Haastattelussa Matti Virtanen – kaksinkertainen Sony World Photography Awards -voittaja

Jyväskyläläinen Matti Virtanen voitti vuoden 2021 Sony World Photography Awards kilpailun kansallisen sarjan tunnelmallisella kuvallaan linnunradasta Leivonmäen kansallispuistossa. Hieno kuva on voiton arvoinen, mutta vielä yllättävämpää on kenties se, että Matti kaappasi voiton samassa sarjassa jo vuonna 2016, ja haastattelin häntä jo silloin. Kaksi voittoa tarjoaa siinä mielessä mielenkiintoisen asetelman, että pääsemme näkemään myös sen, miten voitto suuressa kansainvälisessä kilpailussa vaikuttaa kuvaamiseen. Päätin siis haastatella Mattia!

1. Voitit SWPA:n kansallisen sarjan ensimmäisen kerran jo vuonna 2016 (haastattelu täällä). Sikäli kun olen haastatellut menneinä vuosina useampaa kansallisen sarjan suomalaista voittajaa, useimmat toteavat voiton hetkellä melko jarruttelevaankin sävyyn, että he aikovat vain jatkaa kuvaamista tavalliseen tapaan. Harvemmin olen päässyt tiedustelemaan pysyvämpiä tuntemuksia varsinaisen voiton jälkeen – onhan suuressa kuvakisassa voittaminen kuitenkin kokemus, jonka täytyy jollain tavoin jättää jälkensä kuvaajan omaan identiteettiin ja kuvaushistoriaan. Millä tavoin vuoden 2016 voitto muutti sinua?

Varsinkin ensimmäinen voitto antoi luottoa omaan tekemiseen, vaikka kokemusta kuvaamisesta ei ollut vielä vuoteen 2016 mennessä paljoakaan kertynyt. Aloittelijana en usein tiennyt edes sitä, mitä pitäisi kuvata. Se, onko joku kuva hyvä joltakin kantilta katsottuna, meni jo aivan yli. Ehkä ensimmäisen kipinän kuvaukseen sain, kun näin minkä laatuisia kuvia olin ottanut ensimmäisellä omalla peilittömällä järkkärillä. Niitä ei voinut edes verrata johonkin pokkariin. Tästä lähti alun perin kiinnostus kuvaamiseen. Vuoden 2016 voiton jälkeen puolestaan koin, ettei tarvinnut joka kuvaa miettiä, että onko se hyvä tai kuvaamisen arvoinen, vaan pystyin ottamaan vapaammin kuvia kuin ennen. En kuitenkaan vieläkään osaa lähteä avaamaan omaa kuvausidentiteettiä, mutta luonto toimii yleensä aina aiheena, kun sinne eksyn.

2. Muuttiko voitto suhtautumistasi valokuvaamiseen? Voisi esimerkiksi kuvitella, että voiton tuoma tunnustus antaisi uskoa omaan kuvaamiseen ja auttaisi fokusoimaan kuvaamisen tavoitteita paremmin. Toisaalta on yhtä lailla helppo kuvitella, että voitto saattaisi tuntua myös painavana lastina, joka vaatisi tuottamaan lisää onnistumisia. Nyt kun katsot aikaisempaa voittoasi jälkeenpäin, millä tavoin se muutti kuvaamistasi?

Nykyään kun käyn kuvaamassa, niin suljin on lähinnä tärähdellyt kamerarepussa ja kuvaaja on enemmän ihastellut maisemia – tai miettinyt jotain aivan muuta. Enää ei tule otettua 100 kuvaa jostain tietystä kohteesta. Vaan pikemminkin oma kuvausprosessini toimii niin, että joku asia jää mieleen kytemään ja kuva tulee otettua vasta kun aika on valmis. Hyvin moni viime vuosien aikana julkaistuista kuvistani on tulosta useamman kuvauskerran jäljiltä. Jos löydän jonkun hyvän paikan, niin välillä otan siitä ”räpsyn” tai en välttämättä edes kuvaa ollenkaan. Sijainnista riippuen paikalla tulee käytyä montakin kertaa ja kuvaa syntyy 1-3 kerran jälkeen, jotakin paikkaa on tullut kuvattua 6 kuukauden ajaltakin. Sitten kun kuva on valmis, niin mielestäni sitä ei tarvitse enää ”päivittää”, vaan alkaa uuden paikan etsiminen, tai jatkan niiden paikkojen kuvaamista, joissa valmista kuvaa ei ole vielä syntynyt. Minulla tämä lähestymistapa on toiminut, varsinkin luontokuvauksessa. Tosin monesti asiat täytyy kuvata ensisijaisesti sinä hetkenä, koska luonto muuttuu. Joka tapauksessa prosessin tuloksena valmis kuva saattaa lopulta olla jotain muuta, kuin mikä minulla aiemmin oli ajatuksena. Hyvä esimerkki tästä on esimerkiksi tämä ’Night’ SWPA 2021 -voittokuva.

SWPA-voittokuva: Night
Kuva: Matti Virtanen

3. Kuvaamisessa kehittyminen on usein vaikeasti hahmotettava prosessi. Nyt viimeistään kahden voiton jälkeen voidaan kuitenkin hyvällä varmuudella sanoa, että sinulla on näkemystä ja osaat tehdä kuvia. Miten kuvaisit keskeisimpiä kohtia omassa kehityksessäsi?

Kun siirryin pokkarista ensimmäiseen ”oikeaan kameraan”, kuvasin noin puolitoista vuotta pelkästään vanhalla manuaalisella 50mm linssillä. Tämän jälkeen olin saanut hakattua päähäni sen, mitä tarkoittaa aukko, valotusaika ja ISO. Samalla opin arvioimaan vallitsevaa valoa ja etsimään sitä luonnosta. Tässä vaiheessa en vielä lähtenyt opettelemaan salaman käyttöä, mutta loittorenkaat tulivat mukaan, joita käytän myös edelleen.

Kun olin saanut teknisen puolen jollakin tapaa toimimaan, olin silti melko pihalla siitä, mitä sitten pitäisi kuvata. Tästä alkoi tutustuminen kuvan tekemiseen ja koen, että valokuviin ja niiden tekemiseen pätevät samat asiat kuin muissakin kuvien tekemisen tavoissa. Joten, tuli sitten monet illat käytettyä kuvan tekemisen saloihin. Ehkä eniten edistyin asiassa, kun aloin käydä omia kuvia läpi aina pienenkin kuvauksen jälkeen ja etsin aina jotain, mistä pidin tai en pitänyt. Monesti ne asiat mistä pidin, olivat hyvin pieniä asioita, joten lähikuvaus ja makroilu olivat omassa kuvaamisessani läsnä jo alusta alkaen.

Tähän väliin tuli Sony SWPA 2016 voitto ja vuotta aikaisemmin olin jo voittanut toisen pienemmän kilpailun, joten ajattelin, että voisin jättää kuvan tekemisen puhtaan opiskelun ja painottaa itse kuvien tekemistä. Lähdin esimerkiksi harjoittelemaan myös salaman käyttöä, mutta huomasin pian, että usein parhaiten toimii luonnonvalo. Sisällä en juurikaan kameran kanssa jaksa pyöriä, vaan lähden aina kamerareppu selässä johonkin sitä gps-signaalia etsimään.

Downstream
Kuva: Matti Virtanen

4. Keskustellaan seuraavaksi hieman tämän vuoden kilpailusta. Aivan aluksi on kysyttävä, että missä olit ja mitä ajattelit, kun sait tietää voittaneesi SWPA:n kansallisen sarjan, nyt siis jo toistamiseen?

Olin muistaakseni juuri tullut töistä ja olin kotona perheen kanssa, kun katsoin kännykästä sähköpostia ja huomasin postin, jossa aiheena oli Sony World Photography Awards ja National Award. Tämän luettuani olin tietenkin taas samoissa vapinoissa kuin vuonna 2016 ja voittoa tuli tuuletettua perheen kanssa.

5. Voittokuvassa näkyy linnunrata pitkospuiden alla ja usvainen maisema. Kerro tämän kuvan tarina ja millä tavoin tämä kuva syntyi?

Minulla oli alun perin ajatuksena käyttää taas loppusyksy ja alkutalvi kuvatakseni jokin tänä aikana taivaalla esiintyvistä meteoriparvista. Näin olen tehnyt jo ainakin neljä peräkkäistä vuotta, tosin olen melko tyhjin käsin joutunut usein palaamaan. Sama toistui jälleen elokuisena iltana, kun lähdin etsimään perseidejä taivaalta. Tällä kertaa näkyvyys linnunrataan oli todella hyvä Leivonmäen kansallispuistosta, sillä sattui osumaan kuuton ja pilvetön yö tämän vuoden meteoriparviaikaan. Tuo sumu myös toteutti todella hienon näytelmän pienen suolammen äärellä. Valaisin otsalampulla sumua ja polkua, ja useammasta kuvasta valitsin tämän, jossa valo ei ole aivan levittäytynyt kuvan etualalle. Se vain toimi parhaiten. Vieläkään ei ole tarttunut yhtään isompaa meteorirypästä kuviin, vaikka yksittäisiä olenkin saanut kuvattua aina välillä. Toisin sanoen, jahtiin on lähdettävä taas tänäkin vuonna ja kyllä niitä vielä kuviin saadaan.

Dawn of Night
Kuva: Matti Virtanen

6. Tähtien kuvaaminen tai nk. ”astrokuvaaminen” on nykyään oma genrensä kuvaamisessa, johon mahtuu niin tunnelmallisia maisemia kuin myös dokumentaarisia ja teleskooppiavusteisia kuvia taivaankappaleista. Mikä on sinun suhteesi tähtien kuvaamiseen?

En juurikaan perusta aivan dokumentaarisesta kuvauksesta, vaan ajattelen, että kuvissa saa aivan hyvin näkyä kuvaajan oma kädenjälki. Mielestäni valomaalaus toimii hyvin tähtien kuvaamisessa. Mitään tavallista jalustaa järeämpää en käytä, paitsi tietysti otsalamppua ja laajakulmalinssiä. Tähtikuva ilman maisemaa ei myöskään ole oma juttuni.

7. Valokuvauskilpailuista on mielenkiintoisella tavalla tullut oma genrensä valokuvaamisen saralla, eli monet kuvaajat tuottavat kuvia pelkästään kilpailuihin. Onko tämä kuva otettu alun perin kilpailuja silmällä pitäen vai onko kyse enemmän esimerkiksi omaan kotialbumiin tarkoitetusta kuvasta?

En oikeastaan kuvaa valokuvia koskaan mihinkään tiettyihin kilpailuihin, vaan teen kuvia siltä pohjalta mikä on minusta itsestäni kiinnostavaa. Etsin myös aktiivisesti itseäni kiinnostavia kohteita, ja jos valo ei toimi esimerkiksi maisemakuvaukseen, niin usein keskityn johonkin pienempään tarjolla olevaan yksityiskohtaan.

Summer
Kuva: Matti Virtanen

8. Oletan, että tämäkin kuva syntyi Sonyn kalustolla, sillä ainakin vielä vuonna 2016 kuvasit Sonylla. Mitä sinulla oli käytössäsi tätä kuvaa ottaessasi?

Kamera: Sony α7II, linssi: Tokina AT-X Pro 17mm f/3.5, jalusta ja otsalamppu. Kuva oli yksittäinen 30 sekunnin valotus, josta noin 5 sekuntia maiseman valomaalaamiseen. Kuvan jälkikäsittelyn tein Lightroomissa.

Lakeside sunset
Kuva: Matti Virtanen

9. Vielä kerran onnittelut hienosta kuvastasi! Nyt kun olet jo kaksinkertainen voittaja, täytyy lopuksi vielä kysyä, että mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmat tästä eteenpäin? Ja aiotko osallistua myös tämän vuoden Sony World Photography Awards -kilpailuun?

Osallistun kilpailuihin vain, jos koen, että minulla on jotain annettavaa niihin. Jos nyt kuluvan vuoden aikana saan jotain aikaseksi, mitä ei vielä tähän asti ole tullut tehtyä, niin totta kai osallistun.

-Toni Ahvenainen

Lisää Matin kuvia täällä:
Blogi: masabus.blogspot.fi
Flickr: https://www.flickr.com/photos/masabus/
500px: https://500px.com/masabus