönohjaimet edustavat pikemminkin inkrementaalista lisäystä kuin merkittävää innovatiivista uudistusta näytönohjaimissa. Sen sijaan oleellisempaa onkin ehkä se, että vallitseva komponenttipula on tehnyt nykyisistä näytönohjaimista suhteellisen kalliita ja monet pari vuotta sitten julkistetut näytönohjaimet ovat nyt kalliimpia kuin julkaisuhetkellä. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että komponenttipula on hellittämässä ja hinnat ovat laskemassa (ainakin osittain). Uuden RTX 4000 -sarjan saatavuus ja hinnoittelu ovat kuitenkin vielä hämärän peitossa. Sisällöntuotannon kannalta tilanne on kuitenkin se, että RTX 3000 -sarjan näytönohjaimet ovat edelleen paitsi nyt, myös syksyllä hyvä vaihtoehto sisällöntuotannossa käytettäville ohjelmistoille.

Suorituskykyä rajaehtojen sisällä

Tietokoneen hankintaa on perinteisesti määritellyt suorituskyvyn tarve, eli paljonko suorituskykyä tarvitaan ja miten kallista se on. Mikäli päämääränä on rakentaa mahdollisimman pitkäikäinen tietokone, vastaus kysymykseen on melko itsestään selvästi se, että suorituskykyä kannattaa hankkia niin paljon kuin mahdollista. Yhden rajaehdon suorituskyvylle asettaa kuitenkin sen hinta ja perinteisesti prosessorimarkkinoilla on pyritty ostamaan (sillä hetkellä) parhaan mahdollisen suorituskyky/hinta -suhteen omaavia tuotteita. Laajemmassa panoraamakuvassa asia ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen, sillä teknologinen kehitys määrittelee rajaehtoja uudella tavalla piirtäen asiaan ainakin uusia sävyjä, eikä suorituskykyä tarvitse sen vuoksi välttämättä lähestyä maksimoinnin näkökulmasta samalla tavoin kuin ennen.

Yksi syy tähän on se, että nopeimpien mahdollisten prosessorien hankkiminen ei välttämättä vaikuta tietokoneella työskentelyyn niin paljoa, kuin mitä saattaisi ajatella esimerkiksi markkinoinnin ja tuotearvioiden perusteella. Markkinoinnissa uusien prosessorien tuomaa suorituskyvyn kasvua kuvataan usein merkittävänä, vaikka todellisuudessa lisäykset ovat varsin ennustettavia ja maltillisia. Esimerkiksi 30 % nopeampi prosessori ei vaikuta työskentelyyn juuri lainkaan (pelaamisessa tilanne on osittain toinen, sillä suorituskykyä käytetään nopeaan ja latenssiltaan mahdollisimman viiveettömään ruudunpäivitykseen). Väitän, ettei edes 100 % suorituskykylisä välttämättä näy käytännön työssä vielä kovinkaan merkittävästi, ellei siihen kuulu paljon laskentaintensiivisiä jaksoja, kuten esimerkiksi raskaiden videoiden tai animaatioiden renderöintiä. Omasta mielestäni tietokone saisi olla ainakin 5 kertaa aikaisempaa nopeampi, että sen tarjoama suorituskykylisä alkaa näkyä selvästi myös käytännön työssä.

Myös teknologinen kehitys piirtää yhä selväpiirteisemmät rajaehdot suorituskyvyn kasvulle. Puhtaasti yhden ytimen suorituskykyä katsottaessa prosessoreiden suorituskyvyn kasvu on törmännyt kuin seinään. Mikäli hankin 12 vuotta vanhan i7-930:n tilalle nyt kaikkein uusimman Intelin i7-sarjan prosessorin (i7-12700), tämä säihkyvä uutuus on tosiasiassa vain 3 kertaa nopeampi kuin vanha i7-930. Teknologisessa maisemassa tilanne näyttää kuin hidastetulta törmäysvideolta, jossa prosessoreita tuottavien yritysten ponnistelut, tekniset innovaatiot ja valtavat investoinnit pirstoutuvat tuhansiksi ilmassa kieppuviksi palasiksi törmätessään näkymättömään seinään. Onneksi tilanne ei ole näin lohduton, sillä uusien prosessorien suorituskyvyn kasvu tulee pääasiassa ytimien lukumäärän kasvattamisesta ja niiden tehokkaammasta hyödyntämisestä, esimerkiksi lisääntyneen välimuistin keinoin. Moniydinsuorituskyvyn kannalta mitattuna Intelin uusi i7-12700 onkin noin 11 kertaa nopeampi kuin 12 vuotta vanha i7-930. Tällainen suorituskyvyn kasvu varmasti näkyy myös käytännön työskentelyssä.

Suorituskyvyn tarvetta voi pohtia käytännössä myös käytettävien ohjelmien näkökulmasta. Vaikka monet sisällöntuotannossa käytettävät ohjelmat hyötyvät nopeista prosessoreista ja näytönohjaimista, ne eivät välttämättä osaa hyödyntää niitä täysimääräisesti. Esimerkiksi Adoben Lightroom hyödyntää tavallisia moniydinprosessoreita kohtuullisen hyvin 8 ytimeen asti, mutta näytönohjaimen hyödyntäminen on ohjelmassa vielä aivan lapsen kengissä. Adobe suosittaa Lightroomin kanssa näytönohjaimen tehoksi noin 2000 ops/sek pisterajaa ja melko vaatimatonta 4 – 8 gigatavun muistia, mikä toteutuu käytännössä jo aikaa sitten vanhentuneilla näytönohjaimilla (esimerkiksi jo vuonna 2015 julkaistu nVidia GeForce GTX 950 ylittää tämän rajan). Photoshopin kanssa tilanne suurin piirtein sama, eli Photoshop osaa hyödyntää erillisiä ytimiä melko tehokkaasti 8 ytimeen asti, jonka jälkeen ytimien määrän lisääminen ei lisää suorituskykyä enää samalla tavalla. Photoshop hyödyntää näytönohjainta jonkin verran, esimerkiksi Camera Raw:n ja tiettyjen efektien kohdalla, mutta käytännössä vain paikallisesti tiettyjen toimintojen kohdalla eikä esimerkiksi täysimääräisesti koko ohjelman kohdalla. Adoben julkaisemat suositukset Photoshopille ovat käytännössä hyvin samankaltaiset kuin Lightroomillakin.

Syy prosessoreiden ja näytönohjainten suorituskyvyn huonolle hyödyntämiselle valokuvien editoinnissa on varmasti se, että yksittäisten ruutujen editointi ei ole kovin laskentaintensiivistä toimintaa (=tietokoneiden suorituskyky on ylittänyt tähän sovellukseen vaadittavan laskentatehon puitteet). Monilla keskustelupalstojen kautta välittyy kuitenkin helposti mielikuva, että nykyisten kameroiden tuottamat kuvatiedostot ovat niin suuria, että niiden käsittely onnistuu vain kaikkein tehokkaimmilla tietokoneilla. Tosiasiassa käsittelin esimerkiksi Sony A1 -kameran tuottamat 50 megapikselin raw-kuvat melko vaivattomasti 12 vuotta vanhalla koneellani. Photoshoppiin avattaessa yksi tällainen kuva vaatii muistia noin 250 Mt, eikä sekään onnistunut juuri hidastamaan konettani. Sen kuitenkin myönnän, että erityisesti import-vaiheessa muutaman sadan preview-kuvan generointi aiheutti selvää nikottelua vanhalla koneellani. Samoin myös export-vaihe on oli koneelle työläs, mutta toisaalta työ on tällöin jo tehty ja on pikemminkin kahvikupin paikka.

Mikäli sisällöntuotanto on videoeditointia, niin tietokoneen suorituskyky saa selvästi vahvemman merkityksen, ja erityisesti korkearesoluutioisten 4K ja 8K videoiden käsittely vaatii tietokoneelta huomattavasti enemmän suorituskykyä. Esimerkiksi useamman videotiedoston yhtäaikainen striimaaminen vaatii kovalevyiltä nopeutta samalla kun niiden reaaliaikainen purkaminen ja pakkaaminen vaativat laskentatehoa prosessorilta – myös pienempikokoisten proxy-tiedostojen kanssa. Myös lopullisen videon rendaaminen saattaa videon resoluutiosta, pituudesta ja monimutkaisuudesta riippuen viedä parhaimmillaan useita tunteja, joiden aikana tietokonetta ei voi käyttää ainakaan täysimääräisesti. Tällöin tietokoneen suorituskyvyllä on merkitystä ja esimerkiksi jo pelkkä 30 prosentin tehoero suorituskyvyssä voi tarkoittaa kolmasosan lyhyempää renderöintiaikaa, ja mikä puolestaan vapauttaa koneen nopeammin tärkeämpiin tehtäviin nopeammin.

Suorituskyvyn hyödyntämisessä videoeditointiin tarkoitetut ohjelmat ovatkin paljon pidemmällä ja niissä suorituskyky perustuu vahvemmin prosessorin ja näytönohjaimen yhteistyölle. Esimerkiksi Adoben Premier Pro osaa hyödyntää sekä prosessoria että näytönohjainta videon renderöinnissä. Erityisesti Intelin uudet 12. sukupolven prosessorit ovat hyvä valinta Premier Pron kanssa työskennellessä, sillä niiden tarjoaman QuickSync -teknologian avulla H.264 and H.265 (HEVC) videoiden käsittely on nopeampaa. Uusimmat versiot ohjelmasta osaavat hyödyntää myös näytönohjainta H.264 and H.265 -videoiden purkamisessa ja pakkaamisessa, ja myös osa videoefekteistä toimii näytönohjaimen GPU:n varassa. Käytännössä nVidian RTX 3000-sarjan kortit ovat kaikki hyviä vaihtoehtoja Premier Pro:n kanssa työskentelyyn, joskin kannattaa tarkistaa, että näytönohjaimessa on tarpeeksi muistia (mitä suurempi videon resoluutio, sitä suurempi on myös näytönohjaimen muistintarve).

Ehkä parhaiten moniydinprosessoreita ja näytönohjainta hyödyntävä sisällöntuotannon ohjelma on kuitenkin videoeditoinnissa suosittu DaVinci Resolve, jonka suorituskyky skaalautuu erittäin hyvin moniydinprosessoreilla ja joka osaa tarvittaessa hyödyntää myös useampaa näytönohjainta videoiden renderöintiin. DaVinci Resolve osaa hyödyntää jopa 64 ytimen AMD Threadripper prosessoreita ja ylimääräisen näytönohjaimen lisääminen tietokoneeseen lisää suorituskykyä parhaimmillaan 50 prosenttia. DaVinci Resolve onkin eräänlainen näyteikkuna tulevaisuuden sisällöntuotantoon, jossa ohjelmat osaavat toivottavasti hyödyntää aikaisempaa tehokkaammin nykyisten prosessoreiden ja näytönohjainten suorituskykyä.

Kun käytännön esimerkeistä ja näyteikkunoista siirrytään takaisin teknologisen kehityksen panoraamakuvaan, on kuitenkin todettava, että historiallisessa kuvassa prosessoreiden suorituskyvyn kasvu on kaikesta huolimatta hidastunut. Nykyisellä kehityksellä moniydinsuorituskyvyn kaksinkertaistuminen vie noin 4 vuotta ja teknologiasta riippumatta kaukaisessa tulevaisuudessa häämöttää ehkä jonkinlainen rajaehto suorituskyvyn kasvulle – yhden ytimen suorituskyvyn kasvun kannalta kuva näyttää jo melko valmiilta, sillä yhden ytimen suorituskyvyn kaksinkertaistuminen vie nykyään noin 8 vuotta. Tämä ei kuitenkaan ole niin huono uutinen, kuin miltä se saattaisi vaikuttaa. Hidastuva kasvu tarkoittaa ainakin sitä, että tänä päivänä ostettu huippuprosessori kestää aikaisempaa kauemmin eikä tietokone vanhene yhtä nopeasti kuin ennen. Samalla se saattaa tarkoittaa myös sitä, että ohjelmistojen täytyy kehittyäkseen osata hyödyntää nykyisten prosessorien tarjoamia mahdollisuuksia aikaisempaa paremmin.

Kaiken edelle pohditun voi tiivistää siihen, että hankkimalla tänä päivänä melko tehokkaan ja ainakin 6-8 ydintä sisältävän uusimman sukupolven prosessorin, tietokone tulee kestämään tarkoituksenmukaisena työkaluna helposti vuosia. Esimerkiksi AMD:n Ryzen 3000 ja 5000 -sarjan prosessorit tai Intelin Performance-luokan i5 ja i7-prosessorit ovat varmoja valintoja, joilla työnteko onnistuu. Ja senkin jälkeen tietokonetta voi luonnollisesti päivittää tehokkaammaksi. Mikäli tietokoneeseen hankkii nyt vieläkin tehokkaamman prosessorin, esimerkiksi jonkin 16-ytimisen mallin AMD:ltä tai Inteliltä, voi olla varma, että kyseisellä prosessorilla pystyy työskentelemään vielä entistäkin kauemmin ohjelmien myös hyödyntäessä moniydintekniikkaa tulevaisuudessa nykyistä paremmin.

Ehkä olemme tulossa tietokoneiden kehityksessä sellaiseen aikaan, jossa koneita ei määritetä enää vain pelkästään suorituskyvyn näkökulmasta, kuten meidät on opetettu ajattelemaan menneisyydessä, vaan pikemmin sen perusteella, mitä voimme tehdä niillä. Tietyssä mielessä elämme jo sellaisessa ajassa, sillä kannamme mukanamme puhelimia ja tabletteja välittämättä juurikaan siitä, mikä prosessori on niiden sisällä, montako ydintä siinä on tai millä kellotaajuudella se sykkii. Olemme enemmän kiinnostuneita siitä, mitä voimme tehdä näillä laitteilla olettaen samalla, että suorituskyky on tehtävään nähden ainakin riittävä.

Myönnän kuitenkin sen, että itse olen ainakin pöytätietokoneiden suhteen vielä sen verran vanhanaikainen, että suorituskyky on omassa projektissani tärkeä lähtökohta tietokoneen uusinnalle – ja mitä enemmän, sen parempi. Mikäli tietokoneelle tavoittelee mahdollisimman pitkää käyttöikää, on tärkeää, että siihen valitsee uusinta mahdollista tekniikkaa parhaalla mahdollisella suorituskyvyllä.

Kapasiteettia ja levyntilan järjestäminen työnkulkuun sopivaksi

Suorituskyvyn lisäksi myös levytila ja tallennustekniikka näyttelevät merkittää roolia sisällöntuotantoon tarkoitetussa tietokoneessa. Tänä päivänä levytilaa on saatavilla useilla eri tekniikoilla ja parhaan tuloksen saa valitsemalla erilaisia levyjä eri käyttöön. Nopeimmat ja hintavimmat ssd-levyt ovat niin kutsuttuja nvme-asemia, jotka kiinnitetään suoraan niille varatuille paikoille emolevyssä. Pci-e 4.0 standardia hyödyntävät nvme-asemat kykenevät siirtämään dataa parhaimmillaan jopa yli 7000 Mt sekunnissa. Hiukan vanhemmat pci-e 3.0 standardia hyödyntävät asemat siirtävät dataa puolestaan noin 3500 Mt sekunnissa. Molemmat ovat hyviä vaihtoehtoja, sillä ero pci-e 4.0 ja 3.0 nvme-asemien suhteen näkyy vielä toistaiseksi enemmän testiohjelmissa kuin käytännön työssä.

Nvme-pohjaisten ssd-levyjen jälkeen toiseksi nopeinta tallennustekniikkaa edustavat sata-pohjaiset ssd-levyt. Kyse on tavalliseen sata-väylään liitettävistä ssd-levyistä, jotka kykenevät siirtämään dataa noin 550 Mt sekunnissa. Numeroiden valossa ero nvme-asemiin on melkoinen, mutta ssd-levyjen nopeus perustuu myös lähes olemattomiin hakuaikoihin ja sen vuoksi sata-pohjaiset ssd-levyt tarjoavat edelleen hyvää käyttökokemusta – verrattuna erityisesti monta kertaluokkaa hitaampiin mekaanisiin kiintolevyihin.

Tallennusteknologisen kehityksen häntäpäätä asuttavat tällä hetkellä mekaaniset kiintolevyt, jotka ovat hitaita, mutta tarjoavat selvästi enemmän levytilaa suhteessa hintaan. Yhden nvme-aseman hinnalla saa helposti 6 kertaa enemmän mekaanista kiintolevytilaa ja esimerkiksi 16 teratavun Seagate Exos maksaa tällä hetkellä noin 300 euroa. Mekaanisten kiintolevyjen heikkous on kuitenkin niiden hidas tiedonsiirtonopeus, joka on usein alle 200 Mt sekunnissa. Myös mekaanisten kiintolevyjen hakuajat ovat selvästi hitaammat kuin ssd-levyissä, minkä vuoksi niiden tarjoama käyttökokemus ei ole niin reaktiivinen – varsinkaan silloin kun tiedostot ovat päässeet fragmentoitumaan, eli pirstoutuneet ympäri levyä ja niiden hakeminen kestää kauemmin. Rakenteeltaan mekaanisina ne pitävät väistämättä myös jonkin verran ääntä.

Lopulta yhtenä sisällöntuotantoon tarkoitetun tietokoneen tallennusteknisenä ratkaisuna voidaan pitää myös NAS-asemaa, eli verkkotallennusjärjestelmää, joka jakaa tiedostoja verkon kautta yhteiskäyttöön. Toisin kuin perinteiset suoraan tietokoneeseen kiintolevyt kiintolevyt, NAS-asema on kytketty verkkoon ja tiedostoja käytetään verkkoyhteyden kautta. NAS-asemassa on usein myös monia erillisiä kiintolevyjä ja erilaisten RAID-konfiguraatioiden avulla sen käyttö voi kasvattaa niin tiedon tallennuksen luotettavuutta kuin myös tiedonsiirtonopeutta.

Sisällöntuotannossa NAS-asema on hyödyllinen erityisesti silloin, kun materiaalin editointi tapahtuu useammalta eri tietokoneelta eri käyttäjien toimesta. Verkkoyhteys mahdollistaa datan saatavuuden myös tilanteissa, kun ei olla oman kotikoneen äärellä. Toisaalta NAS-aseman käyttö työskentelyssä tarkoittaa usein myös hitaampia siirtoprosesseja, sillä projektitiedostoja editoidaan tai siirretään verkon yli. Hinnaltaan NAS-aseman käyttöönotto on alkukustannuksista johtuen selvästi kallein vaihtoehto, ja useiden levyjen käyttö nostaa edelleen sen hintaa. Toisaalta taas NAS-asemat ovat viime aikoina kasvattaneet suosiotaan pc-harrastajien keskuudessa ja markkinoille on alkanut ilmestyä myös alkuinvestoinniltaan varsin kohtuullisia vaihtoehtoja.

Minkälaisia kiintolevyjä tietokoneeseen kannattaa sitten hankkia ja miten kiintolevytila kannattaa käytännössä järjestää? Perinteisesti levytila on tavallisissa tietokoneissa ratkaistu siten, että koneeseen on asennettu yksi kiintolevy, jolle tallennetaan kaikki ohjelmat ja tiedostot. Sisällöntuotantoon tarkoitetussa tietokoneessa kiintolevyjen käyttöä kannattaa kuitenkin suunnitella huolellisemmin, jotta työskentely olisi tehokasta. Työnkulun suhteen kiintolevyt voi eriyttää esimerkiksi seuraavalla tavalla:

1. Käyttöjärjestelmälevy (C-asema)
Tälle levyllä tallennetaan vain käyttöjärjestelmä ja käytettävät ohjelmat. Kun levyä käytetään vain käyttöjärjestelmän ja ohjelmien lataamiseen, niiden toiminta on nopeampaa (muiden ohjelmien tiedonsiirto ei aiheuta keskeytyksiä tai kaistan jakamista). Käyttöjärjestelmälevyksi kannattaa hankkia mahdollisimman nopea nvme-asema ja mitoittaa sen kapasiteetti siten, että tila riittää sekä käyttöjärjestelmän ja ohjelmien luomille väliaikaistiedostoille, että myös tulevaisuuden tarpeille. Nykyään yhden teratavun nvme-levy on hinta/kapasiteetti -suhteeltaan optimaalinen valinta käyttöjärjestelmälevyksi.

2. Cache-levy
Cache-levyllä tarkoitetaan kiintolevyä, jolle kaikkein raskaimmat ohjelmat, kuten esimerkiksi videoeditointi- tai renderöinti-ohjelmat voivat kirjoittaa suuria väliaikaistiedostoja. Esimerkiksi renderöinnin kohdalla voidaan puhua satojen gigatavujen väliaikaistiedostoista, minkä vuoksi tähän tarkoitukseen on järkevää mitoittaa kokonaan oma nopea ja hyvällä kirjoituskestävyydellä varustettu nvme-levy tai ssd-levy. Vähintään 500 gigatavun asema on hyvä vaihtoehto, joskin joidenkin ohjelmien kanssa saatetaan tarvita jopa enemmän. Kaikessa sisällöntuotannossa ei erillistä cache-levyä kuitenkaan tarvita, ja esimerkiksi tavallisessa kuvankäsittelyssä se on useimmiten tarpeeton.

2. Aktiivisten projektien levy
   Aktiivisesti työnalla olevat projektit tallennetaan tälle levylle. Koska esimerkiksi yksittäiset videoprojektit saattavat viedä huomattavia määriä tilaa niiden työstövaiheessa, tällä levyllä säilytetään vain aktiivisesti työn alla olevia projekteja. Projektien määrä ja projektitiedostojen koko määräävät kapasiteetin tarpeen. Edellisten levyjen tavoin paras vaihtoehto on nopea nvme-asema, mutta myös sata-pohjaiset ssd-asemat ovat hyviä vaihtoehtoja, mikäli tilantarvetta on enemmän.
3. Varastolevy
   Lopuksi varastolevyllä säilytetään jo valmiiksi saatettuja projekteja, jotka eivät ole enää aktiivisen työstämisen alla. Koska varastolevyllä vieraillaan vain silloin tällöin, siihen riittää hitaampi sata-pohjainen SSD-levy tai vaikkapa kapasiteetiltaan suurempi mekaaninen kiintolevy.

Edellä esitetty kuvaus on vain yksi vaihtoehto levytilan järjestämiseksi työnkulun tukemiseksi. Mikäli kiintolevyjen hankintaa asiaa katsoo kehityksen ja tietokoneen käyttöiän näkökulmasta, keskeinen teknologiaan liittyvä trendi on se, että ssd- ja nvme-levyjen hinnat tulevat edelleen putoamaan samalla kun niiden kapasiteetit tulevat kasvamaan. Suorituskyvyn näkökulmasta katsottuna aika on ajanut mekaanisten kiintolevyjen ohitse, mutta niiden saatavuus sekä käyttökelpoisuus rajatuissa sovelluksissa on turvattu vielä pitkäksi aikaa. Vaikka vielä tällä hetkellä mekaaniset kiintolevyt tarjoavat enemmän kapasiteettia euroa kohden, ennusteiden mukaan tilanne kääntyy ssd-levyjen hyväksi muutaman seuraavan vuoden aikana. Silloin melko suositut sata-pohjaiset ssd-levyt tulevat ottamaan häntäpään aseman tallennusteknologian portailla ja nopeiksi vaihtoehtoina näyttäytyvät vain pci-e 4.0 sekä tulevaisuudessa tulevat pci-e 5.0 nvme-levyt.

 

Backup-rutiinit kuntoon jo tietokonetta hankkiessa

Kiintolevytilan mitoittaminen ja suunnittelu vaativat huomiota tietokonetta hankkiessa, mutta samanaikaisesti kannattaa suunnitella myös toimiva backup-rutiini. Onnettomuuden sattuessa yksittäiset kiintolevyt eivät ole suurin menetys, vaan se, että onnettomuudessa menetetään pahimmillaan jopa vuosien työ. Kannattaa myös muistaa, että konerikko tai tulipalo eivät ole todennäköisin onnettomuuden syy, vaan useimmiten tiedonmenetyksen taustalla on inhimillinen virhe. Sen vuoksi työnkulku tarvitsee tuekseen myös toimivan backup-rutiinin, jonka avulla suojellaan sitä, että tehty työ ei mene hukkaan.

Hyvä lähtökohta oman backup-rutiinin luomiseksi on esimerkiksi niin kutsuttu 3-2-1 -sääntö. Säännön mukaan tieto tulisi tallentaa seuraavalla tavalla eri tallennuslaitteisiin ja -kohteisiin:

3: Luo yksi ensisijainen varmuuskopio ja kaksi kopiota tiedoistasi.

2: Tallenna varmuuskopiot kahdelle eri mediatyypille.

1: Säilytä vähintään yksi varmuuskopio kotisi ulkopuolella.

Tekemällä useita eri varmuuskopioita ja levittämällä ne erilaisille medioille, kuten esimerkiksi kiintolevylle, pilvipalveluihin tms., vähentää yksittäisen median rikkoutumisen/vanhentumisen vaikutusta. Mikäli katastrofi koskee koko taloutta, kuten esimerkiksi tulipalo, kodin ulkopuolella säilytetty varmuuskopio voi pelastaa päivän.

Päivitettävyyttä, ergonomiaa ja estetiikkaa

Suorituskyvyn ja levytilan lisäksi uutta tietokonetta hankittaessa kannattaa ottaa huomioon myös se, että tietokone tarjoaa uusimmat liitännät ja että sen päivitettävyys on helppoa myös useamman vuoden käytön jälkeen. Hyvillä liitännöillä ja jo hankkimisvaiheessa hyvin suunnitellulla päivitettävyydellä voidaan lisätä merkittävästi tietokoneen käyttöikää.

Liitäntöjen suhteen kyse on usein sopivan emolevyn valinnasta siten, että siihen saa kiinnitettyä esimerkiksi työskentelyssä mahdollisesti käytettävät lisäkortit, ja että laajennusvaraa jää senkin jälkeen vielä tarpeeksi. Useimmat emolevyt tarjoavat tätä nykyä 3 korttipaikkaa, joista yhden korttipaikan vie usein erillinen näytönohjain. Mikäli tietokoneeseen tulee esimerkiksi videotyöskentelyssä käytettävä Blackmagic Decklink -kortti tai äänistudiotyöskentelyyn tarkoitettu erillisäänikortti, jää tulevaisuuden varalle vielä 1 korttipaikka. Yhdellä korttipaikalla koneeseen voi tuoda vielä esimerkiksi aikaisemmin puuttuvia liitäntöjä, mutta tällöin sitä ei voi käyttää enää mihinkään muuhun ja kätevämpää on hankkia alun perin sellainen emolevy, jolla on tarpeelliset liitännät valmiina jo ensimmäisestä päivästä lähtien.

Verkkoliitäntöjen suhteen emolevyt tarjoavat on lähes aina 2.5 Gb ethernet-liitännän, joka riittää perusnettiyhteyteen, mutta osassa emolevyjä on tarjolla myös nopeampi 10 Gb ethernet-liitäntä, joka on tarpeellinen esimerkiksi NAS-aseman kanssa. Myös tavalliset usb-liitännät ovat tärkeitä ja kannattaa varmistaa, että emolevy tarjoaa tulevaisuutta varten ainakin tarpeeksi monta usb3-liitäntää (ottaen huomioon myös nopeamman usb3.2 Gen 2×2 liitännän). Tämän lisäksi kannattaa varmistaa myös usb-c liitännän olemassaolo ja mahdollisuus kytkeä se esimerkiksi koneen etupaneeliin. EU:n vastikään asettaman lain mukaan tulevaisuuden laitteiden tulee sisältää usb-c -liitäntä, joten tulevaisuuden näkökulmasta sen olemassaolo on hyvä varmistaa.

Kun tarvittavat liitännät ovat kunnossa, kannattaa vielä miettiä tietokoneen laajennettavuutta ja päivitettävyyttä tulevaisuudessa, sillä samoilla peruskomponenteilla voi pärjätä pitkäänkin, mikäli ne ovat vain valittu hyvin päivitettävyyden näkökulmasta katsottuna. Tässä suhteessa kaikkein tärkeintä on valita sellainen emolevy ja prosessori, joilla uskoo pärjäävänsä pitkään, sillä niiden vaihtaminen kesken kaiken vaatii käytännössä usein koko koneen purkamista. Päivityksenä emolevyn ja prosessorin vaihtaminen on paitsi työläs, usein myös kallis vaihtoehto, sillä usein samalla joudutaan uusimaan myös muistit.  Sen vuoksi kannattaa jo koneen suunnitteluvaiheessa kiinnittää huomiota siihen, että prosessori on tarpeeksi suorituskykyinen, mieluummin ehkä hieman ylimitoitettu, ja että emolevy tarjoaa tarpeeksi laajennettavuutta tulevaisuutta silmällä pitäen.

Tallennuskapasiteetin laajennettavuuden suhteen kannattaa huomioida se, että valittu emolevy tarjoaa M.2 -asemielle tarpeeksi monta paikkaa. Markkinoilla on esimerkiksi tarjolla emolevyjä, joissa M.2 -paikkoja on vain kaksi kappaletta. Omasta mielestäni niitä tulisi olla minimissään ainakin kolme kappaletta, jotta laajennettavuutta olisi tarpeeksi, mieluummin jopa neljä paikkaa.

Tietokoneen muistin suhteen useimmat emolevyt tarjoavat neljä muistikampapaikkaa. Ne kannattaa täyttää siten, että vapaaksi jää kaksi muistipaikkaa. Siten vapaina olevia muistipaikkoja voidaan tulevaisuudessa käyttää helposti muistin lisäämiseen.

Myös ergonomiaan liittyviä asioita kannattaa pohtia tietokonetta rakennettaessa, sillä työskentelymukavuus tukee työnkulkua. Ergonomialla tarkoitan tässä kohdin lähinnä tietokoneen fyysistä kokoa ja sen äänekkyyttä. Useimmat tietokonetta hankkivat osaavat pohtia tulevan koneen kokoa ja miettiä sitä, mihin tietokone sijoitetaan. Esimerkiksi, mikäli tietokone on tarkoitus sijoittaa pöydälle näytön viereen, voi pienempi koko olla tärkeä kriteeri käyttömukavuuden kannalta. Toisaalta pienemmässä koossa saatetaan menettää laajennettavuutta, sillä suurikokoinen fyysinen kotelo mahdollistaa myös paremman laajennettavuuden. Mikäli kone on tarkoitus sijoittaa lattialle, voi myös suurempi koko olla hyvä vaihtoehto.

Tietokoneen ergonomian kohdalla äänekkyys on puolestaan asia, jota harva tulee ajatelleeksi konetta hankkiessa. Nykyiset prosessorit ovat tehokkaita, mutta tuottavat sen seurauksena paljon lämpöä, mikä tarkoittaa käytännössä myös suurempaa jäähdytyksentarvetta. Sen vuoksi uusi tietokone saattaa helposti osoittautua yllättävän äänekkääksi, jos asiaan ei ole kiinnittänyt huomiota jo suunnitteluvaiheessa. Tämän lisäksi tietokoneen sisällä lämpöä tuottavat myös näytönohjain, muistikammat, nvme-asemat sekä virtalähde. Tämä päivänä jäähdytys toteutetaan erilaisilla ilma- tai vesijäähdytteisillä jäähdyttimillä, jotka pitävänä väistämättä enemmän tai vähemmän ääntä. Esimerkiksi nestejäähdytteiset jäähdyttimet käyttävät nesteestä huolimatta mekaanisia tuulettimia ja ilmaa jäähdyttääkseen niissä kiertävän veden. Samoin kotelo tarvitsee myös usein erillisiä tuulettimia, jotta viileää ilmaa saataisiin kierrätettyä kotelon läpi samalla kun kuuma ilma työnnetään ulkopuolelle.

Itse tein virheen edellisen tietokoneeni kanssa hankkimalla siihen tehokkaan prosessorin ja hyvän prosessorijäähdyttimen, mutta en osannut suunnitella asiaa kokonaisuuden kannalta. Tuloksena oli ”hyvin jäähdytetty” prosessori suljetussa ja äänivaimennetussa kopassa, jossa ilma ei päässyt kiertämään tarpeeksi, minkä vuoksi tuulettimet pitivät melkoista ääntä. Nykyinen suunnittelufilosofia perustuu enemmän ilman vapaaseen kiertoon kuin siihen, että ääntä yritettäisiin tukahduttaa väkisin. Kun ilma kiertää vapaasti (mutta ohjatusti), sen liikuttamiseen käytetään vähemmän energiaa, mikä tarkoittaa myös hiljaisempaa ääntä. Sen vuoksi tietokoneen jäähdytyksen voi suunnitella suhteellisten kevyiden rakenteiden varaan ja unohtaa äänieritysmatot ynnä muut vastaavat ratkaisut. Valitsi jäähdytyksen suunnittelufilosofiaksi kumman tahansa tien, on kuitenkin oleellista, että jäähdytys ymmärretään omaksi osa-alueeksi suorituskyvyn ja tallennuskapasiteetin ohella, eikä se siten jäisi muun suunnittelun varjoon.

Lopulta uuden tietokoneen hankinnassa kannatta pohtia myös estetiikkaa. Erityisesti kotelon muoto ja ulkonäkö ovat monelle tärkeitä valintoja, ja markkinoilla on saatavilla koteloita monella eri tyylillä. Peli- ja teknologiahenkiset kotelot ovat ehkä kaikkein yleisimpiä, mutta niiden lisäksi tarjolla on myös hillityn tyylikkäitä, avoimen ekspressiivisiä ja design-henkisiäkin koteloita. Pelkän estetiikan varaan ei kannata kuitenkaan heittäytyä, sillä kuten olen edellä jo todennut, esimerkiksi kotelon koko vaikuttaa myös ilmankiertoon ja tietyn tyyppiset esteettiset ratkaisut saattavat heikentää jäähdytettävyyttä – mikä puolestaan saattaa johtaa häiritsevään äänekkyyteen. Ulkonäkö ja tehokas ilmankierto eivät kuitenkaan ole toisiaan poissulkevia ominaisuuksia, vaan molemmat voivat yhdistyä samassa kotelossa. Kannattaa myös varmistaa, että kotelo tarjoaa tietyt perustoiminnallisuudet, kuten tarpeelliset liittimet etupaneelissa.

Tätä nykyä osa tietokoneen estetiikkaa voi olla myös niin kutsuttu rgb-valaistus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tietyt rgb-valaistusta tukevien komponenttien, kuten esimerkiksi tuulettimien ja näytönohjainten, ulkonäköä voi kustomoida erillisellä ohjelmalla. Mainoskuvissa rgb-valaistus näyttäytyy usein sateenkaaren väreissä, mikä voi antaa väärän vaikutelman, sillä rgb-valojen kustomoinnilla saadaan aikaiseksi myös varsin hillittyjä ratkaisuja. Esimerkiksi tietokoneen värimaailman voi säätää yhteneväiseksi kodin muun sisustuksen ja valaistuksen kanssa, minkä ansiosta kone voi sulautua osaksi sisustusta huomaamattomalla tavalla.

Mistä hankkia ja miksi itse hankin koneen Jimm’s PC Storesta?

Lopulta tietokoneen hankinnassa tulee päättää myös se, mistä komponentit hankitaan ja kasataanko kone itse vai liikkeen puolesta. Aivan liian usein käy niin, että komponentteja aletaan katsoa melko satunnaisista liikkeistä eikä välttämättä tiedosteta sitä, että valikoima saattaa olla näissä liikkeissä suppea tai hinnat liian korkeat. Kun komponenttien valinta on jo aloitettu jossakin tietyssä liikkeessä, se saattaa lukita huomaamattomalla tavalla mahdollisuuksia. Kannattaa siis jo alussa valita sellainen liike, jossa valikoima on lähtökohtaisesti tarpeeksi monipuolinen ja hinnat kilpailukykyiset. Samalla kannattaa ottaa huomioon myös takuuasiat ja vaihto-oikeudet, eli mikäli komponenttien kanssa tulee ongelmia, takuuhuolto tai mahdollinen vaihto onnistuvat helposti. Useimmat liikkeet tarjoavat myös kasauspalveluita, mikäli tietokonetta ei halua kasata itse.

Itse valitsin Jimm’s PC Storen, joka on vakuuttanut minut hyvällä palvelulla jo aikaisemmin. Pääasiassa verkossa toimiva, mutta myös kivijalkaliikkeen Turussa omaava Jimm’s tarjoaa monipuoliset valikoimat erilaisia komponentteja sekä kilpailukyiset hinnat. Jimm’s erottuu monista muista liikkeistä erityisesti siinä, että asiakaspalvelu toimii erittäin hyvin ja on saavutettavissa ympärivuorokautisesti viikon jokaisena päivänä. Tämän lisäksi paketit toimitetaan kotiovelle ilmaiseksi, usein vieläpä nallekarkkien kera. Jimm’s PC Store onkin suomalaisten tietotekniikkaliikkeiden parasta luokkaa ja on valittu vuoden parhaaksi kaupaksi jo kahtena vuotena peräkkäin Hintaopas.fi:n palvelun äänestyksessä kuluttajien itsensä äänestämänä.

Omalla kohdallani tärkein syy Jimm’s valintaan on kuitenkin se, että liike on suomalaisen pc-harrastamisen kentällä tärkeä toimija, jota kannattaa tukea. Jotta pc-harrastaminen on ilmiönä ylipäätään mahdollinen, se tarvitsee paitsi harrastajia, myös pysyvämpiä rakenteita, jotka tukevat harrastustoimintaa. Tällaisia rakenteita ovat esimerkiksi säännölliset tapahtumat, lehdet ja foorumit, mutta näiden lisäksi tarvitaan myös harrastamiseen keskittyneitä erikoisliikkeitä, jotka tarjoavat uutuuksia, komponentteja ja eksoottisempaa tavaraa harrastajille. Jimm’s PC Store täyttää tämän roolin suomalaisella pc-harrastuksen kentällä ihailtavalla tavalla. Esimerkiksi:

• Jimm’s tuo uutuuksia ja erikoiskomponentteja nopeasti omiin valikoimiin ja harrastajien ulottuville. Erityisesti laaja kirjo erilaisia vesijäähdytystuotteita on yksi Jimm’sin erikoisuus.
• Jimm’s jakaa henkilökunnalta löytyvää osaamistaan asiakkaille. Asiakaspalvelussa omataan laaja tuotetietous ja esimerkiksi omalla Youtube-kanavallaan Jimm’s tarjoaa katsojilleen edistyneempiä koneenrakentamisen ja kustomoinnin vinkkejä selkeästi toteutetuilla videoilla.
• Jimm’s on aktiivisesti ja aidosti sisällä suomalaisessa pc-harrastuskulttuurissa, mikä näkyy paitsi tapahtumiin osallistumisena, mutta myös muuna aktiivisuutena skenessä, kuten vaikkapa valvojaisten ja muiden tempausten muodossa. Jimm’s on tavoitettavissa myös TechBBS:ssä, joka on Suomen suurin pc-harrastajien foorumi, ja jossa liike ottaa joka päivä vastaan ja mahdollisuuksien rajoissa myös toteuttaa asiakkaiden alennusmyyntitoiveita (nk. paahdetut hinnat).

Suomessa ei yksinkertaisesti ole toista liikettä, joka olisi omaksunut yhtä aktiivisen roolin pc-harrastamisen kentällä. Yleisliikkeillä, kuten esimerkiksi Gigantilla tai Powerilla, ei ole valikoimaa, tietämystä tai valmiuksia juuri muuhun kuin tuotteiden myyntiin, eikä niillä ole varsinaista yhteyttä harrastuskenttäänkään. Ehkä huonoin vaihtoehto on tilata tavaraa ulkomailta, jolloin toiminnan taloudelliset vaikutukset valuvat kokonaan maan rajojen ulkopuolelle. Toki Jimm’s on sekin nykyään ulkomaisessa omistuksessa (Pro Gamers Group ent. Caseking), mutta tämä ei ole heikentänyt asiakaspalvelun laatua tai liikkeen aktiivisuutta skenessä, vaan toiminta pysyy edelleen Suomessa. Kansainvälisen omistuksen myötä kasvavan liikkeen valikoimat ja saatavuus ovat parantuneet. Samalla se on mahdollistanut myös kuluttajan kannalta kilpailukykyisemmät hinnat. Valitsinkin Jimm’s PC Storen kaupalliseksi yhteistyökumppaniksi tässä koneenrakennus projektissa juuri siksi, että liikkeellä varsinainen liiketoiminnan jälkeen myös positiivinen vaikutus suomalaiseen pc-harrastamisen kenttään. Ostamalla komponentit Jimm’siltä tuen samalla sekä suomalaista pc-harrastamista, mutta myös laajemmin niitä rakenteita, jotka ovat muodostaneet juuret omallekin osaamiselleni.

Loppusanat

Tietokoneen suunnittelussa on kyse monenlaisista valinnoista ja useimmille meistä tietokoneeseen käytettävissä oleva raha muodostaa selvän rajaehdot hankinnalle. Siten valintoja tehdään niin suorituskyvyn ja kapasiteetin, kuin myös laajennettavuuden ja estetiikan välillä.

Sikäli kun tässä artikkelisarjassa ollaan kasaamassa sisällöntuotantoon tarkoitettua tietokonetta, valinnat ovat todennäköisemmin funktionaalisia, eli tarpeiden perusteella määrittyviä, mutta myöskään tunnepuolta ei kannata unohtaa, vaan kannattaa ajatella myös sitä, millaiselle tietokoneella työskentely olisi itselle mukavaa. Esimerkiksi itselleni tietokoneen hiljaisuus edustaa yhtä tärkeää kriteeriä, josta haluan pitää kiinni mahdollisuuksien rajoissa.

Toiseksi ajattelin, että kannattaa mieluummin ostaa kerralla enemmän ja parempaa, ja käyttää tietokonetta kauemmin, kuin pyrkiä ratkaisemaan tietokoneeseen liittyvät tarpeet mahdollisimman halvalla. ”Halpuuttaminen” kääntyy helposti lyhyen tähtäimen ratkaisuksi, joka ei tyydytä tarpeita  välttämättä edes hankintahetkellä, ja johtaa siten vain nopeammin uuteen uusintatarpeeseen.

Sen vuoksi otin omassa Creative Edge 2030 -projektissani lähtökohdaksi sen, että uuden tietokoneen tulisi olla itselleni erinomainen työkalu valokuvien käsittelyn ja työstämisen sekä nyt että myös tulevaisuudessa. Ajattelen, että työkalujen pysyvyys sekä niiden tietyn tyyppinen näkymättömyys ovat tärkeä osa työskentelyfilosofiaani: haluan keskittyä enemmän olennaiseen enkä esimerkiksi siihen, mitä uusia tuotteita markkinoilla tulee tai miten paljon nopeampia seuraavan sukupolven prosessorit saattaisivat olla. Enemmän asioita, joita toteutan tietokoneella, kuin itse tietokoneeseen. Se on myös keskeinen syy siihen, miksi lähdin tavoittelemaan uudelle tietokoneelleni 10 vuoden käyttöikää.

Artikkelisarjan seuraavassa osassa käyn yksityiskohtaisesti läpi ne osat ja komponentit, mitkä valitsin tulevaan tietokoneeseeni. Täydellinen komponenttilista kertoo sen, miksi olen valinnut juuri tietyt komponentit ja mitkä omasta mielestäni ovat näiden komponenttien oleelliset ominaisuudet sisällöntuotannon kannalta. Samalla pohdin myös sitä, miten koneen uudistaminen onnistui kokonaisuutena.

-Toni Ahvenainen

Artikkelisarjan osat:
Creative Edge 2030 – tietokone 10 vuodeksi, osa I
Creative Edge 2030 – tietokone 10 vuodeksi, osa II