Haastattelussa Sony World Photography Awards voittaja Heikki Kivijärvi
Sony World Photography Awards on yksi maailman suurimmista valokuvakilpailuista, johon osallistuu joka vuosi tuhansia valokuvaajia ympäri maailmaa. Kuvien taso on todella korkea ja esimerkiksi tänä vuonna kisaan osallistui yli 327 000 yksittäistä kuvaa. Helsingistä kotoisin oleva Heikki Kivijärvi voitti Suomen kansallisen sarjan graafisen pelkistetyllä kuvallaan talvisesta Helsingin Tuomiokirkosta, ’Tourism in Helsinki’. Haastattelin Heikkiä voiton jälkeen, kyselin fiiliksistä voiton jälkeen ja pohdimme vähän muutenkin sitä, mitä suuressa valokuvauskilpailussa voittaminen merkitsee.
1. Heti aluksi on onniteltava Suomen kansallisen sarjan voitosta, varmasti uskomaton tunne! Milloin sait tietää voitosta ja missä olit kun tieto voitosta saapui?
Kiitos paljon! Voitto tuli todellakin yllätyksenä itselleni. Kaverini laittoi minulle aamupäivällä onnittelut Facebookissa kun voittajat julkistettiin. Mietin, että mistä nuo onnittelut nyt oikein tulivat ja piti ihan käydä tarkastamassa kalenterista, ettei kyseessä olisi esimerkiksi nimipäivästä. Jouduin sitten soittamaan ja kysymään, että mistä oli kyse ja aluksi en kyllä meinannut uskoa koko hommaa todeksi. Itsehän olin ehtinyt jo oikeastaan unohtaa koko kilpailun. Jälkikäteen tarkastin kyllä sitten sähköpostit ja huomasin, että kilpailun järjestäjän lähettämä sähköposti oli päässyt hukkumaan roskapostin joukkoon. Pääasia on kuitenkin se, että huomasin voiton sen julkistamisen yhteydessä.
Kuva: Heikki Kivijärvi
2. Helsingin tuomiokirkko on kenties yksi kuvatuimmista kohteista kaupungissa ja siitä otetaan päivittäin satoja, kenties jopa tuhansia kuvia. Tätä taustaa vasten ei ole ihan itsestäänselvyys, että onnistuu ottamaan tämän kokoisen kuvamassan keskellä huomiota herättävän kuvan, ja voittaa sillä yhden maailman suurimman valokuvakilpailun kansallisen sarjan. Jaa meidän kanssa tämän kuvan tarina siitä, millä tavoin kuva syntyi ja missä vaiheessa aloit itse tiedostaa, että kuva sopisi hyvin kilpailuun?
Tuomiokirkon alue on minulle hyvin läheinen. Kun tulin lapsuudessa Kainuusta vierailulle sukulaisten luokse Kruununhakaan, mäen päällä oleva kirkko oli mielestäni hyvin näyttävä ja se teki minuun suuren vaikutuksen. Sittemmin itsekin Helsinkiin muuttaneena tykkään vierailla alueella aina silloin tällöin ihan kävelyllä kameran kanssa. Tykkään todella paljon Kruununhaan ja Katajanokan vanhoista värikkäistä taloista.
Voittokuvan ottamisen hetki oli siis ihan perinteinen kävelyreissu Senaatintorille vapaapäivänä, ainoana erona oli poikkeuksellinen lumimäärä portailla ja ihmisten vähyys päivän vilkkaana hetkenä. Muistan katselleeni muutamaa ihmistä portaiden edustalla ja jostain syystä minulle tuli mieleen, että nuo portaat näyttivät hieman hiekkadyyneiltä aavikolla. Otin kuvan tai kaksi tuosta tilanteesta sitä mitenkään isommin ajatellen. Myös valo oli tuolla hetkellä poikkeuksellisen väritön, ja kuvahan on värillinen vaikka se aluksi näyttääkin mustavalkoiselta.
Se, miksi päätin laittaa juuri tämän kuvan kilpailuun, tuli ehkä siitä, että deadline lähestyi ja jostain syystä juuri tämä kuva pomppasi sieltä muiden joukosta. Ehkä juuri sen vuoksi, että kuvan ollessa yksinkertainen, siitä löytyy kuitenkin myös paljon eri ulottuvuuksia syvemmällä analyysilla.
Kuva: Heikki Kivijärvi
3. Suurin osa Helsingin tuomiokirkosta otetuista kuvista on tietysti niin kutsuttuja ”turistikuvia”, joiden valokuvataiteellinen arvo on rehellisesti sanottuna melko olematon. Sinun kuvasi erottuu päivittäisestä kuvamassasta ainakin siinä, että se on hyvin graafinen ja pelkistetty. Sen huomiota herättävin piirre onkin ehkä juuri siinä, että se poikkeaa niin vahvasti tähän paikkaan liitetystä kuvastosta – olet tavallaan riisunut tuomikirkon turismista ja sinisen taivaan sijaan näytät sen talven ankeassa harmaudessa. Onko tämän tyyppinen ”vastakuva” sinulle ominainen kuvaamisen tapa vai näitkö yksinkertaisesti vain mahdollisuuden tilanteessa?
Täytyy myöntää, että olen itsekin kuvannut Helsingin tuomiokirkkoa lukuisia kertoja ja osa kuvista on varmasti juuri näitä turistikuvia. Mutta ehkä juuri noiden turistikuvien vuoksi tämä kuva herättää itsessään tiettyä hilpeyttä. Helsingin tuomiokirkko lienee yksi ainoista kansainvälisesti tunnetuista arkkitehtonisista maamerkeistä Suomessa ja paikka on erityisesti kesäisin suosittu myös helsinkiläisten mielestä. Nämä asiat tiedostaen halusin luoda vastakuvan yleiselle kuvastolle. En usko, että kuva olisi toiminut ilman lunta portailla, sen verran harvinaista se on tätä talvea lukuun ottamatta. Ilman lunta kuva olisi ollut myös arkisempi ja hahmot olisivat hukkuneet taustaan. Tykkään yleensä hakea kuviin myös tietyn tyyppistä unenomaisuutta ja arkisurrealismia. Töiden nimeäminen on aina ollut minulle hankalaa, ja sen vuoksi hyödynnän siinä usein huumoria, kuten tässäkin tapauksessa.
Kuva: Heikki Kivijärvi
4. ’Tourism in Helsinki’ on kieltämättä hauska ja huomiota herättävä kuva. Itse olen kuitenkin seurannut kuvaamistasi jo vähän kauemmin Instagramin kautta ja on selvää, että olet taitava kuvaaja ja työsi on kehittynyt hyvin muutaman viime vuoden aikana. Kansallisen sarjan voitto ja kuvasi saama huomio ovat tavallaan palkintoja siitä työstä, jonka olet laittanut kuvaamiseen. Mutta missä piilee kehittymisen salaisuus? Miten itse näet kehittymisen kuvaajana? Onko olemassa jokin yksittäinen asia, jonka kautta kuvaamisesi on kehittynyt parhaiten?
Omaan kehittymiseeni on vaikuttanut selvästi se, että olen työskennellyt monipuolisissa tehtävissä ja suoritin myös töiden ohella valokuvaajan ammattitutkinnon. Tämän lisäksi olen luonteeltani hyvin lapsenomainen oppimaan ja kokeilemaan aina jotain uutta. Tavallaan se lienee myös heikkous, että kokeilen koko ajan erilaisia kuvaamisen genrejä ja tekniikoita. Omaa tunnistettavaa tyyliä ei ole muodostunut vielä. Teorian ja käytännön opettelu on kuitenkin todella hyödyllistä, senkin vuoksi, että oppii tarvittaessa myös kyseenalaistamaan ne ja heittämään ne välillä roskakoriin. Koulussa opin miettimään hyvin analyyttisesti koko kuvausprosessin alusta loppuun, mutta olen huomannut parhaiden juttujen syntyvän sittenkin usein kokeilemalla ja vahingossa. Teorian ja käytännön osaaminen tukevat työn tekemisessä, mutta omissa projekteissa kannattaa tehdä asiat välillä säännöistä poiketen.
Myös se on auttanut minua kehittymään, että olen päässyt seuraamaan toisten upeiden kuvaajien työskentelyä vierestä nähden koko heidän prosessin alusta loppuun. Itselläni on yleensä se ongelma, etten osaa irtautua kuvaa edeltävästä prosessista ja katsoa sitä muiden näkökulmasta käsin. Elän vahvasti kuvaustilannetta ja vielä editoidessa mietin, että mitä olisi pitänyt tehdä paremmin. Muiden kuvaajien työskentelyn seuraaminen on helpottanut tätä, kun olen huomannut, että kaikki joutuvat tekemään samalla tavalla kompromisseja saadakseen kuvat valmiiksi.
Kuva: Heikki Kivijärvi
5. Kun viimeksi vaihdoin kuulumisia kanssasi kerroit, että viime aikoina into kuvaamiseen on ollut vähän kadoksissa. Luulen, että kyseessä on monelle kuvaajalle tuttu tunne. Oman kuvaamisen tavoitteet ja merkitykset tuottavat päänvaivaa kuvaajille siitäkin huolimatta, että taidokkaasti tehtyjä kuvia saattaa syntyä vaikkapa viikoittain. Miten uskot kansallisen kisan voiton vaikuttavan kuvaamiseesi? Joudutko esimerkiksi uudelleen arvioimaan itseäsi kuvaajana nyt kun kuvaamisesi on saavuttanut merkittävää kansainvälistä huomiota? Ehkä voiton myötä myös inspiraatiota kuvaamiseen löytyy uudella tavalla?
Inspiraation hetkelliseen katoamiseen lienee monia eri syitä, mutta vahvimmin siihen on varmasti vaikuttanut se, että opiskelin valokuvaajan ammattitutkintoa ja työskentelin samaan aikaan yrityksen viestinnän tiimissä kuvaajana, minkä vuoksi kuvaamista tuli ajateltua 24 tuntia vuorokaudessa. Perfektionistisen luonteen omaavalle se on aika uuvuttavaa. Tämän lisäksi minulla on myös vahva intohimo musiikkiin ja luovuuden aallot menevät usein kausittain musiikin ja kuvaamisen kanssa. Tämä tuo luonnollista vaihtelua valokuvalliseen inspiraatioon, sillä vain harvoin olen aktiivinen molempien kanssa yhtä aikaa. Ja tietysti nykyaikana myös some voi häiritä kuvaamista, sillä aktiivisena kuvaajana oman tilin päivittämisen voi ottaa helposti liian vakavasti. Esimerkiksi yhdenmukaisen Instagram-tilin luominen on minulle vaikeaa, sillä tykkään kokeilla erilaisia asioita. Olenkin päättänyt, että jatkossa otan oman osaamiseni markkinoinnin hieman rennommin ja olla tyytyväinen jo siitä, että saan töitäni esille.
Kuva: Heikki Kivijärvi
6. Millä kameralla voittokuvasi on otettu ja mitä kameralaukkusi sisältää tällä hetkellä?
Hauska yksityiskohta on, että voittokuva on otettu Sonyn RX100 IV pokkarilla. Mielestäni tuo ”räxä” on ehkä kätevin kamera erityisesti katukuvauksessa ja matkakamerana. Ennen olin hirveän tarkka teknisten laitteiden suhteen ja kannoin isoa järkkäriä sekä vähintään kolmea zoom-putkea mukanani. Teknisten taitojen kehittyessä sitä on koko ajan vähemmän ja vähemmän on huolissaan siitä, millä kameralla kuvaa. Musiikin puolelta on oppinut sen, että pienet epätäydellisyydet ja rajoittuneisuus kaluston kannalta on usein myös helkatin inspiroivaa. Minulla on myös Sony α7RII ja siihen 35mm, 50mm ja 85mm lasit. Sitä käytän aina työtehtävissä, tällä hetkellä pääasiassa kiinteistökuvauksissa. Salamana minulla on Godoxin AD200 ja pari Godoxin Speedlitea, joilla pärjää aika hyvin tilanteessa kuin tilanteessa. Puolisolta lainaan joskus myös α6000 kameraa vararunkona joillakin keikoilla jos tuntuu siltä, että α7RII on liian iso mukaan.
Kuva: Heikki Kivijärvi
7. Voittotarina ei tietenkään pääty pelkästään kansallisen kisan voittoon, vaan kuvasi on esillä Sony World Photography Awards -näyttelyssä Lontoossa 18.4.–6.5., ja se julkaistaan myös kilpailukirjassa. Tämän lisäksi käyt kenties vielä pyörähtämässä palkintogaalassa, johon osallistuu monia kaltaisiasi taitavia ja näkemyksellisiä kuvaajia. Nämä ovat varmasti upeita kokemuksia. Mutta mitä kuvaamisessasi tapahtuu tämän jälkeen, mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmat tästä eteenpäin?
Palkintogaala kyllä kiinnostaa, mutta en ole vielä varma pääsenkö paikalle. Olisi kuitenkin kiinnostavaa käydä katsomassa näyttely paikan päällä. Tulevaisuuden haaveena on yrittää keskittyä johonkin kuvallisesti yhdenmukaiseen teemaan. Jo varsin pitkään minulla on pyörinyt mielessä myös se, että yrittäisin pistää pystyyn oman näyttelyn. Tämä kilpailuvoitto antoi kyllä aika ison taputuksen olalle, että ehkä itselläni on sittenkin potentiaalia tehdä hommia joskus myös vähän isommalla asteella. Nyt olen työskennellyt ilman omaa yritystä ja toistaiseksi se on toiminut hyvin, mutta tulevaisuudessa voisin ehkä perustaa yrityksen ja markkinoida omaa osaamistani enemmän. Vaikka voitosta on ajallisesti vain alle viikko, niin huomasin, että valokuvauksen inspiraatiokoneisto lähti raksuttamaan hitaasti käyntiin. Joten mielenkiinnolla katselen mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan.
Lisää voittokuvasta sekä Heikin omat kanavat:
Heikin kotisivut: www.heikkikivijarvi.com
Sony World Photography Awards: www.worldphoto.org/sony-world-photography-awards
Sony: https://lehdistohuone.sony.fi/pressreleases/heikki-kivijaervi-voitti-sony-world-photography-awards-2019-palkinnon-parhaasta-suomalaisesta-valokuvasta-2839541
Instagram: www.instagram.com/stonelakephotography
Facebook: www.facebook.com/stonelakephotography
