Kroppijärjestelmän uusi peruskivi – testissä Sony E 16-55mm F2.8 G

Viime vuosien aikana Sony on panostanut vahvasti täysikennoisten ’full frame’ -kameroiden tuotekehitykseen, minkä vuoksi monelle harrastajalle paremmin sopivat E-sarjan APS-C kamerat ovat jääneet harmillisesti kalliimpien täysikennoisten jalkoihin. Panostaminen täysikennoisiin kameroihin on ollut siinä mielessä ymmärrettävää, että Sony oli pitkään markkinoilla haastajan asemassa. Nyt kun yritys on paistatellut innovaatiojohtajan siunauksellisessa valossa jo pari vuotta, on viimein tullut aika kehittää myös E-sarjan APS-C kameroita. Sony julkaisikin vähän aikaa sitten koko kädellisen uusia α6000-sarjan malleja, jotka kulkevat nykyään nimillä α6100, α6400 ja α6600 (myös vanhemmat versiot ovat edelleen saatavilla). Pelkkien runkojen päivitys ei kuitenkaan riitä, vaan on selvää, että hyvän järjestelmän tulisi sisältää monipuolisesti myös erilaisia ja eri hintaisia objektiiveja. Ja jos suoraan sanotaan, niin juuri objektiivien puute on ollut Sonyn APS-C -järjestelmän isoin puute, ja vaikka joitakin polttovälejä on saanut paikattua muiden valmistajien linsseillä, olisi tietysti hyvä, että myös Sonyn itse tukisi omaa järjestelmäänsä paremmin.

Kipeimmin kaivatuista linsseistä on tietysti monia eri mielipiteitä, mutta on perusteltua sanoa, että mikä tahansa uskottava järjestelmä tarvitsee ainakin laadukkaan standardi-zoomin. Vastikään julkaistu Sony E 16-55mm F2.8 G onkin juuri tätä ja päätin kokeilla objektiivia lainaamalla sen Sonylta yhdessä α6100 rungon kanssa. Liikuin tämän setin kanssa joululomilla eri puolilla Suomea, ja vaikka laimeassa lumettomassa talvessa ilmat olivat kuvaamisen suhteen aika surkeat, niin siitä huolimatta oli erittäin mielenkiintoista testata uutta objektiivia ja yrittää hahmottaa sitä, mihin se tulisi asettaa suuremmassa koko Sonyn APS-C järjestelmää koskevassa kuvassa.

Sony α6100 & E 16-55mm F2.8 G @55mm, f/2.8 1/160sek, ISO100, Raw
Kuva: Toni Ahvenainen

Mekaaninen rakenne ja käytettävyys

Sony E 16-55mm F2.8 G on zoom-objektiivi, joka tarjoaa kinovastaavuudeltaan jo standardiksi muodostuneen 24 – 82,5mm peruspolttovälialueen. 24mm laajakulma sopii hyvin esimerkiksi sisätiloissa ja ahtaammissakin kuvaamiseen, kun taas telepäässä 82,5mm tuo jonkin verran ulottuvuutta ja on erinomainen valinta vaikkapa muotokuviin. Ääripäiden välissä objektiivi tarjoaa tavallaan myös 35mm ja 50mm normaalit polttovälit, jotka niin ikään sopivat moniin kuvatyyppeihin. Laajan polttovälialueensa ansiosta objektiivi sopiikin erittäin hyvin kaikenlaiseen peruskuvaamiseen.

Suhteellisen valovoimainen f/2.8 maksimiaukko on käytettävissä koko objektiivin polttovälialueella, mikä tekee E 16-55mm F2.8 G:stä ensimmäisen ammattilaistason objektiivin Sonyn APS-C -järjestelmässä ja erottaa sen tarjolla olevista ”kuluttaja-zoomeista”. Ero esimerkiksi α6000-sarjan kameroiden mukana tulevaan kittilinssiin (SELP1650) on parhaimmillaan 2 aukkoa. Toisin sanoen objektiivi päästää parhaimmillaan neljä kertaa enemmän valoa kameran sensorille. Käytännön kuvaamisessa tämä ero on huomattava.

Ulkoiselta olemukseltaan ja mekaanisen rakenteensa puolesta E 16-55mm F2.8 G on erittäin hyvin rakennettu objektiivi. Sen metallinen runko on tehty samasta teksturoidusta magnesiumseoksesta kuin Sonyn G Master -sarjan linssit. Myös fokus- ja zoom-renkaiden olemus ja varmatoimisuus ovat yksi yhteen GM-sarjan linssien kanssa: zoom toimii varmasti ja tukevasti eikä mitään välyksiä ole. Linssin pituus kasvaa noin 5cm telepäähän ruuvatessa. Myös objektiivin kyljessä on GM-sarjan linsseistä tuttuja elementtejä, kuten AF/MF-kytkin sekä painike, johon saa ohjelmoitua oman vapaavalintaisen toiminnon. Kaiken kaikkiaan E 16-55mm F2.8 G on ulkoiselta olemukseltaan vakuuttava.

Sony α6100 & E 16-55mm F2.8 G @55mm, f/2.8 1/1600sek, ISO100, Raw
Kuva: Toni Ahvenainen

Katu-uskottavuus ei rajoitu pelkästään ulkoiseen olemukseen, vaan linssin sisältä löytyy G Master -sarjasta tuttua tekniikkaa, kuten lineaarinen XD-fokusmoottori, jonka ansiosta autofokus on erittäin nopea, varmatoiminen ja täysin äänetön (palkintoja kahminut ja FE-sarjan kruununjalokivi 135mm FE 135 F1.8 GM pitää sisällään samaa tekniikkaa). Hieman yllättäen E 16-55mm F2.8 G:ssä ei kuitenkaan ole optista kuvanvakainta, mikä olisi ollut tervetullut lisä, sillä runkovakain löytyy tällä hetkellä vain kahdesta Sonyn APS-C -sarjan kamerasta (α6500 ja α6600). Kentällä kuvatessa huomasin sen, miten olen lähes huomaamatta tottunut runkovakaimen olemassaoloon ja E 16-55mm F2.8 G:llä kuvatessa piti hieman vahtia kameran suljinnopeutta, etteivät kuvat pääse tärähtämään. Paras kaveri E 16-55mm F2.8 G:lle olisikin α6500 tai α6600, mutta mitään ei menetetä muillakaan rungoilla. Objektiivi kestää pölyä ja kosteutta ja painaa 494 grammaa, mikä on aavistuksen verran enemmän kuin keskiverto APS-C -sarjan linssi. E 16-55mm F2.8 G istuu kuitenkin hyvin kameran nokalle, eikä tunnu lainkaan liian isolta – päinvastoin FE-järjestelmän ’full frame’ laseihin tottuneena E 16-55mm F2.8 G on mukavan kompakti linssi.

Kaiken kaikkiaan erittäin vakuuttavaa ja jos suoraan sanotaan, niin objektiivin olemus on ehtaa GM-sarjaa niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Onkin hieman yllättävää, että Sony ei ole luokittele E 16-55mm F2.8 G:tä sen oman premium-brändin G Masterin alle, vaan pitää sitä sen korkealaatuisesta olemuksesta huolimatta ”pelkästään” G-sarjan linssinä. Käsittääkseni se merkittävä ero GM ja G -sarjan välillä on se, että vakuuttavan elektro-mekaanisen rakenteen lisäksi GM-sarjan linsseissä tulisi olla myös Sonyn omia erikoisvalmisteisia XA-elementtejä (’Extreme Aspherical’). E 16-55mm F2.8 G koostuu 17:sta elementistä 12:sta ryhmässä ja myös erikoislasia löytyy varsin mukavasti, esimerkiksi kaksi asfääristä AA-elementtiä (’Advanced Aspherical’) sekä kolme matalan dispersion erikoiselementtiä (’Low Dispersion Element’), mutta GM-sarjasta tuttuja XA-elementtejä ei E 16-55mm F2.8 G:ssä ei ole. Valmistajien itse nimeämissä elementtityypeissä on aina mukana vähän markkinoinnin taikaa, eikä GM-sarjan XA-elementitkään ole objektiivien valmistuksessa täysin ennennäkemätöntä materiaalia (esim. ZEISS käyttää samaa valmistustekniikkaa, vaikka ei mainosta sitä erikseen). Luulenkin, että linssin sijoittamisessa G-sarjan alle painaa eniten se, että Sony haluaa kohdentaa erittäin menestyksekkään G Master -brändin täysikennoisia ’full frame’ kameroita käyttäville ammattikuvaajille, eikä se halua sekoittaa eri formaatteja markkinaviestiinsä. Tuotenimistä ja luokitteluista huolimatta on kuitenkin täysin selvää, että rakenteensa puolesta E 16-55mm F2.8 G on täysverinen ammattilaistuote.

Sony α6100 & E 16-55mm F2.8 G @55mm, f/2.8 1/50sek, ISO160, Raw
Kuva: Toni Ahvenainen

Optinen suorituskyky

Ammattilaisille suunnatut perus-zoomit ovat optiselta suorituskyvyltään nykyään erittäin hyviä. Jopa niin hyviä, että niiden erottelukyvyn ja optisten korjausten väitetään usein vastaavan kiinteiden linssien suorituskykyä. Itse olen aikaisemmin testannut Sonyn GM-zoomeja (FE 24-70mm F2.8 GM ja FE 16-35mm F2.8 GM) ja kokemusten perusteella on todettava, että väitteelle löytyy katetta. Esimerkiksi tarkasteltaessa näiden zoomien erottelukykyä kuvan keskiosassa, terävyys ja kontrasti ovat käytännöllisesti katsoen samalla tasolla parhaiden kiinteiden linssien kanssa. Myös esteettinen piirto on parhaimmillaan varsin lähellä kiinteiden lasien parhaimmistoa eikä voi sanoa, että olisi jollakin tavalla kompromissi käyttää ammattilaiszoomia kiinteiden linssien sijaan. Toisaalta zoomit ovat optisen rakenteensa puolesta huomattavasti monimutkaisempia, minkä vuoksi huippulaatuiset kiinteät linssit vetävät edelleen pidemmän korren tietyillä alueilla, esimerkiksi erottelukyvyssä kuvan reunoilla – sekä tietysti usein myös valovoimassa, vaikkei se suoraan liitykään mitattavaan kuvanlaatuun. Zoomien kompromissina on ehkä pidettävä myös sitä, että paras erottelukyky toteutuu usein vain tietyllä polttovälialueella samalla kun se yleensä polttovälialueen toisessa ääripäässä laskee. Toisaalta zoomit korvaavat pienet kompromissit käytettävyydellään.

Odotukset olivat siis varsin korkealla, kun kiinnitin E 16-55mm F2.8 G:n ensimmäistä kertaa α6100 runkoon. Luonnollisen vertailukohdan tälle objektiiville muodostaa Sonyn oma FE 24-70mm F2.8 GM, joka edustaa α7-sarjassa vastaavaa standardi-zoomia. Täytyy myöntää, että pieni hymyn vire nousi kasvoilleni, kun tarkistin ensimmäisiä kuvia kameran takanäytöltä: kontrasti ja terävyys ovat ammattilaiszoomia vastaavalla tavalla kohdillaan ja sen huomaa jo kamerasta kuvia katsoessa.

Sony α6100 & E 16-55mm F2.8 G @55mm, f/5.6 1/100sek, ISO100, Raw
Kuva: Toni Ahvenainen

Kun optista suorituskykyä aletaan perkaamaan hieman analyyttisemmin, on todettava, että E 16-55mm F2.8 G piirtää tasaisen terävästi koko kuvakentän poikki. Alunperin oletin, että terävyydessä nähtäisiin vähän lehmän häntää kuvan reunoilla, mutta päinvastoin piirto pysyy yllättävän terävänä myös reunoille asti, erityisesti polttovälialueen laajassa päässä ja keskialueella. Itse asiassa sen verran terävänä, ettei täydellä aukolla edes oikein huomaa merkittävää terävyyseroa kuvan eri osien välillä. (Käänsin α6100-rungon RAW-tiedostot DNG-tiedostoiksi Adoben Raw Converter -ohjelmalla ja korjasin testikuvissa vinjetoinnin sekä geometrisen vääristymät silmämääräisesti. Kun testikuvat perustuvat tähän metodiin, niin varsinaisten linssiprofiilien kanssa kuvien voi odottaa poikkeavan jonkin verran tässä käytetyistä, mutta tuskin kovin paljoa ja todennäköisesti parempaan suuntaan.)

Tämä on erinomainen tulos ja optista suorituskykyä voi kuvata harvinaisen tasalaatuiseksi polttovälialueen laajassa päässä ja keskialueella (16 – 35mm). Äärimmäisessä telepäässä 55mm:ssä terävyys ja kontrasti notkahtavat hieman ja eron pystyy huomaamaan, jos kuvia vertaa analyyttisesti. En silti menisi väittämään suorituskykyä telepäässä huonoksi, vaan kuvaisin eroa niin, ettei E 16-55mm F2.8 G yllä telepäässä aivan yhtä erinomaiseen piirtoon kuin mitä se tekee polttovälialueen laajassa päässäja keskialueella – paras suorituskyky siis painottuu tietylle polttovälialueelle, kuten zoomeissa onkin yleistä. Suorituskyvyn painottaminen polttovälialueen laajaan päähän on siinä mielessä ymmärrettävä valinta, että reunapiirto on laajakulmaisissa kuvissa tärkeämpi päämäärä kuin esimerkiksi telepäässä otetuilla muotokuvilla. Kaiken kaikkiaan kuvaisin E 16-55mm F2.8 G:tä terävyyden osalta erinomaisena objektiivina, jonka suorituskyky kyky riittää kyllä pidemmälle kuin mitä Sonyn α6000 -sarjan kameroissa käytettävät 24 megapikselin kennot antavat myötä. Tasaista koko kuvakentän läpi ulottuvaa terävyyttä voi tarkastella tekemistäni terävyyskartoista: 16mm, 24mm, 35mm ja 55mm. Terävyyseroja eri polttovälialueilla pääsee puolestaan tarkastelemaan tästä terävyyskartasta. (Lataa kuva koneellesi tai avaa se erilliselle selainlehdelle ja tarkastele sitä täydellä 100 prosentin suurennuksella).

E 16-55mm F2.8 G:tä voi pitää myös varsin puhtaasti piirtävänä objektiivina. Täydellä aukolla korkeakontrastisella reunalla voi nähdä kromaattisen värivirheen häivähdyksen, mutta pääasiassa kuvattavat kohteet piirtyvät kennolle ilman värivirheitä. Todennäköisesti Sony nojaa tässä kohdin jonkin verran kamerassa tehtävään sähköiseen korjailuun, mutta kuvat näyttävät hyviltä, eikä niissä näy aggressiivista kromaattisten aberraatioiden korjausta (tai korjausta ylipäätään), joten en näe sen osalta asiassa ongelmaa.

Sony α6100 & E 16-55mm F2.8 G @55mm, f/2.8 1/125sek, ISO100, Raw
Kuva: Toni Ahvenainen

Kuvanlaadullisesti E 16-55mm F2.8 G on siis erittäin hyvä, ellei suorastaan erinomainen, mutta entä objektiivin heikot kulmat? Kaikki objektiivithan ovat aina jonkin sortin optisia kompromisseja, ja erityisesti sitä ovat monimutkaiset useita liikkuvia lasielementtejä sisällään pitävät zoom-objektiivit. Yhtenä heikkona kulmana nostaisin esiin polttovälialueen laajassa päässä (16mm) varsin vahvan geometrisen korjailun ja suoraan sanottuna olin yllättynyt, kun näin kuvan ilman sähköistä korjailua. Tarkemmin ajateltuna Sonyn valitsema kompromissi kertoo kuitenkin mielenkiintoisella tavalla sähköisen korjauksen parhaista puolista. Laajassa päässä kupera geometrinen vääristymä on melko vahva, mutta todennäköisesti juuri sen ansiosta objektiivi saavuttaa myös erittäin hyvän reunaterävyyden ilman laajakulmalinsseillä tyypillistä hajataittoa. Tämä on selvästi parempi vaihtoehto kuin se, että geometriset vääristymät olisi korjattu optisesti, mutta reunapiirtoa rasittaisi laajakulmalinsseille tyypillinen hajataitto. Hajataittoa ei nimittäin pysty korjaamaan sähköisesti, mutta geometrisen vääristymän pystyy, minkä takia E 16-55mm F2.8 G menettää vain vähän reunaterävyydestä sähköisen korjauksen ansiosta ja väistää tällä tavoin nurkkien hajataittoon liittyvän vaikeamman ongelman. Vaikka ”puristit” suhtautuvat tietyllä ylenkatseella sähköisiin korjauksiin, tämän tyyppinen esimerkki osoittaa, että sähköiset korjaukset laajentavat aidolla tavalla aberraatioiden hallinnan mahdollisuuksia nykyaikaisissa optisessa suunnittelussa.

Sony α6100 & E 16-55mm F2.8 G @55mm, f/2.8 1/100sek, ISO160, Raw
Kuva: Toni Ahvenainen

Joku varmasti miettii sitä, onko E 16-55mm F2.8 G:n ja monien α6000-sarjalaisten mukana tulevan ”kittilinssin” (SELP1650) välillä tarpeeksi suurta eroa kuvanlaadussa. Sanoisin, että näiden kahden objektiivin suurin ero on siinä, että E 16-55mm F2.8 G tarjoaa muuttumattoman ja suhteellisen valovoimaisen f/2.8 aukon koko objektiivin polttovälillä – kuvanlaatukin on toki merkittävästi parempi, mutta suurempi valovoima tekee objektiivista merkittävästi erilaisen kittilinssiin verrattuna. Sen ansiosta E 16-55mm F2.8 G:llä pystyy ottamaan huomattavasti paremmin kuvia myös hämärissä olosuhteissa, kun taas kittilinssin varsin vaatimaton valovoima loppuu nopeasti kesken (parhaimmillaan E 16-55mm F2.8 päästää yli neljä kertaa enemmän valoa kameran sensorille kuin kittilinssi). Suuremman aukon ansiosta E 16-55mm F2.8 G:llä pääsee kuvaamaan myös lyhyemmällä syväterävyydellä, mikä mahdollistaa laajemmat valokuvaesteettiset valinnat ja tuovat APS-C kennojen vahvuudet paremmin esiin kuin piskuinen kittilinssi. Ja mitä tulee puhtaaseen tekniseen kuvanlaatuun, niin E 16-55mm F2.8 G kyllä myllyttää SELP1650:n mennen tullen, mutta esimerkiksi aloittelijan voi olla vaikea nähdä eroa ilman aiheen tuntemusta (erottelukyky, kontrasti, kromaattiset aberraatiot, vääristymät, jne.). Toisaalta optiikkaa tunteva harrastaja huomaa kyllä eron jo kuvia päältä päin katsoessa. Viime kädessä suurin ero kittilinssiin tulee kuitenkin juuri edellä mainitusta suuremmasta valovoimasta, joka mahdollistaa sekä teknisesti että esteettisesti kittilinssiä laadukkaammat kuvat.

Sikäli kun E 16-55mm F2.8 G:tä tulee verrattua APS-C sarjan kittilinssiin, on sitä pakko verrata myös α7-sarjan vastaavaan standardi-zoomiin FE 24-70mm F2.8 GM:ään. Mielestäni objektiiveissa on paljon samaa (esimerkiksi erittäin hyvä terävyys) ja ne jakavat myös keskeiset heikkoudet (terävyyden sekä kontrastin lasku telepäässä). Minulla ei ollut mahdollisuutta verrata objektiiveja rinta rinnan, mutta vanhempia arvioita ja kuvia katsoessa en voi välttyä vaikutelmalta, että FE 24-70mm F2.8 GM:ssä telepään piirto ei kuitenkaan notkahda yhtä paljon. Teknisen suorituskyvyn näkökulmasta katsottuna tässä on todennäköisesti yksi syy sille, miksi Sony luokittelee linssin G:ksi GM:n sijaan.Viime kädessä suurempi syy kategoriaeroihin lienee kuitenkin se, että Sony haluaa pitää GM:n omana premium-kategorianaan, joka on suunnattu yksinomaan täysikennoisille ’full frame’ -kameroille.

Sony α6100 & E 16-55mm F2.8 G @24mm, f/2.8 1/25sek, ISO400, Raw
Kuva: Toni Ahvenainen

Kroppijärjestelmän peruskivi

Sony E 16-55mm F2.8 G on objektiivi, jota on odotettu jo kauan Sonyn APS-C kameroille tarkoitettuun E-järjestelmään. Valovoimainen ja laadukas standardi-zoomi, joka sopii polttoväliltään lähes kaikenlaisiin kuvaustarpeisiin ja tarjoaa ammattimaista kuvanlaatua. Aikaisemmin Sonyn E-järjestelmässä on tälle polttovälialueelle ollut tarjolla vain aukon verran hitaampia ”kuluttaja-zoomeja” (esim. SEL18135 & SELP18105G) sekä tietysti kaksi erilaista runkojen mukana myytävää kitti-linssiä (SEL1655 & SELP1655). Toki E-järjestelmässä on ollut myös erilaisia telezoomeja ja yksittäisiä tähdenlentoja, mutta koko järjestelmän uskottavuutta on syönyt se, ettei erittäin tärkeälle keskialueelle ole ollut saatavissa tarpeeksi vakavasti otettavaa standardi-zoomia.

Nyt sellainen kuitenkin on ja E 16-55mm F2.8 G täyttää kyllä vaativankin käyttäjän odotukset. Mekaaniselta rakenteeltaan ja käyttömukavuudeltaan objektiivi on täysin verrattavissa Sonyn FE-järjestelmästä tuttuihin GM-sarjan objektiiveihin. E 16-55mm F2.8 G on myös kuvanlaadullisesti erinomainen objektiivi, jonka piirrossa on kontrastia ja potkua. Absoluuttisessa mielessä se ei aivan yllä samalla tasolla kuin GM-sarjan zoomit, mutta on kuitenkin selvää, että optisen suorituskyvyn ansiosta se ansaitsee paikkansa laatulinssien joukossa.

Viime kädessä E 16-55mm F2.8 G on Sonyn puolesta kokonaan uusi avaus sen APS-C -järjestelmään: muista tarjolla olevista objektiiveista erottuva ja harkiten toteutettu laatuobjektiivi, joka on sekä mekaanisesti että optisesti aivan omassa luokassaan. Sony avaakin tällä objektiivilla kokonaan uuden laatuluokan APS-C -järjestelmäänsä ja E 16-55mm F2.8 G on oikeutetusti tämän lokeron ensimmäinen peruskivi. Kyse on epäilemättä samalla myös viestistä markkinoiden ja käyttäjien suuntaan, ja sen sisältö on, että Sony on tulevaisuudessa valmis panostamaan aikaisempaa enemmän APS-C -järjestelmään. Onkin helppo kuvitella jatkoa uudelle avaukselle, sillä standardi-zoomin tarvetta olisi esimerkiksi valovoimaisille laajakulma- ja tele-zoomeille kuten FE-järjestelmässä (FE 16-35mm F2.8 ja FE 70-200mm F2.8). Tämän lisäksi jatkossa olisi mukava nähdä myös muutama todella nopea (f/1.4) kiinteäpolttovälinen lasi sekä esimerkiksi jokin makrotyöhön erikoistunut pidempi linssi.

Sony α6100 & E 16-55mm F2.8 G @55mm, f/2.8 1/60sek, ISO800, Raw
Kuva: Toni Ahvenainen

Netissä on jonkin verran kritisoitu sitä, että E 16-55mm F2.8 G on liian kallis (objektiivi maksaa esimerkiksi Rajalassa 1 349 euroa), mutta omasta mielestäni on selvää, että Sonyn APS-C -järjestelmään rakennettavan kokonaan uuden laatuluokan täytyykin poiketa hinnoittelultaan aikaisemmista linsseistä. Jos APS-C järjestelmää halutaan todella kehittää eteenpäin, on jollakin tavalla kyettävä ottamaan askel eteenpäin nykyisestä hieman kirjavasta objektiivien kokonaisuudesta. Toisaalta on myös myönnettävä, että esimerkiksi APS-C -sarjan runkojen hintoihin nähden E 16-55mm F2.8 G on aika arvokas sijoitus, enkä usko, että monikaan harrastaja nappaa sitä rungon mukana ostoskoriin ihan suoraan kaupan hyllyltä. Esimerkiksi α6600:n ja E 16-55mm F2.8 G:n yhteishinnalla on mahdollista siirtyä jo täysikennoisiin kameroihin, mikä todennäköisesti houkuttelee monia intohimoisia harrastajia – tosin valovoimainen standardi-zoomi on yhtälailla myös FE-järjestelmässä melko kallis sijoitus.

Uskonkin, että uuden E 16-55mm F2.8 G:n tulevat omistajat löytyvät lähinnä kahdesta eri käyttäjäryhmästä:(1) budjetiltaan joustavat laatuorientoituneet kuvaajat, jotka arvostavat kompaktia kokoa ja hyvää kuvanlaatua, sekä (2) kakkoskameraa etsivät ammattitaitoiset kuvaajat, jotka tarvitsevat hyvää kuvanlaatua ja tietävät kokemuksesta, ettei onnistuneen kuvan tekemisessä ole kyse formaatista. Tämän lisäksi haaviin tarttunee satunnaisesti myös intohimoisia harrastajakuvaajia, jotka haluavat kohonneen tietotaidon lisäksi myös päivittää kalustoaan paremmaksi. Laatutietoiselle kuvaajalle uusi E 16-55mm F2.8 G onkin erinomainen valinta, ja uskon, että objektiivi täyttää sille asetetut odotukset. Toivotaan, että tulevaisuudessa Sony rakentaa tämän peruskiven päälle vielä kokonaisen uuden laatulinssien sarjan samalla hyvältä maistuvalla reseptillä.

-Toni Ahvenainen

Sony α6100 & E 16-55mm F2.8 G @55mm, f/2.8 1/1000sek, ISO800, Raw
Kuva: Toni Ahvenainen

Sony α6100 & E 16-55mm F2.8 G @50mm, f/2.8 1/50sek, ISO400, Raw
Kuva: Toni Ahvenainen

Sony α6100 & E 16-55mm F2.8 G @55mm, f/5.6, 1/100sek, ISO160, Raw
Kuva: Toni Ahvenainen