Haastattelussa Sony Alpha-kuvaaja Jari Mutta

Haastattelu-sarjassa pyritään tuomaan esiin kaiken tasoisia suomalaisia Sony Alpha-kuvaajia alkaen valokuvaamisen vasta-alkajista ja päättyen kaiken kokeneisiin ammattilaisiin. Tällä kertaa haastattelussa Hämeenlinnalainen Jari Mutta.

Kuinka aloitit kuvaamisen ja miten tulit valinneeksi Sonyn?
Olin vuonna 1995 YK-joukoissa Makedoniassa ja kuvailin puolisen vuotta Canonin pokkarilla. Jollain kaverilla oli Canonin filmikärkkäri ja toisella Minoltan Dynax 500si super, Minolta tuntui paremmalta kädessä ja PX-kaupassa sen mainoskin osui ensimmäisenä käteen. Tilaukseen meni Minoltan Dynax 500si super, 28-80 ja 75-300 lasit, myöhemmin tilasin viellä irtosalaman. Makedoniassa tuli kuvatuksi noin 1300 kuvaa, mutta kotona Suomessa tahti hieman hiljeni. Minoltan digirunko tuli ja meni, en kerennyt sitä ostamaan, joten odotin mitä Sony saa aikaiseksi. Sitten tuli Sony A100 ja sen myötä kuvaamiseni räjähti moninkertaiseksi. Sonyn runko oli luonnollinen valinta, sillä kaikki lasit ja varusteet sopivat suoraan vanhasta Minoltasta Sonyyn. Että kyllä tuo rauhanturvaaminen laukaisi minussa sellaisen valokuvaus ”kipinän”, maisemat ja tapahtumat varmaan olivat ”se juttu”. Harmi ettei silloin ollut saatavilla digikameroita kuten niitä on nykyään…

Tyttö veden äärellä. Tyttäreni Siiri oli mukanani Vanajanniemellä Hattulassa, piti kuvailla vain auringonlaskua mutta sain houkuteltua tytön seisomaan veden äärellä.
Kuva: Jari Mutta.

Miltä siirtyminen filmistä digiin tuntui 2000-luvun puolessa välissä? Pidätkö itseäsi täysin digiin kotiutuneena vai onko filmin käytöstä jäänyt esimerkiksi tietyn tyyppisiä odotuksia, joita digi ei täytä? Tai toisin asetettuna, koetko monen muun aikaisemman Minolta-kuvaajan tavoin tiettyä Minolta-nostalgiaa?
Mielestäni olen kotiutunut digiin ja olen päässyt eroon filmiajan haitoista, kuten esimerkiksi filmin ja kehityksen hinta. Itsellä paloi kuvaamisen ruuhka-aikana makedoniassa helposti yli tuhat markkaa kehitettäessä yli kymmenen rullaa filmiä Suomi-lomalla. Joten en taida olla kovin nostalginen filmiajan suhteen, toki on tullut välillä kuvattua rulla tai pari filmiäkin. Nyt kun on lasitavaraa, joka sopii filmirunkoon, on filmirunkoja kuitenkin on pari kappaletta kaapissa jemmassa. Se ensimmäinen järkkäri dynax 500si super ja kirpparilta ostettu dynax 5000. Sen verran nostalgiaa on kaapissa.

Kaulushaikara. Tämän ääntä on kuunneltu jo muutama vuosi, usein kuultu mutta harvoin nähty. Tänä kesänä tämän on saanut kuvata useampikin kuvaaja, noin 5 metrin päässä heinikossa haki ruokaa. Välillä katosi kasvustoon ja sitten taas nosti päätään ja kamerat alkoivat laulamaan. Sigma 120-400 f4.5-5.6.
Kuva: Jari Mutta.

Mitä kameralaukkusi sisältää ja mitkä ovat omia suosikkejasi?
Sony A77mk2
Sony VG-C77AM akkukahva
Sony 16-50mm f/2.8 SSM
Sony SAL 50mm f/1.4
Sigma DG 120-400 f/4.5-5.6 APO HSM
Sigma EX 70-200 f/2.8 II Macro HSM
Samyang 14mm f/2.8
Kenko 12mm, 20mm, 36mm loittosarja
Reppuna on Lowepro Flipside 400 AW, joka tuntuu ahtaalta ja täydeltä. Painoakin on likemmäs kymmenen kiloa.

Kyllä eniten tulee käytettyä pitkää Sigman 120-400 lasia, toisena tulee 16-50 Sonyn ”kittilasi”, kolmas on sitten Sigman 70-200. Mutta kyllä kaikkia repun laseja tulee käytettyä aika tasaisesti.

Sudenkorento. Takapihalla oli sudenkorento paikallaan pitkän aikaa, sain kuvailla pitkään ja eri laseilla. Sony 50mm f1.4 ja 12mm Kenko loitto, salama irtona kädessä.
Kuva: Jari Mutta.

Vaikka olet kuviesi perusteella melko kaikkiruokainen kuvaaja, on sinullakin varmaan omat suosikkikohteesi, johon palaat uudelleen ja uudelleen?
Lintujenkuvaamiseen on vakiopaikat, joissa tulee oltua paljon varsinkin kevään, kesän ja syksyn aikaan.
Aulangon alue on monipuolinen kaikkeen kuvaamiseen. Auringonlaskuun aivan ykkönen on Hattulassa Vanajanniemi. Suot ovat myös mieluisia paikkoja kuvata ja toki Lammin Evo kokonaisuudessaan.

Ketunpoika. Juhannusajelulla 2013 Vihavuosi, Hämeenlinna. Sattumalta huomasimme ketun pellolla heinikossa, nopea lasinvaihto ja autosta ulos. Kettu seisoi hetken tienlaidassa ja antoi kuvata itseään.
Kuva: Jari Mutta.

Monille kuvaajille nimenomaan luonto tarjoaa paljon paitsi kuvattavaa, mutta vielä enemmän ehkä hyviä kokemuksia ja hetkiä. Oletko tässä suhteessa enemmän kuvaaja, joka käy luonnossa vai luonnonkävijänä, joka joskus myös kuvaa?
Hieman molempia, sillä liikumme koko perheen voimalla aika paljon luonnossa. Aulangolla, Evolla ja Janakkalan Sääjärven ympäristössä. Yritämme opettaa lapsille luontoa niin paljon kuin osaamme ja jos emme tiedä jotakin, otamme yhdessä selvää lapsien kanssa asiasta. On mukava kuulla terveisiä koulusta, että lapset tietävät enemmän luonnosta kuin luokkatoverinsa. Silloin kai sitä on onnistunut siirtämään lapsilleen jotain tietoa luonnosta. Samalla on lapsille tullut halua opetella kuvaamaan, että seuraavaksi sitten opetellaan kai kameran käyttöä.

Kai minä olen sellainen luonnonkävijä, joka myös kuvaa. Luontoon pääseminen on myös sellainen oma paikka rauhoittua ja olla hiljaisuudessa. ”Metsä on suomalaisen kirkko”, sanonta kuvaa sitä luontoon menemistä hyvin.

Poika ja kamera. Poikani Santtu leikki vanhalla kameralla, levitin salamat olohuoneeseen ja leikimme kuvaajaa. Santtu leikki kuvaavansa leikkiautoja, sain hyvän kuvan. Yli 10000 katsojaa 500px.com profiilissani. Sony 50mm f/1.4.
Kuva: Jari Mutta.

Mikä on sinulle ollut paras yksittäinen asia, jonka kautta oma kuvaamisesi on kehittynyt?
Kyllä verkostoituminen on ollut se, millä on oppinut kuvaamisen tekniikkaa ja sommittelua. Kuvauspaikatkin ovat monesti myös jaettu. Itse liityin paikalliseen kameraseuraan, jossa sain uusia kuvaajaystäviä. Opin kuvaamista seuran kursseilla, tilaisuuksissa ja retkillä. Myös Facebook tutustuttaa uusiin kuvauksen harrastajiin ja ammattilaisiin tehokkaasti eri valokuvausryhmissä.

Muurahaiskuva. Yksi suosikeistani macrokuvissani, on myös käynyt Al-Thani kilpailussa 2013 ja saanut hyväksynnän. Sony 50mm ja Kenon 12mm loitto.
Kuva: Jari Mutta.

Monien kuvaajien ongelmana on ennemmin tai myöhemmin se, että into kuvaamiseen lopahtaa aika ajoin ja uutta inspiraatiota on etsittävä tarkoituksella. Mistä sinä löydät sen?
Kyllä sitä pitää välillä vaan väkisin nostaa reppu selkään ja lähteä ulos. Kuvata omia lapsia, kotipihaa tai lähteä ystävien kanssa jonnekin kuvaamaan. Uusia paikkoja ja kuvausideoita löytää internetistä, joita sitten voi toteuttaa omien taitojen ja laitteiston puitteissa.

Hippiäinen. Kuvasin hippiäisen Hämeenlinnassa Hattelmalan lintutornilla, soitin hippiäisen ääntä puhelimesta. Lintu melkein laskeutui objektiivin vastavalosuojaan, laskeutui lähellä olevaan puuhun. Lauleskeli paikallaan, sain kuvailla hyvän aikaa. Sigma 120-400 f4.5-5.6.
Kuva: Jari Mutta.

Millä tavalla suomalaisia Sony Alpha-käyttäjiä voisi tuoda yhteen?
Facebook ryhmä onkin jo luotuna, ”Sony-kuvaajat” jossa voi keskustella kuvaamisen tekniikasta, jakaa omia kuvia tai kysellä mitä kuvaamisesta. Yhdistys voisi tietenkin olla yksi juttu, jolla saisi aktiivisempia kuvaajia saman pöydän äärelle. Yhdistys voisi toimia täysin internetissä, ainoastaan vuosikokous sekä joitakin retkiä ja tapaamisia tapahtuisi naamatusten.

Kurkkuhämähäkki ja lounas. Toinen ehdoton macrosuosikki. Takapihalla on asustellun melkein joka kesä kurkkuhämähäkki, koko perheen voimin seurattu sen touhuja. Niitä on voinut kuvata rauhassa ja monella tapaa. Sony 50mm f1.4 ja Kenkon 12mm loittorengas, salama irtonaisena kädessä.
Kuva: Jari Mutta.

Mistä uusia haasteita tulevaisuudessa?
Kyllä vielä on paljon kuvaamatta ja uusia tekniikoita kokeilematta! Esimerkiksi ihmisten kuvaaminen on kokonaan vielä opiskelematta. Myös uusien laitteiden myötä avautuu uusia kuvakulmia ja kohteita. Tilasin juuri ND500 suotimen, jolla saa valotusta himmennettyä 9-10 aukkoa. Sen avulla saa päivälläkin pitkiä valotuksia, iltaisin vielä pidempiä. Että ehkä nämä ovat niitä, millä saa uusia ”haasteita” kuvaamiseen? :)

Hämeenkylmänkukka. Joka vuosi näitä pitää käydä kuvaamassa ja aina hieman eri tavalla mutta kuitenkin auringonlaskuun. Sony 50mm f1.4.
Kuva: Jari Mutta.

Katso lisää Jari Mutan kuvia täältä:
https://www.facebook.com/valokuvausjmutta
http://but.kuvat.fi/
https://500px.com/But
http://www.fotari.fi/JMutta
https://www.flickr.com/photos/132214882@N02/

– Toni Ahvenainen

Haluatko julkaista omia kuviasi tässä blogissa? Year of the Alpha etsii suomalaisia Sony Alpha-kuvaajia ja julkaisee enemmän kuin mielellään heidän tarinoitaan ja kuviaan. Julkaistut jutut voivat olla lyhyitä haastattelutyyppisiä artikkeleita kuvien kera tai sitten voit kirjoittaa pidemmän artikkelin jostakin itsellesi tärkeästä aiheesta. Valokuvaamisen kenttään mahtuu monenlaisia kertomuksia ja kaikki kertomukset julkaistaan riippumatta siitä, onko kyseessä valokuvaamisen vasta-alkaja vai kaiken kokenut ammattilainen. Ainoa ehto on, että jutuilla on jokin yhteys Sonyn Alpha järjestelmään. Julkaistuista artikkeleista ei makseta palkkiota, mutta niiden kautta on mahdollista saada esimerkiksi näkyvyyttä omille sivuillesi. Mikäli sinulle juolahti mieleen idea, ota yhteyttä ja kerro ideastasi.