Filmejä arkeen – testissä Mastin Labsin uudet emulaatiot

Kirjoitin pari vuotta sitten artikkelin Mastin Labsin tarjoamista Lightroom ja Capture One -preseteistä, jotka pyrkivät emuloimaan mahdollisimman tarkoin filmin väriestetiikkaa ja tunnelmaa. Omasta mielestäni Mastin Labsin filmipaketit, kuten yrityksen perustaja Kirk Mastin kutsuu tuotteitaan, ovat kenties parhaita tarjolla olevia filmi-emulaatioita. Ne soveltuvat hyvin moniin tilanteisiin, ovat helppokäyttöisiä ja ennen kaikkea näyttävät hyviltä. Vaikka yrityksen tarjoamien filmien määrä on kokonaisuudessaan suppea, Kirk Mastin on nähnyt paljon vaivaa sen eteen, että jokainen yksittäinen emulaatio olisi mahdollisimman aito. Esimerkiksi jo aikaisemmin julkaistulla Fuji Original ja Fuji Pushed filmipaketeilla tarjoillaan kevyttä ja ilmavaa filmiestetiikkaa Fujifilmin aitojen filmien hengessä. Mastin Labsin filmipaketit eivät kuitenkaan pyri olemaan kaikissa tilanteissa toimivia yksi-yhteen emulaatioita, mikä olisi todennäköisesti mahdotontakin, vaan monet tarjotuista emulaatioista ovat sidottuja tietyn tyyppiseen filmin käyttöön ja valotukseen. Esimerkiksi edellä mainitut Fuji Original ja Fuji Pushed paketit soveltuvat hyvin tietyn tyyppiseen hi-key kuvaamiseen (Mastin kutsuu tätä nimellä ’Light and airy’). Portra ja Portra Pushed paketit ovat taas viritetty selvästi tummempaan filmin tulkintaan. Jos Mastin Labs ei ole ennestään tuttu, aikaisempi arvioni kannattaa käydä lukemassa täältä.

Sittemmin Mastin Labs on julkaissut kaksi uutta filmipakettia: Adventure Everyday ja Fujicolor Everyday. Sikäli kun aikaisemmat filmipaketit olivat nimetty melko selkeästi emuloitavien filmien tuotenimien mukaan, uusissa filmipaketeissa lähestymistapa on enemmän temaattinen. Yksittäiset presetit pohjautuvat kuitenkin edelleen tarkasti nimettyihin filmeihin. Henkilökohtaisesti pidin itse aikaisemmasta filmien tuotenimiin pohjautuvista nimistä enemmän, mutta ymmärrän hyvin myös sen, että jatkossa filmipaketit tuskin perustuvat enää vain yhden filmimerkin varaan, vaan tulevaisuudessa yksittäiset paketit pitävät sisällään monipuolisemmin erilaisia emuloitavia filmiä – kuten uusissa Adventure Everyday ja Fujicolor Everyday paketeissa.

Mastin Labsin tarjoamat uudet Adventure Everyday ja Fujicolor Everyday filmipaketit pitävätkin sisällään vähän yllättäviäkin valintoja, kuten esimerkiksi emulaation Kodakin Gold 200 filmistä. On oikeastaan mielenkiintoinen kysymys millä perusteella Kirk Mastin valitsee yksittäiset emuloitavat filmit ja miten yksittäinen paketti muodostetaan. Ajattelin kysyä asiaa mieheltä itseltään.

”Valitsen jokaiseen pakettiin kolme eri filmiä, jotka ilmentävät mahdollisimman laajalla tavalla paketin taustalla olevaa ideaa. Esimerkiksi ’Adventure Everyday’ pitää sisällään Ektar 100, Gold 200 ja Tri-X 400 filmit. Kaikki tämän paketin perustuvat ’seikkailun’ idealle. Ektarin rohkeat värit sopivat matkaseikkailuihin, nostalginen Gold 200 perheen seikkailuihin ja klassikko Tri-X on tarkoitettu katuvalokuvauksen seikkailuun”, Kirk kuvaa pakettien suunnittelua.

Entä mitä filmejä Kirkiltä pyydetään eniten? Ovatko esimerkiksi Kodachrome ja Velvia, joiden ehkä katsotaan edustavan kaikkein vahvimmin tiettyä analogisen kuvaamisen aikakautta, paljon pyydettyjä emulaatioita? Vai onko niistä tullut elämää suurempia filmejä, joiden sävyntoistoa ei voi enää vangita, sillä niihin ladatut odotukset ovat kasvaneet liian suuriksi?

“Sanon suoraan, että eniten minulta pyydetään Kodachromea. Jos olisin Moby Dick, Kodachrome olisi minun valkoinen valaani. Valitettavasti Kodachromen tarkka emulointi ei tule enää koskaan olemaan mahdollista, sillä viimeinen Kodachrome-laboratorio ’Dwayne’s Photo’ Kansasissa suljettiin vuonna 2010 ja itse filmi lopetettiin jo vuosi sitä ennen. Enää ei todennäköisesti ole olemassa yhtään oikein säilytettyä Kodachrome filmiä eikä yhtään laboratoriota, joka osaisi käsitellä Kodachromea oikealla tavalla. Sen vuoksi ei ole enää myöskään mitään tapaa testata aitoa Kodachromea ja jäljitellä sitä. Kodachrome on todellakin siirtynyt historiaan ja jokainen yritys, joka tarjoaa autenttista tarjoaa Kodachrome  emulaatiota, valehtelee.”

”Haluan kuitenkin mainita vielä Velvian, sillä se oli ensimmäinen suosikkifilmini, kun aloitin valokuvaamisen 20 vuotta sitten. En ole tehnyt vielä yhtään diafilmeihin perustuvaa filmipakettia, ja rehellisesti sanoen jotkin varhaiset yritykseni emuloida diafilmiä ovat olleet rumia. Aion lopulta kuitenkin jossain vaiheessa tehdä myös dia-filmeille perustuvan filmipaketin. Siinä olisivat ainakin Velvia 50, Ektachrome ja jokin kolmas filmi, jota en ole vielä päättänyt.”

Kaikki Kirk Mastinin luomat emulaatiot perustuvat paitsi hänen omaan systemaattiseen työtapaansa, myös ammattilaisille tarkoitettuun Fujifilmin Frontier skanneriin. Koska filmi on pohjimmiltaan analoginen tallenne, on sen digitointi itsessään melkoista tiedettä (joitakin huomioita Frontier skannerista esimerkiksi täällä). Kirk Mastin onkin todennut, että hänen emulaationsa tavoittavat pikkutarkasti sen, miltä filmit näyttävät Frontier skannerilla skannattuina. Mastin sisällyttää emulaatioihinsa jopa skannerin tarjoamat erilaiset asetukset. Ajattelen kuitenkin, että tämän tyyppiset väitteet autenttisuudesta on jossain määrin otettava markkinointipuheena suolan kera. En lainkaan epäile sitä, että metodissa on pyritty mahdollisimman autenttiseen toistoon, mutta samaan aikaan on todettava, että filmin fysikaalinen käyttäytyminen on varmasti paljon monimutkaisempi prosessi kuin mitä esimerkiksi Lightroomin säätimillä voidaan ylipäätään tavoittaa. Toisaalta filmin täysin autenttinen matemaattinen replikaatio onkin ehkä turhan ryppyotsainen tavoite, oleellisempaa on mielestäni tavoittaa filmin luonne – ja tähän Mastin Labsin tarjoamat presetit parhaimmillaan kyllä pystyvät. Katsotaan seuraavaksi miltä uusien filmipakettien emulaatiot vaikuttavat.

Värikylläinen Ektar (Adventure everyday)
Kummastakin uudesta filmipaketista eniten huomiota herättävä yksittäinen emulaatio on ylivoimaisesti Mastin Labsin Ektar. Emulaatio perustuu Kodakin vuonna 2008 julkaisemaan Kodak Ektariin, joka on puhtaasti ammattilaiskäyttöön suunniteltu, pientä raetta ja vahvaa värikylläisyyttä tarjoava värinegatiivifilmi. Mastin Labsin Ektar-emulaatio tarjoaakin erittäin vahvasti säteilevän väriestetiikan, joka muistuttaa monella tavoin legendaarista Velviaa. Emulaatio on onnistunut sen verran hyvin, että välillä sillä käsitellyt kuvat näyttävät siltä, että valo todella säteilee kuvan läpi. Velviaan verrattuna Ektar ei kuitenkaan ole aivan yhtä värikylläinen ja sen vuoksi se on myös selvästi käyttökelpoisempi monenlaisista kuvaustilanteissa. Alkuperäinen Ektar esimerkiksi toistaa ihonsävyt paremmin kuin Velvia, joka tekee ihosta välillä liian värikylläisen.

Kodak luonnehtii Ektarin soveltuvan hyvin luonto- ja ulkokuvaukseen, muotiin ja tuotekuviin. Itse miellän sen olevan hyvä kaikenlaisissa valaistukseltaan kirkkaissa tilanteissa ja parhaimmillaan ehkä juuri kesäkuvissa, joissa se tuo kuviin vahvan valoisuuden tunteen. Varjot värjäytyvät välillä sinisiksi, mikä on omasta mielestäni vain hyvä asia, sillä se tuo luonnetta kuviin. Täytyy kuitenkin sanoa, että välillä kuvat näyttävät väreiltään ylisaturoituneilta ja ihonsävyt siirtyvät punaiseen päin, minkä vuoksi Ektar ei ehkä ole paras valinta potretteihin. Omasta mielestäni Mastin Labsin Ektar emulaatiossa on lopulta kuitenkin parasta juuri se, että se pyyhkii digikameran neutraalin sävyntoiston mennessään ja nostaa sen tilalle aivan toisenlaisen värimaailman, joka muistuttaa paitsi erehdyttävästi värikylläistä filmiä, myös kannattelee siihen liittyviä konnotaatioita. Välillä asetuksia täytyy kuitenkin jonkin verran kesyttää, etteivät kuvat näyttäisi korostuneen käsitellyiltä.

Ektar onkin näiden filmipakettien tarjonnasta oma suosikkini. Sen käyttö tuntuu kuitenkin välillä vaikealta, sillä ero alkuperäiseen kuvaan on niin suuri. Huomasin monesti miettiväni, että tuleeko kuvasta liian rohkea ja kontrastinen. Ajattelenkin, että Ektar soveltuu parhaiten käytettäväksi vain silloin tällöin ja sellaisiin kuviin, joissa se todella toimii myös kuvan sisällön puolesta, sillä Ektarin vahvan kontrastin ja säteilevien värien jälkeen kaikki muu näyttää väistämättä melko laimealta ja harmaalta.

Ektar

Ektar

Ektar

Lämmin Gold 200 (Adventure everyday)
Toinen Adventure everyday filmipakettiin sisältyvästä kolmesta emulaatioista on Kodak Gold 200, joka on nimenä varmasti tuttu myös monille niille kuvaajille, jotka ovat eläneet filmiajalla. Kodak Gold 200 on itse asiassa yksi maailman eniten myydyistä kuluttajafilmeistä ja suuri osa filmikuvauksen kulta-aikana otetuista lomakuvista on otettu juuri Gold 200 filmille. Gold 200 filmin menestyksen yksi kulmakivi oli se, että se oli kustannuksiltaan huokea filmi, jota saattoi ostaa lähes mistäpäin hyvänsä maailmaa. Toinen sen menestystä viitoittava tekijä oli se, että filmi on valonkestoltaan erinomainen, mikä teki siitä varsin helppokäyttöisen. Filmin lämpimät sävyt myös sopivat hyvin matkakuviin. Itse asiassa Gold 200 filmiä on edelleen saatavissa, mikä kertoo aika paljon sen menestyksestä.

Mastin Labsin Gold 200 emulaatio tuo mukanaan väistämättä tietyn tyyppisen vintage-tunnelman kuviin. Osaltaan tämä johtuu siitä, että kyseessä on nk. kuluttajafilmi, jonka sävyntoisto ei ole samalla tavalla korkealuokkaista kuin ammattilaiskäyttöön suunnattujen filmien (vrt. esimerkiksi edellä mainittu Ektar). Siniset ja muut kylmät sävyt menettävät tehoaan. Toisaalta menneisyyden fiilis juontaa juurensa myös siitä, että sävyntoisto ja värit muistuttavat niin vahvasti lapsuudesta tuttuja perhekuvia. Henkilökohtaisesti oma kiinnostukseni filmin väriestetiikkaan ei kytkeydy tämän tyyppiseen menneisyyden ihailuun tai nostalgiaan. Sen vuoksi Mastin Labsin Gold 200 emulaatio ei puhuttele minua niin vahvasti, mutta näkisin sen tunnistattavassa väriestetiikassa myös jonkinlaista renessanssin mahdollisuutta, mikäli sitä osaa käyttää ilman siihen liittyvää menneisyyden painolastia.

Gold 200

Gold 200

Gold 200

Historiallinen Tri-X (Adventure everyday)
Tri-X ei juuri esittelyjä kaipaa, sillä kyseessä on Kodakin kehittämä ja kenties maailman suosituin suhteellisen edullinen mustavalkofilmi. Kodak Tri-X:n menestystekijä oli se, että se tarjosi erittäin laajan valotuksenkeston, minkä vuoksi sitä saattoi käyttää laajalla herkkyysalueella ISO50 – ISO3200. Sen ansiosta filmi soveltui miltei mihin tahansa tilanteeseen. Monet valokuvauksen historian legendaariset mustavalkokuvat ovat otettu juuri Tri-X filmille, kuten esimerkiksi Don McCullin Vietnam-kuvat, eikä ole lainkaan liioiteltua sanoa, että joustavuutensa ansiosta Tri-X vaikutti paljon valokuvajournalismin estetiikkaan. Tri-X nimi viittaa hopearakeiden muotoon, jotka muistuttavat hiukan kolmisakaraista X-kirjainta. Valitettavasti Lightroom-versiossa tätä yksityiskohtaa ei ole voitu emuloida, mutta Capture One -versiossa jopa rakeiden muoto on Kirk Mastinin mukaan mallinnettu alkuperäisen Tri-X -filmin rakeiden perusteella.

Tri-X

Tri-X

Tri-X

Lämmin Superia 400 (Fujicolor everyday)
Fujicolor Everyday filmipaketin ensimmäinen emulaatio perustuu Superia 400 filmille, joka on alun perin Fujifilmin tuottama värinegatiivifilmi. Aikaisemmin mainitun Kodak Gold 200:n tavoin sekin on huokea lähinnä kuluttajille suunnattu ”kansanfilmi”. Tästä huolimatta Superia 400 on filmiharrastajien keskuudessa kuitenkin varsin arvostettu. Sitä on pidetty edistyksellisenä etenkin siksi, että se venyttää tavallisen kuluttajafilmin rajoja ja näyttää, että halvemmillakin emulsioilla voidaan saada parhaimmillaan hyvin hienoa värintoistoa. Värit ovat kylläiset tavalla, jota on totuttu odottamaan vain kalliimmilta ammattilaisfilmeiltä.

Mastin Labsin Superia 400 emulaatio on sävyjen toistoltaan varsin lämmin ja värikylläinen filmi. Siinä on paljon samaa kuin edellä mainitussa Ektarissa ja henkilökohtaisesti hahmotan sen ikään kuin kesytettynä versiona Ektarista. Värit ovat parhaillaan kylläiset mutta yksittäiset sävyt, kuten esimerkiksi punaiset, eivät kuitenkaan säteile yhtä pistävästi kuin Ektarissa. Taivaan siniset sävyt puolestaan taittuvat turkoosin suuntaan vahvemmin kuin Ektarissa. Siinä missä Ektar korostaa tiettyjä värejä erittäin voimakkaasti, mutta pitää ne sävyiltään melko realistisina, Superia 400 taittaa värejä selvästi enemmän, eikä korosta niitä aivan yhtä vahvasti. Lopputulema on lämmin, aavistuksen verran vintagemainen ja analogista luonnetta omaava värikylläinen emulaatio suositusta Superia 400 filmistä.

Superia 400

Superia 400

Superia 400

Viileähkö Fuji C200 (Fujicolor everyday)
Fujicolor Everyday filmipaketin kolmesta filmistä toinenkin, eli Fuji C200, on Superia 400:n ja Gold 200:n tavoin massamarkkinoille suunnattu värifilmi. Muiden massafilmien tavoin se on filmi, jota ostetaan enemmän määrä kuin laatu mielessä. Kodakin Gold 200:n verrattuna Fujin C200 on kylmempi ja väreiltään sammahtava. Tämän tyyppiset budjetti-filmit ovat perinteisesti olleet suosittuja katukuvaamisessa, sillä yksittäisen ruudun matala hinta tuo vapautta kokeilemiseen ja toistoihin. ”Budjetti-filmistä” tulee helposti mieleen myös keskinkertaisuus, mutta tämä on mielestäni väärä tapa katsoa asiaa. Kyse on pikemminkin siitä, että jokainen filmi tuottaa omanlaisen väriestetiikan ja tulkinnan väreistä, ja halvat massamarkkinoille suunnatut filmit voivat olla esteettisesti yhtä lailla mielenkiintoisia siinä kuin kalliimmat ammattilaisfilmitkin.

Mastin Labsin Fuji C200 emulaatio on selvästi viileähkö ja siten itselleni hiukan vaikeammin lähestyttävä, sillä nojaudun itse usein lämpimämpään sävyntoistoon. Näkisin C200:n estetiikassa kuitenkin mahdollisuuksia esimerkiksi muotikuvaamisessa, missä värimaailman tulkintaan on enemmän vapauksia. Viileiden sävyjen ystäville Fuji C200 on varmasti mielenkiintoinen vaihtoehto väriestetiikan laajentamiseksi.

C200

C200

C200

Hienostunut ACROS (Fujicolor everyday)
Viimeinen Fujicolor Everyday filmipaketin kolmesta filmistä on Acros, joka on Fujifilmin tuottama ja ammattikäyttöön suunnattu mustavalkofilmi. Valmistajan mukaan se tarjoaa erittäin hienoa raetta, rikkaita sävyjä ja erinomaista terävyyttä. Acrosta pidetäänkin yleisesti ottaen erittäin laadukkaana mustavalkofilminä.

Acros on viime aikoina ollut monella tapaa esillä, sillä myös Fujin kameroissa on tätä nykyä tarjolla yrityksen itsensä tuottama Acros filmiemulaatio. Voisi olettaa, että Fuji on paras taho toteuttamaan perfektionistisen emulaation Acros-filmistä, sillä kyseessä on alun perin Fujin itsensä tuottama mustavalkofilmi. Fujin digikameroissa käytetty Acros-emulaatio vaikuttaakin melko pikkutarkalta toteutukselta, joka huomio esimerkiksi rakeisuuden voimakkuuden vaihtelun sävynkirkkauden suhteen (kts. tarkempi kuvaus Fujin emulaatiosta Fujin omilta sivuilta). Tästä huolimatta on kuitenkin todettava, että netissä esiintyvien kuvien perusteella pidän enemmän Mastin Labsin tuottamasta emulaatiosta. Rakeisuutta se ei ehkä mallinna samalla tavoin, mutta mielestäni se saavuttaa paremman sävyntoiston. Jostain syystä Fujin tuottamasta emulaatiosta puuttuu minun mielestäni aidon filmin kontrastia, sillä sekä tummat että kirkkaat sävyt jäävät turhan harmaiksi (kts. esimerkiksi vertailu täältä). Ehkä kyse on osittain siitä, että käyttäjä pystyy säätämään Mastin Labsin emulaation sävyjä mieleiseksiin Lightroomissa ja vaikuttamaan sillä tavoin kuvan lopulliseen sävyntoistoon paremmin. Ehkä lähtökohdatkin ovat erilaiset, sillä Fuji on pyrkinyt toisintamaan filmin sellaisena kuin se toistuu valokuvapaperille siirrettynä ja paperivedokset ovat tunnetusti tulkintoja alkuperäisestä filmistä. Kirk Mastin puolestaan luottaa Fuji Frontier -skanneriinsa ja pyrkii emulaatioillaan toisintamaan kuvan sellaisena kuin se toistuu skannerilla.

Joka tapauksessa Mastin Labsin Acros on erinomainen emulaatio filmistä ja yksi näiden filmipakettien parhaista emulaatioista. Mielestäni Acros on parhaimmillaan tummissa kuvissa, joissa sen hienostunut sävyntoisto tuottaa pitkälle jatkuvat kauniit tummat sävyt ja korostavat kauniilla tavalla kuvan sisältöä. Jos sen tarjoamaa estetiikkaa täytyisi jotenkin yrittää sanallistaa, niin mieleen tulisi ehkä ”samettinen” tai ”silkkinen” sävyntoisto, joka on tavallaan käänteinen versio Ilfordin Tri-X:n kontrastisista ja purevista sävyistä. Acros toistaa sekä rikkaat mustat että puhtaat valkoiset sävyt tavalla, joka nostaa sen kirkkaasti yhdeksi suosikikseni näiden molempien filmipakettien emulaatioista.

Acros

Acros

Acros

Loppusanat

Uudet Adventure Everyday ja Fujicolor Everyday filmipaketit ovat hyvä lisäys Mastin Labsin jo muutenkin erinomaiseen tarjontaan. Kuten olen jo edellä todennut, värikylläinen ja säteilevä Ektar on emulaatioista kaikkein huomiota herättävin. Myös uudet mustavalko-emulaatiot ovat aina hyviä, erityisesti Acros teki minuun vaikutuksen. Gold 200, Fuji C200 ja Superia 400 filmien emulaatiot puolestaan kalpenevat hieman edellä mainittujen rinnalla, mutta uskon, että huolellisella kokeilulla nekin laajentavat väriestetiikkaa ja niille löytyy hyviä käyttökohteita.

En ole kuitenkaan aivan varma siitä, suosittelisinko Adventure Everyday ja Fujicolor Everyday filmipaketteja ensimmäisiksi hankinnoiksi Mastin Labsin tarjonnasta. Mielestäni aikaisemmat Fujin ja Kodakin ammattilaisfilmeihin keskittyvät Fuji Original, Fuji Pushed sekä Portra Original filmipaketit muodostavat erittäin hyvän perustan filmiestetiikan tavoittelulle, kun taas Adventure Everyday ja Fujicolor Everyday täydentävät tätä perustaa tarjoamalla hieman erilaisia tulkintoja perinteisestä filmiestetiikasta.

Itse valitsisin oman makuni johdattamana ensimmäisiksi hankinnoiksi Fuji Pushed, Portra Original ja Adventure Everyday -paketit, mutta Mastinlabsin nettisivut tarjoavat myös paljon esimerkkejä sekä yksinkertaisen nettitestinkin. Myös Mastin Labsin facebook -ryhmä on vierailun arvoinen, sillä sieltä löytyy todella paljon käyttäjien kokemuksia eri filmipaketeista.

Lopulta Mastin Labsin toiminnassa ja tuotteissa on kyse siitä, että tämän päivän kuvaajat osaisivat arvostaa aidon filmin estetiikkaa ja ymmärtää kuinka filmi on tärkeä osa valokuvaamisen historiaa. Kirk Mastin onkin monesti todennut, että hän haluaisi yhä useamman kuvaajan löytävän aidon filmin ja kuinka digitaaliseen työympäristöön tarjotut emulaatiot voivat olla yksi tie tähän. Siten Mastin Labsin tarkoituksena on filmin arvostuksen tukeminen myös 2020-luvun digitaalisessa maailmassa. Jätetään tämän kirjoituksen viimeiset sanat itse Kirk Mastinille, sillä hän osaa kertoa tarinansa paremmin:

”Perustin Mastin Labsin alun perin siksi, että voisin itse kuvata aidolle filmille ja digille rinnatusten yhdenmukaisella estetiikalla. Toinen syy Mastin Labsin perustamiselle oli se, että halusin saada ihmiset huomaamaan filmin ainutlaatuisuuden. Olen aina sanonut, että filmille kuvaaminen on kuin rakastumista. Ei ole loogista perustetta sille, miksi se on niin maagista, se vain on. Taiteessa ei ole kyse megapikseleistä tai bittisyvyydestä, vaan tunteesta. Analoginen filmi muodostaa kanavan tunteille ja saa meidät tuntemaan asioita tiedostamattamme. Haluaisin ajatella, että olen emulaatioiden kautta saanut monet 60 000 asiakkaastamme kuvaamaan aidolle filmille. Ja minusta tuntuu, että olen saavuttanut jotakin.”

-Toni Ahvenainen