Filmin estetiikkaa suurella sydämellä – testissä Mastin Labs
Valokuvien värit ovat aina olleet minulle sekä intohimo että ongelma. Intohimo sen vuoksi, että pidän värivalokuvien vahvasta kontrastista ja elävistä väreistä, mutta myös siksi, että ihailemani väriestetiikka juontaa juurensa analogisen filmin visuaaliseen perintöön. Toisaalta kuvien värit ovat olleet kuvaamisessani aina myös ”ongelma”, sillä nykyisten digitaalisen kameroiden värintoisto on mielestäni aivan liian neutraalia ja kaikessa objektiivisuudessaan ikäänkuin historiatonta ja vailla inhimillistä tulkintaa. Tästä syystä olenkin yrittänyt saavuttaa kuvaamisessani tietyn tyyppistä väriestetiikkaa jo vuosien ajan osaamatta kuitenkaan itsekään määritellä sitä aina kovin tarkasti. Matkan varrella ovat tulleet tutuiksi niin kuvankäsittelyn perusteet kuin myös erilaiset työkalut, plug-init ja presetit. Välillä olen kokeillut aitoa filmiäkin (mm. Tri-X ja Velvia), mutta sekään ei ole tuonut välitöntä esteettistä valaistumista.
Portra Pushed (Portra 800 +2 SP)
Oma kuvankäsittelynrutiinini loksahti kuitenkin pari vuotta sitten paikalleen (ainakin toistaiseksi), kun kokeilin Mastin Labsin kehittämiä Lightroom-presettejä, jotka emuloivat muutamaa suosittua filmityyppiä. Löysin näistä preseteistä omaa makuani tyydyttävän kuvankäsittelyn lähtökohdan, ja koen, että niiden käyttö on myös kehittänyt visuaalista silmääni, joka kärsi aikaisemmin tietyn tyypisestä kiintopisteen puutoksesta. Tulin keväällä sitten hankkineeksi vielä viimeisimmätkin Mastin Labsin presetit ja lähetin asiakaspalautteeseen samalla muutaman yksityiskohtaisen parannusehdotuksen niiden käytettävyyteen liittyen. Parin viikon päästä sain hieman yllättäen sähköpostia itse Mastin Labsin perustajalta Kirk Mastinilta, joka kiitteli palautteesta ja lupasi myös siirtää parannusehdotuksiani tehtävälistalleen. Ajattelin oitis, että tässä olisi myös hyvä tilaisuus kirjoittaa lyhyt arvio Mastin Labsin preseteistä ja kysellä vähän enemmän presettien valmistamisesta ja filmin estetiikasta. Tältä pohjalta päätin siis kirjoittaa lyhyen jutun, jossa avaan omia kokemuksiani Mastin Labsin preseteistä ja pohdin samalla myös hiukan sitä, miksi filmi kiehtoo edelleen monia valokuvaajia vaikka se formaattina on jätetty taakse jo vuosikymmeniä sitten. Artikkelin esimerkkikuvat kannattaa klikata suuremmiksi, sillä verraten pieneen kokoon pienennettynä ne menettävät osan laadustaan.
Portra Original (Portra 800)
Filmin estetiikka
Analoginen filmi yhdistyy mielikuvissa helposti tietyn tyyppiseen retroiluun: epäterävää ja matalakontrastista kuvaa, väkivahvaa vinjetointia, värisiirtymiä sekä valovuodon aiheuttamia värikkäitä läikkiä ylivalottuneessa filmissä. Vaikka monet kuvaajat ovat tietoisia siitä, että tämän tyyppiset kuvastot liittyvät enemmän populaarikulttuuriin kuin aitoon filmiin, harva tulee kuitenkaan ajatelleeksi, että vain muutama vuosikymmen sitten filmi edusti pitkän kehityskaaren läpikäynyttä ja huippuunsa hiottua kuvaamisen teknologiaa. Vanhat filmikamerat eivät suinkaan ole vain muovisia Polaroid-kameroita, vaan esimerkiksi filmijärkkärit pesivät (oikealla filmilaadulla ja oikeaoppisella kehityksellä) kuvanlaadussa ensimmäiset digikamerat vielä pitkään ihan kuusi nolla. Kuvaamisen teknologinen muutos oli kuitenkin 2000-luvun alussa jo vahvasti käynnissä, ja vaikka filmijärkkärit jäivät lopulta sen jalkoihin, on niillä edelleen täysin mahdollista ottaa paitsi kauniita kuvia, myös tekniseltä kuvanlaadun kannalta vaikuttavia otoksia.
Portra Original (Portra 800)
Ilford BW (Delta 3200)
Filmin rakenne ja kyky sitoa valoa perustuvat monivaiheiseen valokemialliseen prosessiin, joka poikkeaa lähes täydellisesti tämän päivän kameroissa käytetystä digitaalisesta teknologista. Varsinkin värien tallentuminen filmille vaati kerroksittain valon eri spektreille herkkiä emulsioita, mikä teki filmin valmistamisesta ja sen kehittämisestä verraten monimutkaista puuhaa. Tämän päivän näkökulmasta katsottuna filmin perustekniikka ei analogisuutensa vuoksi ollutkaan kovin täsmällistä ja erilaisten filmilaatujen valmistaminen vaati kompromissien tekemistä sävyntoistossa. Sen vuoksi filmille ei voitu tallentaa valoa ja värejä ”tieteellisen eksaktilla tavalla”, vaan eri emulsioilla varustetut filmilaadut tarjosivat kuvaajille erilaisiin kuvaustilanteisiin optimoituja vaihtoehtoja. Tiettyjä filmejä saatettiin käyttää esimerkiksi potrettityöskentelyä silmällä pitäen, kun taas toiset tarjosivat vaikkapa parempaa rakeisuuden kestoa hämärässä. Filmejä siis valmistettiin tietyn tyyppisiin kuvaustilanteisiin ja eri filmilaatujen tarjoamaan estetiikkaan vaikuttavat monet melko satunnaisiksikin määrittyvät tekijät, kuten esimerkiksi se, missä geo-kulttuurisessa sijainnissa filmin valmistaja sattui toimimaan ja minkälaiset ihmiset valikoituivat koehenkilöiksi filmilaatuja suunnitellessa. Tämän vuoksi esimerkiksi amerikkalaisen Kodakin tarjoamat filmit poikkesivat värien luonteelta verrattuna japanilaiseen Fujiin, mikä puolestaan antoi laatutietoisille kuvaajille mahdollisuuden tehdä valintoja erilaisten esteettisten värimaailmojen välillä. Toisaalta kannattaa muistaa myös se, että filmin epätäydellistä värintoistoa pidettiin aikanaan myös selvänä kuvanlaadullisena ongelmana, ja monet kuvaajat toivoivat nimenomaan objektiisemmin taltioivia filmejä markkinoille.
Portra Pushed (160NS +1 SP)
Filmeihin liittyvän väriestetiikan ytimessä onkin tavallaan se, että erilaiset filmilaadut toistavat värejä eri tavalla valikoivasti, esimerkiksi korostaen vaikkapa punaisen sävyjä purppuran kustannuksella tai alivalottamalla sinisen sävyjä (käytetyistä väriemulsioista riippuen). Yksittäisen filmilaadun kohdalla tämä tuottaa ennalta määrättyjen valintojen pohjalta määrittyvän väriestetiikan, joka näkyy myös kuvien luonteessa. Filmin valtava vaikutus visuaaliseen kulttuuriimme perustuukin osaltaan eri filmilaatujen tarjoamiin valikoiviin ja ”epätäydellisiin” värimaailmoihin, jotka ovat sittemmin jättäneet jälkensä valokuvaamista koskeviin kollektiivisiin mielikuviimme. Vertailun vuoksi voi ajatella, että digitaalisen tekniikan kohdalla kuvantamisen lähtökohta on ollut aivan toinen, sillä toisin kuin analogisella filmillä, digitaalisen kennon avulla valo ja väri on voitu muuntaa eksaktiin numeeriseen muotoon, ja sen vuoksi esimerkiksi jokaiseen yksittäiseen sävyyn voidaan viitata erikseen. Tämän vuoksi neutraali ja objektiivinen sävyntoisto on ollut ainoa järkevä lähtökohta digitaalisen tekniikan kehittämiselle – mikä puolestaan näkyy myös siinä, miten samankaltaisina tämän päivän kamerat toistavat värisävyt verrattuna analogiseen filmiin. Harva kaipaa enää filmiin liittyviä monia käytännön ongelmia, kuten esimerkiksi rajoitettuja kuvamääriä tai kehittämisnesteiden kanssa sotkemista, mutta filmin vahva estetiikka näkyy edelleen kaipuuna sille ominaiseen värimaailmaan – joka myös monien mielestä sopii paremmin inhimillisten muistojen tallentamiseen ja muistamiseen kuin digitaalisten kameroiden verraten neutraali ja objektiivinen sävyntoisto. Sen vuoksi myös tämän päivän digitaalisessa valokuvaamisessa on edelleen kysyntää tämän tyyppiselle estetiikalle.
Portra Original (Portra 800)
Ilford BW (Pan F)
Filmin estetiikka ei tänä päivänä kiinnosta kaikkia kuvaajia, mutta sillä on myös vahvat puolestapuhujansa. Väkisinkin tulee mieleen, että filmiä ihannoivat lähinnä samat tyypit, jotka pitävät vinyyliä edelleen digitaalisia välineitä ja palveluita parempana formaattina musiikin toistossa. Toisaalta filmillä on ollut suuri vaikutus valokuvaamisen estetiikkaan, minkä tuleekin näkyä filmiin kohdistuvana arvostuksena – mutta eikö silloinkin ole kyse enemmän historiasta kuin nykypäivästä? Kysyin mielenkiinnosta asiaa myös Mastin Labsin perustajalta Kirk Mastinilta, sillä ajattelin, että hänellä saattaisi olla jokin näkemys asiasta. Kirk totesikin hieman yllättäen, että ainakaan Mastin Labsin käyttäjistä suuri osa ei ole koskaan kuvannut filmille. ”Filmin estetiikkaa arvostaa tänä päivänä monet eri tyyppiset kuvaajat. Osa heistä on kasvanut filmin kanssa, esimerkiksi lapsuudessaan, ja osa on aloittanut kuvaamisen aikoinaan filmillä. Heille filmi tarjoaa luontevaa ja ajatonta estetiikkaa. Tästä huolimatta on sanottava, että Mastin Labsin asiakkaista suurin osa on diginatiiveja, jotka eivät ole koskaan kokeneet aitoa filmiä. Useimmat heistä kuitenkin arvostavat meidän tuotteitamme, mikä johtuu varmasti siitä, että presettimme tarjoavat filmille tyypillistä visuaalisuutta. Uskon suosiomme johtuvan myös siitä, että emme yritä korostaa filmin likaista puolta, vaan pyrimme emuloimaan uskollisesti korkealaatuisten filmien puhdasta sävyntoistoa. Monet löytävät tätä kautta filmin estetiikan, ja kun kuvankäsittelyyn liittyvä potentiaalisesti valtava työmäärä otetaan kuvaamisesta pois, niin jäljelle jäävä energia on mahdollista suunnata kuvaamisen sisältöön. Uskon, että tämä on todella tärkeä kokemus useimmille käyttäjistämme.”
Portra Original (Portra 800)
Mastin Labsin filmpackit
Tätä nykyä filmi-estetiikkaa lupaavia Lightroom-presettejä on tarjolla verraten paljon, niin ilmaisina kuin maksullisinakin. Tämän lisäksi markkinoilla on myös erillisiä kuvankäsittelyohjelmissa toimivia plug-in:ja, jotka niin ikään lupaavat muuntaa digitaaliset kuvat filmin näköisiksi napin painalluksella. Itse olen testannut vuosien varrella molemman tyyppisiä tuotteita ja suoraan sanottuna osa niistä on silkkaa mielikuvilla rahastamista, kun taas vakavammin ottavia toimijoita löytyy markkinoilta vain muutama. Tuotteita erottaa toisistaan keskeisellä tavalla se, minkälainen käsitys tai tulkinta filmista niiden taustalla vaikuttaa. Monet huonoista tuotteista nojaavat kestämättömällä tavalla filmiin liittyviin epämääräisiin mielikuviin, kun taas paremmissa tuotteissa pyritään jäljittelemään filmin sävyntoistoa jonkin enemmän tai vähemmän järjestelmällisen metodin avulla.
Mastin Labs poikkeaa monista muista filmi-estetiikkaa tarjoavista yrityksistä erityisesti siinä, että sen toiminnan taustalla on selvästi aito rakkaus filmiin. Kirk Mastin kutsuu itseään hybridi-kuvaajaksi, eli mies käyttää omassa kuvaamisessaan, kuten esimerkiksi hää- ja tapahtumakeikoilla, rinnakkain sekä analogisia filmikameroita että tämän päivän digivehkeitä (tyypillisellä keikalla kuulemma 75 % filmille ja 25 % diginä). Siten Mastin Labsin tavoitteena ei ole vain presettien myyminen kärsimättömille diginatiiveille, vaan Mastin haluaa kuvaajien todella tulevan tietoiseksi filmiin liittyvästä visuaalisesta perinteestä sekä lopulta myös käyttävän oikeaa filmiä oman digikuvaamisen rinnalla. Toisin sanoen Mastin ei halua vain tuotteistaa filmin ominaisuuksia helposti myytäviksi preseteiksi, vaan siirtää aidon analogisen filmin sekä siihen liittyvän estetiikan osaksi tämän päivän valokuvaamista. Tätä varten yritys tarjoaa paitsi filmi-kuvaamiseen liittyvää tietoa blogissaan, mutta sen lisäksi runsaasti myös muuta kaupallisille valokuvaajille hyödyllistä tietoa kuten esimerkiksi oman toiminnan kehittämiseen, brändäämiseen ja hinnoitteluun liittyviä artikkeleita. Mastin Labsin toiminta onkin selvästi enemmän valokuvaamiseen liittyvien ihanteiden ohjaamaa kuin pelkkää tuotteiden ja numeroiden varassa toimivaa liiketoimintaa (vaikka kaupallisesti motivoituneena yrityksenä sen toiminta on tietysti sitäkin).
Fujicolor Pushed (Pro 400H +2 SP)
Ilford BW (Delta 3200)
Sikäli kun moni yritys kehuu omien filmi-presettiensä täsmällisyyttä, niin yllättävän harva todella demonstroi niiden tarkkuutta rinta rinnan aitojen filmilaatujen kanssa. Tässäkin suhteessa Mastin Labs on positiivinen poikkeus, sillä esimerkiksi yrityksen blogista löytyy runsaasti demoja presettien toimivuudesta (niin yrityksen itsensä laatimina kuin myös ulkopuolisten kuvaajien tuottamina). Kirk onkin todennut, että hänen tekemiensä presettien on oltava ”täydellisiä” ennen kuin hän voi itse olla niihin tyytyväinen ja perustaa oman toimintansa niiden varaan hybridi-kuvaajana. Oikeastaan miehen uskottavuutta vain lisää se, kun hän myöntää ettei presetti olosuhteista riippuen aina tavoita oikean filmin estetiikkaa täysin yhdellä klikkauksella, vaan täydellisen vastaavuuden saavuttaminen vaatii usein jonkin verran tapauskohtaista hienosäätöä. Monissa tapauksissa presettien avulla on kuitenkin mahdollista saavuttaa filmin värimaailma ja estetiikka uskottavalla tavalla – jopa niin hyvin, että digille ja filmille kuvattuja ruutuja voi käyttää yhdellä keikalla rintarinnan ilman että kuvien yleisilmeessä huomaa muutoksia. Parhaimmillaan filmin ja digin välinen raja hämärtyy täysin (käyttäjien tekemiä vertailuja löytyy esimerkiksi täältä).
Ottaen huomioon, että Lightroomia ei ole koskaan varsinaisesti suunniteltu filmien emulointiin, on presettien yhdenmukaisuus aidon filmin kanssa parhaimmillaan hämmentävän hyvä. Utelinkin Kirkiltä itseltään sitä, miten vaikeaa presettien tekeminen on käytännössä ollut ja hän myönsi, että niiden hiominen nykyiseen muotoonsa oli hidasta työtä, joka vaati monia vuosia ja täysin uudenlaisten metodien opettelua. ”Erityisesti se, miten filmi reagoi erityyppiseen valoon ja kuinka filmi parhaimmillaan tuottaa valmiiseen kuvaan tietyn kolmiulotteisen vaikutelman, oli äärimmäisen vaikeaa emuloida Lightroomissa. Olen kuvannut sekä filmille että digille rinnakkain nyt yli kahdeksan vuotta ja tänä aikana olen joutunut omaksumaan tieteellisen metodin värien täsmälliseen käsittelyyn. Tietyt Lightroomin osat olivat erittäin vaikeita ymmärtää tarpeeksi eksaktilla tavalla, kuten esimerkiksi se, millä tavoin pääväreihin liittyvät liukusäätimet develop-moduulin pohjalla vaikuttavat koko kuvan kokonaisväreihin. Suoraan sanottuna luulen, että vain kourallinen ihmisiä todella ymmärtää kuinka nuo liukusäätimet vaikuttavat kuvaan. Niiden käyttäminen muistuttaa sitä kuin katsoisimme kuvaa läpinäkyvän kolmiulotteisen värikuution läpi, jonka akselin asentoa liukusäätimet muuttavat – tai ainakin itse ajattelen sitä tällä tavoin ja sen täsmällinen hallinnan oppiminen vei minulta vuosia.”
Portra Original (Portra 800)
Ilford BW (Pan F)
Presetit käytännössä
Mastin Labs myy presettejään niin kutsutussa Filmpack-paketeissa. Jokainen Filmpack sisältää muutaman presetin sekä näiden lisäksi hienosäätöä varten muutaman lisäasetuksen sekä erikseen säädettävän rakeisuuden määrän. Kilpailijoihin verrattuna presettejä on yhdessä Filmpackissa aika vähän, oikeastaan vain muutama, mutta kyse onkin enemmän ehkä siitä, että filmin täsmällinen emulointi on työlästä eikä Mastin Labs halua kilpailla presettien määrällä vaan pikemminkin niiden laadulla.
Portra Original (Portra 800). Ylhäällä raaka-kuva ja alhaalla presetillä käsitelty versio. Esimerkiksi ruohon ja taivaan värit nousevat esiin aivan toisella tavalla kuin perinteisessä digissä (klikkaa kuva suuremmaksi).
Fujicolor Original emuloi Fujifilmin suosittuja Fujicolor Pro 400H ja Fujicolor Pro 160NS filmejä. Molemmat filmit ovat suunniteltu käytettäväksi päivänvalossa, ja niiden pitäisi alkuperäisen tehdaskuvauksen perusteella tarjota erityisen hyviä ihonvärinsävyjä. Pro 400H:ta suositellaan erityisesti hää-, potretti- ja muotikuvaukseen, kun taas Pro 160NS käyttöalueeksi on merkattu pelkästään potretit. Käytännössä molemmat filmit tarjoavat värimaailmansa puolesta hieman pastellinsävyistä kevyttä ja ilmavaa estetiikkaa. Näistä kahdesta 160NS on selvästi korkeampikontrastinen ja saturoituneempi filmi, kun taas 400H on kontrastiltaan hillitympi ja pitää sisällään syaanin pohjasävyn.
Fujicolor Pushed puolestaan tarjoaa näistä samoista filmeistä yhden ja kahden aukon ylikehitetyt versiot, mikä käytännössä tarkoittaa vahvempaa kontrasti ja saturaatiota. Ylikehitetyt filmit tuovat mukanaan myös selviä värisiirtymiä, kuten vaikkapa sen, että yhden aukon ylikehityksellä 400H:n kirkkaat sävyt saavat lievän pinkin sävyn. Mikäli filmi-estetiikan yhdistää mielessään tietyn tyyppiseen retroon, niin Fujicolor pushed on sitä lähempänä kuin Fujicolor Original.
Portra Original emuloi amerikkalaisen Kodakin valmistamia Portra 160, Portra 400 ja Portra 800 filmejä. Kaikki alkuperäiset Portra-filmit ovat suunniteltu päivänvalossa käytettäviksi ja niitä suositellaan hää- ja muotokuvauskäyttöön. Saturaatioltaan filmejä kuvataan tasapainoisiksi. Portrat tarjoavat Fujin filmeihin verrattuna tummempia ja lämpimämpiä sävyjä, ja ovat siten ehkä lähempänä tyypillistä filmin kulta-aikaan liittyvää estetiikkaa. Saturaatioltaan filmeista vahvin on kirkasvärinen Porta 800, kun taas himmeintä saturaatiota edustaa tumma Portra 160.
Portra Pushed tarjoaa näistä samoista filmeistä yhden ja kahden aukon ylikehitetyt versiot. Käytännössä ylikehitetyissä versiossa on vieläkin lisää kontrastia ja ne ovat selvästi alkuperäisiä filmejä tummempia. Sävyjen alapäässä on selviä ruskean ja punaisen suuntaan tapahtuvia värisiirtymiä, jotka tuovat kuviin vahvasti luonnetta.
Ilford Original emuloi englantilaisen Ilford Photon valmistamia mustavalkoisia Pan F Plus 50, HP5 Plus 400 ja Delta 3200 filmejä. Pan F tarjoaa korkeaa kontrastia ja mahdollisimman pientä raetta, ja on alunperin suunniteltu käytettäväksi kirkkaassa päivänvalossa. HP5 Plus on puolestaan keskikontrastinen filmi, jota on herkkyytensä puolesta käytetty monipuolisesti erilaisissa kuvaustilanteissa. Viimeisenä Delta 3200 on erittäin herkkä ja rakeinen filmi, jota Ilford Photo suosittaa esimerkiksi hämäriin olosuhteisiin. Presettejä voi tietysti käyttää missä olosuhteissa tahansa ja jokaisesta filmistä tulee presettien mukana 35mm ja 120mm versiot eri rakeisuuden mukaan. Tämän lisäksi mukana ovat myös erilliset asetukset punaiselle, vihreälle ja siniselle filtterille.
Ilford BW (Pan F)
Fujicolor Original (Pro 400H)
Presetit käytännössä
Mastin Labs lupaa nettisivuillaan presettien käytön vaativan vain kolme klikkausta (filmityyppi, perussävy ja rakeisuus). Todellisuudessa niiden käyttö ei ole aivan näin suoraviivaista, vaan filmityypin valinnan jälkeen on usein syytä hienosäätää hieman valkotasapainoa, valotusta sekä vaaleiden ja tummien sävyjen suhdetta. Parhaimmillaan kuva on tällöin valmis ja kokonaisuutena prosessi on todella nopea, jos ei ota huomioon sitä, että eri filmityyppejä tulee usein kokeiltua ihan vain uteliaisuudesta. Useimmiten kuvaa tulee kuitenkin hiottua vielä hieman lisää, kuten vaikkapa säätämällä yksittäisten kuvaelementtien valotusta, ja miksi ei, sillä kuvien hiomisestahan Lightroomissa on pohjimmiltaan kyse. Joissakin kuvissa saattaa kuitenkin vielä presetin jälkeen olla pientä korjattavaa, esimerkiksi yksittäinen väri saattaa olla turhan saturoitunut, mutta tämänkin tyyppiset pienet hienosäädöt ovat viime kädessä verraten nopeita toteuttaa, ja kokonaisuutena presettien käyttö on nopeaa ja tehokasta.
Portra Pushed (160 +1 SP). Ylikehitetty Portra tuo kuvaan ruskeaan vivahtavan alasävyn ja runsaasti kontrastia (klikkaa kuva suuremmaksi).
Mastin Labsin katalogista omat suosikkini ovat Portra Original, Fujicolor Pushed ja Portra Pushed (tässä järjestyksessä). Pidän kovasta kontrastista ja verraten vahvoista sävyistä, mihin Portra Original sopii erittäin hyvin. Parhaimmillaan kuvat ovat kirkkaan näköisiä ja värisävyjen välillä toimii erinomainen erottelu. Minkäänlaisia värisiirtymiä tai muita vintage-tyyppisiä efektejä ei tavallisessa Portrassa ole, vaan kuvat näyttävät parhaimmillaan vain puhtailta ja hyvin hiotuilta. Tämä on tärkeä lähtökohta, sillä keinotekoisen nostalgian lisääminen kuviin erilaisten vintage-tyyppisten efektien avulla on mielestäni paitsi kuvankäsittelyn kitschiä, myös vähän epärehellistä älyllisesti – valokuvaan liittyvä nostalgiahan syntyy ajallisesta etäisyydestä sekä elämän katoavaisuuden kokemisesta, eikä sitä voi tehdä halvoilla photoshop-filttereillä. Joka tapauksessa, Portra Original on Mastinlabsin katalogista on suosikkini paitsi vahvan kontrastin ja värien vuoksi, myös siksi, että se on käyttöalueeltaan niin laaja.
Portra Original (Portra 800)
Myös Fujicolor Pushed on erinomainen presettipaketti ja tarjoaa Portraan verrattuna hiukan kevyempiä ja ilmavampia värejä. Periaatteessa Fujicolor Original on käyttöalueeltaan laajempi kuin ylikehitty Fuji, ja suosittelisin ensijaisesti ehkä sitä, mutta omaan kontrastiseen makuuni nähden Pushed Packissa on vähän enemmän potkua. Ehkä näkyvin värimaailman muutos niin Portrassa kuin Fujissakin on vihreän sävyn vahva siirtymä pois keltaisesta ja kohti sinistä. Monissa kuvissa tämä näyttää yksinkertaisesti kirkkaalta ja hyvältä, mutta samaan aikaan on todettava, että jos tarkoituksena on esimerkiksi luonnon tarkka dokumentointi, eivät presetit niiden vahvan luonteen vuoksi sovi sellaiseen työhön.
Portra Pushed on koko Mastinlabsin katalogista kaikkein voimakaskontrastisin setti ja suoraan sanottuna sille on välillä vaikea löytää käyttöä tavallisten kuvien joukossa. Jos kuvassa on esimerkiksi tavallinen dynamiikka (esimerkiksi maisemakuva, jossa on kirkas taivas ja tumma maa etualalla), niin Portra Pushed runttaa kontrastia liikaa, polttaa helposti kirkkaat sävyt puhki ja tekee tummista sävyistä liian tukkoisia. Ylikehitetty Portra onkin parhaimmillaan sellaisissa kuvissa, joissa ei ole liikaa dynamiikkaa, mutta paljon keskialueen sävyjä. Tällöin se tarjoaa parhaimmillaan paitsi omaleimaista orgaanista pintaa kuviin, myös verraten vahvoja värisiirtymiä. Joissakin kuvissa se yksinkertaisesti toimii todella upealla tavalla, mutta samalla ylikehitetyn Portran käyttöala on muihin verrattuna kaikkein suppein.
Portra Original (Portra 800)
Yleisesti ottaen täytyy kehua myös sitä, miten hyvin preseteissä on otettu huomioon ihonsävyt. Erityisesti Portra muuntaa usein digikameroilla hieman kalpeaksi jäävän ihonvärin kauniin eläväksi, ja sama koskee myös Fujicoloria. Kilpailijoihin verrattuna Mastin Labsin vahvuus onkin ehkä siinä, että yritys on tunnistanut monia muita toimijoita paremmin hyvien ihonsävyjen merkityksen kuvaamisessa. Parhaimmillaan ihonsävyt ovatkin todella hyvännäköisiä suoraan paketista. Välillä taas niitä joutuu muokkaamaan vielä presetin käytön jälkeenkin.
Portra Original (Portra 800)
Presettien käyttö tarjoaa myös kaksi erityistä etua, mitä en tullut alunperin ajatelleeksi kun aloin käyttämään niitä muutama vuosi sitten. Ensiksikin presettien käyttäminen on lyhentänyt merkittävästi kuvankäsittelyyn käyttämääni aikaa, mikä auttaa hallitsemaan suuria kuvamääriä paremmin. Joku ehkä ajattelee, että presettien käyttäminen merkitsee oman visuaalisen identiteetin ja taiteellisen päätäntävallan luovuttamista pois, mutta tosiasia on, että kuvankäsittelyyn voi eksyä vuosiksi ilman mainittavaa kehitystä tai kiintopisteitä. En neuvoisi ketään ohittamaan kuvankäsittelyn perusteita, mutta korostan samaan aikaan, että oman visuaalisen identiteetin kehittäminen onnistuu paremmin omaksumalla moderneja käytäntöjä ja työkaluja – eikä valokuvan pinta, värit tai kontrasti, itsessään ole taidetta, vaan kuvan sisältö on edelleen ykkösasia mihin myös voi keskittyä paremmin kun kuvankäsittelyyn liittyvät haasteet ovat ratkaistu tavalla tai toisella.
Toiseksi presettien käyttäminen on tuonut omiin kuviini tiettyä esteettistä yhdenmukaisuutta, mikä on auttanut minua selkeyttämään omaa kuvaamistani. Ennen presettien käyttöä käsittelin kaikki kuvani omin käsin suorastaan hartaalla pieteetillä – ’been there, done that’ – mutta en yksittäisistä hyvin käsitellyistä kuvista huolimatta onnistunut tuomaan kuvaamiseeni yhdenmukaista visuaalista tyyliä. Suuren kokonaisuuden kannalta työni jälki oli yksinkertaisesti sekavaa vailla tunnistettavaa punaista lankaa. Nyt Mastin Labs on tuonut työhöni ainakin osittain tämän kiintopisteen, mikä tarkoittaa käytännössä filmin estetiikkaa.
Portra Original (Portra 800)
En kuitenkaan halua jättää sanomatta sitä, että presettien käyttäminen tuo kaikesta hyvästä huolimatta myös mukanaan omat kompromissinsa. Aina tulee vastaan tietyn tyyppisiä kuvia, jossa presetit eivät yksinkertaisesti toimi ja kuvaaja joutuu joko palaamaan kuvankäsittelyn alkupisteeseen tai korjaamaan presetin käyttäytymistä tapauskohtaisesti – molemmat yhtä työläitä vaihtoehtoja. Vaikka Mastin Labsin presetit toimivat erinomaisesti monissa olosuhteissa, niin esimerkiksi monet sisällä keinovalossa otetut kuvat ovat välillä vaikeasti käsiteltäviä. Suomen olosuhteissa myös talvella otetut kuvat ovat haastavia, sillä sävyjen yläpäähän kasautunut histogrammi poikkeaa niin paljon keskiarvovalotuksesta. Nyrkkisääntönä voikin pitää sitä, että mitä enemmän kuvan sävyjakauma muistuttaa teknistä keskiarvoa, sitä paremmin presetit todennäköisesti toimivat. Ja sama pätee tietysti myös toisinpäin, eli sävyjakaumaltaan erikoiset kuvat toimivat todennäköisesti vähän huonommin presettien kanssa.
Portra Pushed (Portra 800 +2 SP)
Filmiä vai digitaalisia työkaluja?
Mastin Labsin ydinviesti on, että sen valmistamat presetit jäljittelevät yksityiskohtaisesti niiden kohteena olevia alkuperäisiä filmityyppejä. Sen vuoksi arviossakin on lopulta kysyttävä sitä, näyttävätkö preseteillä käsitellyt kuvat uskottavalla tavalla aidolta filmiltä? Ilman systemaattista vertailumenetelmää ollaan tietysti pelkkien filmiin liittyvien mielikuvien varassa, mutta väittäisin, että parhaimmillaan vastaus on vahva kyllä (tiettyjen rajaehtojen sisällä; järkevästi käytettynä ja sävyiltään keskiarvoisen kuvan kohdalla). Välillä visuaaliset yhtäläisyydet filmin väriestetiikkaan ovat niin voimakkaat, että kuva alkaa suorastaan kiusallisella tavalla näyttämään siltä, kuin se olisi otettu filmijärkkärillä joitakin vuosikymmeniä sitten. Toisinaan taas kuvat kaipaavat pientä hienosäätöä, jota on kuitenkin kokonaisuudessa sen verran vähän ettei tehokkuus pääse katoamaan työskentelystä. Useimmissa tapauksissa lopputulos on yksinkertaisesti vain hyvä luonnollisen näköinen kuva. Toisaalta myös kuvaajan maulle ja tulkinnalle jää jonkin verran tilaa, sillä mitä paremmin itse tuntee aidon filmin käyttäytymisen, sen paremmin osaa todennäköisesti myös hyödyntää yrityksen tarjoamia presettejä ja rakentaa omaa estetiikkaa niiden varaan. Mitään ”taikaluoteja” oman estetiikan rakentamiseen presetit eivät kuitenkaan ole, vaan kyse on aina suuremmasta visuaalisesta kokonaisuudesta, joka vaatii kuvaajan kasvamista, tulkintaa ja taitoa.
Toisaalta on hieman yksinkertaistavaa ja mustavalkoista ajatella, että presettien lopullinen tarkoitus olisi vain siinä, että ne tarjoaisivat kaikissa yksityiskohdissaan mahdollisimman realistisen representaation filmistä. Kaikesta filmi-puheesta huolimatta kuvaamme tosiasiassa edelleen digitaalisesti ja useimmat kuvaajat yksinkertaisesti vain etsivät sellaisia työkaluja ja välineitä, joiden avulla he voisivat saavuttaa tehokkaasti tietyn tyyppisen hiotun estetiikan omissa kuvissaan – varsinkin monille ammattikuvaajille kyse on pikemminkin omaan toimintaan liittyvästä välttämättömyydestä kuin filmi-emulaatioiden tarkkuuteen liittyvästä akateemisesta kysymyksestä. Minullekin Mastin Labsin presetit ovat enemmän oman työskentelyni lähtökohtia kuin filmin pikkutarkkaa emulointia.
Portra Pushed (Portra 400 +1 SP)
Lopputulos näyttää välillä suorastaan kiusallisen paljon siltä, kuin kuva olisi kuvattu filmille pari vuosikymmentä sitten.
Viime kädessä Mastin Labsin presetit ovatkin, eivät suinkaan aitoa filmiä, vaan digitaalisia työkaluja, jotka ovat valmistettu helpottamaan nykyaikaisen digitaalisen kuvaamisen työnkulkua. Niitä voi oman maun mukaisesti käyttää joko tiettyjen filmityyppien pikkutarkkaan emulointiin (jos aikaa ja vaivaa riittää) tai sitten joustavasti oman kuvaamisen ja visuaalisuuden kehittämiseen filmi-estetiikan johdattamana. Tällöin ne voivat toimia eräänlaisena estetiikan lähteenä, josta jokainen voi ammentaa omia vaikutteitaan – sekä toisaalta myös ankkurina, joka pitää kuvaajan kiinni tietyn tyyppisessä kehyksessä. Ehkäpä juuri tässä piileekin Mastin Labsin tarjoamien presettien suurin arvo. Erilaisia filttereitä ja photoshop-tekniikoita pursuavassa digitaalisessa kuvankäsittelyssä, missä kuvia voidaan käsitellä rajattomasti vailla kiintopisteitä tai omaa toimintaa ohjaavia rajoitteita, filmin estetiikka tarjoaa ennenkaikkea historiallisesti vakiintuneen kiintopisteen sekä monien kuvaajasukupolvien tunnustaman estetiikan, joka suurella todennäköisuudella kestää kriittistä katsetta vielä vuosikymmenienkin päästä. Tällöin ei ole sitä vaaraa, että tämän päivän muodikkaat trendit ja visuaaliset efektit muuttuvat vanhanaikaisen näköisiksi muutamassa vuodessa, vaan filmin estetiikkaan nojatessa voi olla melko varma siitä, että kuvat näyttävät elävälle elämälle vielä vuosikymmenienkin päästä.
Portra Pushed (Portra 160 +1 SP)
Kysyin vielä lopuksi Kirkiltä itseltään, että mitä hän luulee filmi-estetiikalle tapahtuvan kun valokuvaaminen digitalisoituu yhä enemmän tulevaisuudessa. Kirk myönsi itsekin olevansa epävarma tulevaisuuden suunnasta, mutta vaikutti kuitenkin varsin levolliselta, sillä hän oli ainakin itse löytänyt oman estetiikkansa alunperin juuri filmin kautta. ”En suoraan sanottuna tiedä mitä filmille tapahtuu tulevaisuudessa. Itse käytän filmiä edelleen koska ajattelen sen olevan ajatonta. Se ei koskaan näytä trendikkäälle tai vanhentuneelle. Perustin Mastin Labsin juuri tästä syystä: en halua, että joudun itse tai asiakkaani joutuvat katumaan omien kuviensa jälkikäsittelyä 50 vuoden päästä. Mutta maailma muuttuu enkä osaa sanoa, tulevatko muut kuvaajat arvostamaan tämän tyyppistä ajattelua. Voin vain toivoa, että se mitä me teemme saa ihmiset kiinnostumaan aidosta filmistä, jotta filmin perintö eläisi edelleen ja inspiroisi myös tulevia kuvaajasukupolvia.”
Mastin Labsin sivut ja presetit löytyvät täältä: https://www.mastinlabs.com
– Toni Ahvenainen
