Hienostunut laajakulma – kokeilussa ZEISS Batis 2/25

Zeissin vastikään lanseeraaman uuden Batis-sarjan toinen objektiivi on laajakulmainen Batis 2/25. Käsittelin aikaisemmissa Batis 1.8/85:sta koskevissa artikkeleissani jo melko paljon Batis-sarjan taustalla vaikuttavaa konseptia ja sen vuoksi en käsittele sitä tässä enää uudelleen. Jos Batis 1.8/85:sen arviota ei ole vielä lukenut, niin siihen liittyvät artikkelit kannattaa lukea esimerkiksi näiden linkkien takaa: Uusi aikakausi & Puuttuva linkki. Tässä artikkelissa keskityn nyt Batis-sarjan toiseen objektiiviin ja pohdin lopussa lyhyesti myös sitä, mitä Batis-sarjaan mahtaisi tulla seuraavaksi.

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & ZEISS Batis 2/25, f/5.6, 1/13sek, ISO1000, Raw

Zeiss Batis 2/25 saapui pöydälleni seuraavana päivänä kun olin lähettänyt 85 millisen Batiksen takaisin maahantuojalle Focus Nordicille. Vaikka olin kokeillut kummankin objektiivin esituotantoversioita jo muutama kuukausi aikaisemmin eräässä tilaisuudessa, oli jälleen todettava, että linssit ovat ulkoiselta olemukseltaan hyvin samankaltaiset. Batis 2/25 on aavistuksen verran kevyempi (335 vs. 475 gr) ja lyhyempi (92 vs 105 mm) ja sen etuelementti on pienempi – mutta kokonaisuutena molemmat ovat suurinpiirten samankokoisia. Yhdenmukaisuuden myötä myös Batis-sarjan luonne alkaa hahmottumaan paremmin. Kahden ensimmäinen objektiivin perusteella on nimittäin selvää, että koko sarja tulee koostumaan fyysiseltä olemukseltaan suurin piirtein samankokoisista linsseistä. Kun sarjan kaikki objektiivit jakavat keskenään samankokoisen 67 millimetrin suodinkierteen, näyttäisi myös siltä, että ne tulevat olemaan melkolailla samanmuotoisia, eli melko paksuja kameran bajonetista selvästi kohti objektiivin etuelementtiä leveneviä linssejä. Fyysiseltä kooltaan Batis-sarja ei siten tule edustamaan niitä kaikkein pienimpiä Sony A7-kameroille tarkoitettuja linssejä, mutta toisaalta näyttää siltä, että Zeissilla on selvä pyrkimys pitää objektiivien koot tietyssä ennaltamääritellyssä mitassa. Tämä on hyvä asia, sillä jos nykyisten linssien koko miellyttää, sopivat myös tulevat linssit todennäköisesti omaan kuvaamiseen.

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & ZEISS Batis 2/25, f/4.0, 1/1000sek, ISO100, Raw

Zeiss Batis 2/25 perustuu Zeissin oman terminologian perusteella optiseen konseptiin nimeltään ’Distagon’ ja pitää sisällään 10 elementtiä 8 ryhmässä. Vaikka distagon tuo ainakin minulle mieleen aina jonkin etäisen maankolkan, viittaa se tosiasiassa optiselta rakenteeltaan käänteiseen teleobjektiiviin, jonka etuna on suhteellisen suuri aukko sovitettuna lyhyen polttovälin laajakulmaobjektiiviin. Zeissin mukaan distagon-konsepti tarjoaa erittäin tasaisen valon jakautumisen koko kuva-alalle ja suurin osa yrityksen tarjoamista laajakulmalinsseistä perustuukin juuri samalle optiselle konseptille. Batiksen rakenteessa huomiota herättävää on kuitenkin se, että linssi pitää sisällään kokonaista 4 kaksipuolista asfääristä elementtiä ja 5 muuta ”erikoislasista” tehtyä elementtiä. En ole alan insinööri, mutta minusta kuulostaa siltä, että turvautumalla näin vaativaan optiseen rakenteeseen Zeiss on pyrkinyt sovittamaan kunnianhimoista optista suorituskykyä suhteellisen pieneen kokoon. Verrattuna esimerkiksi ZE-sarjan vastaavaan objektiiviin (ZE Distagon 2/25) on Batis 2/25 rakenteeltaan paitsi pienempi, myös optisesti hieman monimutkaisempi.

Mitä ilmeisemmin Zeiss on kuitenkin onnistunut suunnittelussaan, sillä optiselta suorituskyvyltään Batis 2/25 on erinomainen objektiivi ja jälki on reunoja myöten terävää jo täydellä aukolla (f/2). Terävyys ja mikrokontrasti paranevat himmennettäessä f/4:ään ja paras suorituskyky löytyy jostakin f/5.6:n ja f/8:n väliltä, joskin ero on enää mitätön verrattuna f/4:ään. Lieviä kromaattisia aberraatioita on mahdollista löytää kuvan reunoilta ja täydellä aukolla kuvatessa myös pitkittäisiä kromaattisia aberraatioita on selvästi näkyvissä kuvan sumealla alueella. Hieman himmennettäessä kuva on kuitenkin moitteeton. Batis 2/25 ei ole optiselta suorituskyvyltään ehkä aivan yhtä erinomainen kuin sen 85 millinen serkku, mutta toisaalta pitää ottaa huomioon myös se, että hyvät laajakulmalinssit ovat optisen rakenteensa puolesta myös huomattavasti vaikeampia suunnitella.

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & ZEISS Batis 2/25, f/4.0, 1/400sek, ISO100, Raw

Aina kun kokeilen uutta objektiivia, terävyyttä enemmän minua kiinnostaa se, miten linssi toistaa värit. Ehkä kyse on siitä, että itse reagoin omassa kuvaamisessani juuri väreihin ensin ja sitten vasta kuvan muihin elementteihin. Kun samoja linssejä on käyttänyt vähän pidemmän aikaa, alkaa eri linssien välillä huomata eroja, vaikka yleisesti ottaen objektiivit toistavatkin värit melko samalla tavalla. Täytyykin sanoa, että ihastuin Batis 2/25:n kohdalla eniten ehkä juuri väreihin. Linssi tarjoaa hyvin eloisat, vibrantit värit, samalla kun ihonvärin usein vaikeasti toistettavat sävyt tuntuivat monesti osuvan nappiin. ”Hyvät värit” tarkoittaa tässä ainakin sitä, että objektiivi toistaa hienovaraisetkin sävyt sellaisella tavalla, että ne nousevat myöhemmin kuvasta esiin vaivatta. Omassa henkilökohtaisessa luokittelussani sijoitan Batis 2/25:sen värien toiston suhteen samaan erinomaisten linssien luokkaan Touit 2.8/50M:n kanssa, vaikka niiden tapa tulkita värejä poikkeaakin hieman toisistaan.

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & ZEISS Batis 2/25, f/2.0, 1/4000sek, ISO100, Raw

Toinen mielenkiintoinen ominaisuus on objektiivin lyhyt minimitarkennutetäisyys (20 cm). Kuvaamisen kannalta tämä tarkoittaa sitä, että linssin kanssa pääsee hyvinkin lähelle kohteita, joskaan suurennussuhde ei vastaa makrolinsseille tyypillisiä kertoimia eikä makroilusta voi siinä mielessä puhua. Omassa kuvaamisessani olen usein hyödyntänyt lyhyttä minimitarkennusetäisyyttä esimerkiksi viemällä kameran todella pieniin tiloihin. Sen ansiosta työnsin Batiksen muun muassa jääkaappiin ja lastenvaunuihin.

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & ZEISS Batis 2/25, f/8.0, 1/125sek, ISO100, Raw

Testasin myös linssin elektronista syväterävyysasteikkoa melko kattavasti, sillä toisin kuin 1.8/85:sen kanssa, sen käyttö sopii minusta paremmin laajakulmalinssiin. Manuaalinen tarkennus ja syväterävyysalueen hallinta asteikon avulla nimittäin vapauttaa kuvaajan autofokukseen liittyvistä teknisistä tekijöistä, kun kuvaajan ei tarvitse välittää esimerkiksi autofokuksen oikeasta lukituksesta. Kokeilin kuvata tällä tavoin muun muassa vanhemman tyttäreni keinumista, joka on oikea paraatiesimerkki tilanteesta, jossa nopeakin autofokus ja sen lukituksen yrittäminen oikeastaan vain häiritsevät kuvaamista. Manuaalitarkennuksella ja oikein mitoitetulla syväterävyysalueella heiluvan kohteen kuvaaminen on kuitenkin jopa nautittavaa ja rohkaisee kokeilemaan enemmän. Samankaltaista tilannetta edusti myös tyttäreni juoksu uimarannan vesirajassa, jossa sarjalaukaisulla ja sopivan mittaisella syväterävyysalueella kuva syntyi helposti muuten hektisestä tilanteesta. Autofokuksen kanssa olisi pitänyt murehtia esimerkiksi sitä, juokseeko kohde oikeaan kohtaan kuvaan, ehtiikö kamera tarkentaa kohteeseen, tarkentaako se henkilöön eikä edessä roiskuviin pisaroihin, jne. Käyttöä syväterävyysasteikolle siis on nykyaikaisessakin kuvaamisessa.

Kuva: Toni Ahvenainen Sony α7 & ZEISS Batis 2/25, f/8.0, 1/800sek, ISO800, Raw

Toisenlaista syväterävyysasteikon sovellusaluetta edustaa perinteinen street-kuvaus, jossa hyvin säädetyn syväterävyyden ja lonkalta kuvaamisen ansiosta erilaisia tilanteita on helppo napsia niin, etteivät kohteet huomaa sitä laisinkaan. Vaikka en ole mikään street-kuvaaja, kokeilin Batista myös näin kävelemällä Tampereen keskustan tuntumassa vainoten kamerallani viattomia ohikulkijoita. Kieltämättä hauska tapa kuvata, joskin tunsin lievää vaivaantumista siitä, että olin ottanut kuvia ihmisistä heidän tietämättään.

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & ZEISS Batis 2/25, f/4.0, 1/5000sek, ISO800, Raw

Kävinpä vielä kokeilemassa elektronisen syväterävyysasteikon toimintaa tähtitaivaan allakin. Paikanpäällä huomasin kuitenkin, etten ollut hahmottanut elektronisen syväterävyysasteikon toimintaperiaatetta tarpeeksi hyvin. Säädin nimittäin oled-näytön perusteella tarkennuksen äärettömään vain huomatakseni, että tähdet eivät sittenkään olleet teräviä kuvissa. Tilanteeseen sisältyvä kömmähdys selittyy sillä, että elektroninen syväterävyysasteikko ei ole digitaalinen etäisyysmittari, vaan näytöllä ilmoitetut arvot ovat laskennallisia. Äärettömyyteen tarkennettaessa ongelmaksi tulee se, että lämpölaajenemiseen kytkeytyvistä toleransseista riippuen objektiivin absoluuttinen asento äärettömyyteen tarkennettaessa voi vaihdella tilanteesta riippuen. Koska linssi ei saa dataa kameran sensorilta, se ei voi myöskään tarkistaa kuvan todellista terävyyttä. Toisin sanoen, tähtitaivaan alla linssi on edelleen fokusoitava perinteisin keinoin, eli taskulampun ja jonkin etäisen kohteen avulla. On kuitenkin todettava Zeissin eduksi se, että elektronisen syväterävyysasteikon luonne kyllä selitetään manuaalissa, mutta tajusin asian vasta paikanpäällä, kun kokeilin sitä itse.

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & ZEISS Batis 2/25, f/4.0, 15sek, ISO800, Raw

Joka tapauksessa Batiksen elektroninen oled-näyttö tekee syväterävyysalueen säätämisestä paitsi hyvin helppoa, myös aikaisempaa täsmällisempää. Sen avulla voi syväterävyysalueen pituudeksi säätää esimerkiksi 2,5 metriä aukolla f/4 ja kokeilla sitten hyvin ketterästi ja täsmällisesti miten paljon aukon muuttaminen vaikuttaa syväterävyysalueen pituuteen (usein yllättävän vähän). Elektroninen syväterävyysasteikko ei siten ole pelkkä temppu, vaan edustaa tarkkuuden ja käyttökelpoisuutensa vuoksi merkittävää parannusta verrattuna aikaisempiin linssin runkoon kaiverrettuihin asteikkoihin. Sitä käytettyäni en voi kun ihmetellä monia nykyisiä autofokus-linssejä, joissa asteikkoa ei ole missään muodossa. Toki manuaalitarkenteinen kuvaaminen niilläkin onnistuu, mutta ne eivät rohkaise siihen ja monelta tämä mahdollisuus jää varmaan huomaamatta kokonaan sen vuoksi. Zeiss on tehnyt pienen videon, josta elektronisen syväterävyysasteikon toimintaa pääsee näkemään, videon voi katsoa esimerkiksi täältä.

Kun linssin laina-aika alkoi lähestyä loppuaan, minun oli myönnettävä, että jokin yksinkertaisesti loksahtaa kohdalleen Batis 2/25:n piirrossa ja sillä otetut kuvat näyttävät erittäin hyviltä sellaisella vaivattomalla tavalla mitä on vaikea kuvata sanallisesti. Tämä pääsi ehkä vähän yllättämäänkin, sillä en alunperin pitänyt linssiä yhtä mielenkiintoisena kuin aikaisemmin testaamaani Batis 1.8/85:sta – linssistä tulikin lopulta oma suosikkini näistä kahdesta eri objektiivista. Jos vertauskohtaa Batis 2/25:selle pitäisi hakea jostain, niin piirron ja bokehin kohdalla minulle tulee mieleen lähinnä Sony RX1. Samalla on mielenkiintoista myös huomata, miten erilainen linssin piirto on verrattuna vaikkapa aikaisemmin testaamaani Loxia-sarjan linsseihin. Siinä missä Loxian bokeh ja tiettyyn kolmiulotteisuuden vaikutelmaan nojaava piirto perustui hyvin nopeaan liukumaan kohdennetun kohteen ja taustan välillä, on sama liukuma Batis 2/25:ssa lähes päinvastaisella tavalla hyvin pitkä. Sen vuoksi Batiksessa ei ole samaa kolmiulotteisuutta kuin Loxiassa, mutta yhtä kaikki sen tapa piirtää on erittäin kaunista katsottavaa.

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & ZEISS Batis 2/25, f/2.0, 1/100sek, ISO100, Raw

Sikäli kun Zeiss on markkinoinut Batis-sarjaa sloganilla ’New Pro Era’, on vain tarkoituksenmukaista, että myös linssien piirto poikkeaa siitä, mitä on perinteisesti tavattu pitää Zeissille ominaisena tyylinä. Ainakin minun silmissäni nimittäin juuri Loxia-sarja edustaa sitä perinteisen kontrastista, vähän rouhevaa ja tiettyyn kolmiulotteisuuteen perustuvaa piirtoa, kun taas Batis-sarjan tapaa piirtää voisi kuvata ehkä sanoilla ”pehmeä” ja ”kermainen”. Ehkä myös tässä mielessä Batis-sarja edustaa uutta aikakautta myös Zeissille itselleen ja objektiivisarjojen välillä vallitsevat luonne-erot tulevat varmasti jakamaan yleisöä. Tälläisenään Loxiat tuntuvatkin soveltuvan paremmin ehkä realistiseen ja journalistiseen tyyliin, kun taas Batis on kotonaan proosallisemmassa kuvaamisessa, kuten esimerkiksi potretti- ja hääkuvissa, mihin Zeiss itsekin uutta linssisarjaansa tarjoaa – vaikka liian vakavasti en tämän tyyppisiä mielikuviin perustuvia luokittelun tapoja menisi ottamaan.

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & ZEISS Batis 2/25, f/8.0, 1/125sek, ISO100, Raw

Joka tapauksessa Zeissin sitoutuminen piirron luonteeltaan tietyn tyyppisiin linsseihin läpi koko sarjan on siitä miellyttävää, että käyttäjä voi ajatella kokoavansa yhdenmukaisen ja samankaltaiselle optiselle piirrolle perustuvan objektiivien sarjan. Objektiiveja tulisikin hankkia, ei vain teknisten määreiden perusteella, vaan kysyen sitä, minkälaisia kuvia niillä saa aikaiseksi ja miellyttääkö linssin piirron luonne omaa silmää. Tämä on myös yksi niistä tekijöistä, mikä erottaa Zeissin muista valmistajista: sen sijaan että tarjottaisiin pelkkää polttoväliä ja aukkoa, Zeissilla nähdään objektiivien suunnittelussa paljon vaivaa tietyn tyyppisen visuaalisen tyylin luomiseksi. Minun silmissäni tämä on, pelkän tuote- ja markkinointisuunnittelun sijaan, mitä ilmeisemmin myös sellaista esteettistä ajattelua, jota kuuluukin olla, kun puhutaan valokuvaamisesta.

Kuva: Toni Ahvenainen
Sony α7 & ZEISS Batis 2/25, f/2.0, 1/640sek, ISO100, Raw

Kahden ensimmäisen objektiivin perusteella Batis-sarja vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja nähtäväksi jää, miten Zeissin luoma uusi ”Batis-look” otetaan maailmalla vastaan. Mikäli objektiivien koko on myös jatkossa tätä luokkaa ja ottaen huomioon myös sen, että Zeiss markkinoi Batis-sarjaa esimerkiksi ammattihääkuvaajille, veikkaisin, että tulemme seuraavaksi näkemään ainakin nopean (f/1.4) 50 millisen linssin sarjan jatkoksi (mitään sisäpiirin tietoa ei minulla tästä tosin ole). Myös 35 millinen olisi perusteltu lisä sarjaan, mutta kun Sony tarjoaa itse jo varsin hyviä vaihtoehtoja, olisin sen suhteen epäileväisempi vaikka tietysti sen nopean (f/1.4) 35 millisen haluaisinkin nähdä tässä sarjassa. Joka tapauksessa Zeiss on Batis-sarjan kahdella ensimmäisellä objektiivilla jo todistanut, että katetta suurille puheille on. Nähtäväksi jää mitä Oberkochenissa seuraavaksi keksitään.

-Toni Ahvenainen