Sony α7RIV julkistettu – kommentit uudesta kamerasta
Sony julkisti eilen uuden neljännen sukupolven α7RIV:n, joka pitää sisällään kokonaan ennen näkemättömän 61 megapikselin pinotun Exmor-sensorin. Tämän lisäksi runkoon on tuotu Sonyn uusin AF-tekniikka α9-kamerasta (Realtime tracking ja Realtime AF) ja se kykenee kohdetta seuraten huimaan 10fps:n sarjakuvaukseen. Muita päivityksiä ovat muun muassa uusi sähköinen etsin, ehostettu sääsuojaus, kaksi UHS-II korttipaikkaa sekä rungon parempi ergonomia. Kaiken tämän lisäksi kamera kykenee ottamaan päivitetyllä Pixel Shift -toiminnolla suorastaan järkyttäviä 240 megapikselin kuvia. Kaikki hyviä päivityksiä, mutta en käsittele tässä kirjoituksessa enempää rungon uusia ominaisuuksia, sillä sen sitä on tarjolla netissä paljon aivan ensikäden tietonakin. Sen sijaan pyrin pohtimaan enemmän tämän hetken kilpailutilannetta peilittömien järjestelmäkameroiden markkinoilla.
Peilittömien järjestelmäkameroiden kilpailu käynnistyi toden teolla noin vuosi sitten kun Sony toi α7III:n markkinoille. α7III pakkasi varsin edistykselliset ominaisuudet suhteellisen huokeaan mutta ammattimaiseen perusrunkoon ja loi tuleville kilpailijoille painetta jo etukäteen. Nopeassa tahdissa tämän jälkeen sekä Nikon että Canon toivat omat ensimmäiset vakavasti otettavat peilittömät järjestelmäkameransa markkinoille. Perinteisten jättiläisten jälkeen samoille vesille tuli hieman yllättäen vielä Panasonic L-allianssillaan. Monet odottivat vanhoista valmistajista vahvaa haastajaa Sonylle, ja vaikka osa uusista kameroista tarjosi esimerkiksi hieman enemmän megapikseleitä kuin Sony α7RIII, ei yksikään haastajista saanut varsinaista niskalenkkiä Sonysta vaan kamerat tuntuivat Sonyn huippumalleihin verrattuna pikemminkin edellisen sukupolven malleilta kuin todellisilta haastajilta.
Jos jotain tiettyä hokemaa on toisteltu koko edellinen vuosi, niin se on se, että markkinoilla on vihdoinkin kilpailua, ja että viime kädessä siitä hyötyy eniten kuluttaja. Tämä pitää epäilemättä paikkansa muutaman tonnin maksavissa järjestelmäkameroissa, sillä nyt on valinnanvaraa myös niille, jotka ovat mieltyneet johonkin tiettyyn merkkiin. Samanaikaisesti voi kuitenkin sanoa, että kamera- ja kuvantamisteollisuuden näkökulmasta katsottuna tilanne näyttää ihan päinvastaiselta. Sony on investoinut viimeisen vuosikymmenen aikana huomattavasti sensori-tuotantoon ja siitä on tullut Intelin kaltainen teknologiajohtaja, joka kykenee yksinään sanelemaan koko kuvantamisteknologian kehitystä. Sonyn etumatka muihin valmistajiin verrattuna lasketaan monissa vuosissa, jos katsotaan vaikka uutta α7RIV:tä tai Phase One’in 150 megapikselin Trichromatic runkoa (joka niin ikään pitää sisällään Sonyn valmistaman sensorin). Muut sensorituottajat, kuten Samsung, Panasonic ja Canon, eivät kykene samaan hengästyttävään innovaatiotahtiin tai edes vastaaviin tuotantomääriin. Monen kuvaajan suosikkia Canonia ei oikeastaan voi edes laskea osaksi samaa globaalia sensoriteollisuutta, sillä sen vaatimaton sensorituotanto on suunnattu vain yrityksen omaan käyttöön – kun taas Sony ja muut globaalit toimijat toimittavat sensoreita kaikenlaisiin kuvantamisen laitteisiin alkaen teollisista sovelluksista ja päättyen älypuhelimiin. Hallitsevasta asemastaan johtuen Sony kykenee säätelemään sensoriteknologian kehitystä ja tuotantoa, kun taas muut valmistajat toimivat tässä arvoketjussa pelkästään lisäarvon tuottajina, jotka paketoivat Sonyn sensoreita omalla teknologiallaan ja visiollaan. Toki myös muilta valmistajilta tullaan myöhemmin näkemään esimerkiksi näitä noin 60 megapikselin runkoja, mutta Sony säätelee tätä päättämällä itse siitä, milloin se avaa uusien sensoreiden hankintamahdollisuudet muille valmistajille.
Sony siis hallitsee sensorituotantoa ja uusin tekniikka tullaan jatkossakin näkemään todennäköisesti ensimmäisenä juuri Sonyn kameroissa. Yritys on kuitenkin ilmoittanut, ettei sen tavoitteena ole pelkkä johtajuus kameramarkkinoilla, vaan yrityksen edustajien haastatteluissa on tullut selvästi ilmi, että Sony pyrkii toiminnallaan elävöittämään uudelleen tällä hetkellä taantuvat kameramarkkinat ja kasvattamaan samalla markkinoiden kokoa kaikkien toimijoiden osalta. Ja tätä olemme viimeisen vuoden aikana nimenomaan nähneet, kun Canon, Nikon ja Panasonic ovat kaikki saaneet omat peilittömät järjestelmänsä markkinoille – ja tuoneet niissä omien käyttäjiensä ulottuville hyvin samankaltaisia innovaatioita kuin mitä Sonyn kameroissakin on ollut (esim. Eye-AF). Sonyn sensoreihin perustuvan innovaatiotoiminnan ansiosta kilpailussa on taas seurattavaa ja kokonaisuutena nykyiset peilittömät järjestelmäkamerat ovat paljon kiinnostavampia kuin mitä ne olivat joitakin vuosia sitten Canonin ja Nikonin hallitsemilla mutta kehitykseltään varsin pysähtyneillä markkinoilla.
Joitakin voi tietysti harmittaa se, että muiden valmistajien kamerat ovat nyt tulleet yhden tai kaksi sukupolvea Sonya jäljessä, mutta tulevaisuudessa Sony todennäköisesti avaa uusien sensorien käyttömahdollisuudet aikaisemmin – markkinoiden kasvattaminen vaatii tätä ja se on myös Sonyn kokonaisedun kannalta parempi ratkaisu kuin johtajuus pelkästään kameramarkkinoilla. Ja onneksi kamerat ovat muutakin kuin pelkkää sensoreihin perustuvaa kovaa tekniikkaa ja suorituskykyä. Esimerkiksi Nikonin etuna voi teknisen suorituskyvyn sijaan olla se, että perinteisenä kameravalmistajana sillä saattaa olla jopa kypsempi kokonaisvisio kamerasta kuin Sonylla, jonka visio tuntuu välistä vähän nykivältä (esimerkiksi rungon pienen koon ja suurien linssien välinen ristiveto). Canonin vahvuutena on sen ensiluokkainen optinen osaaminen, mutta nähtäväksi jää, kuinka kauan se valmistamat rungot kykenevät olemaan vetovoimaisia ilman johtavan kameravalmistajan tai tekniikan statusta. Varmaa näyttää olevan viime kädessä vain se, että Sony jatkaa markkinoiden innovaatiojohtajana. Kun sen astinlautana on oma sensorituotanto, on mahdollista, että nykyisen kaltainen asema tulee jatkumaan vielä vuosia (vrt. Intel). Tätä erityisasemaa markkinoilla kuvastaa erityisen hyvin vastajulkistettu ja kokonaan uudella 61 megapikselin sensorilla varustettu Sony α7RIV. Muilla valmistajilla ei ole vastaavaa tekniikkaa. Sony nousee taas uudelleen full frame -kameroiden megapikselikuninkaaksi ja osoittaa pitävänsä johtajan asemaa hallussaan.
Eivätkö muut valmistajat kykene sitten lainkaan haastamaan Sonyn johtoasemaa? Ydintekniikan eli sensorituotannon näkökulmasta asia näyttäisi olevan näin, mutta itse näkisin, että runkojen softa-puolella on mahdollista tehdä ketteriä innovaatioita myös ilman omaan tuotantostrategiaan sovitettua sensori-fabia (α9:n käänteentekevä sensori kuulemma määriteltiin tehtaalle kolme vuotta ennen kameran varsinaista julkaisua). Jos nimittäin jäin jotain erityistä kaipaamaan Sony α7RIV:n julkistuksen yhteydessä, niin se on laskennallisen kuvaamisen tuominen uusiin Alpha-runkoihin. Näen tämän hetkisen kehityksen niin, että varsinainen tekniikka peilittömissä kameroissa alkaa olla tarpeeksi valmista ja megapikseleitä enemmän lisäarvoa saataisiin jatkossa ehkä erilaisista softa-puolen innovaatioista. Sony on toteuttanut jo käänteentekevän Eye-AF:n, mutta α7RIV:n kaltaiseen megapikselihirmuun olisi sopinut hyvin toteutettuna esimerkiksi erilaisia kuvien pinoamiseen liittyviä kuvantamisen sovelluksia kuten exposure blending tai focus stacking -tekniikat, puhumattakaan Googlen innovatiivisista ratkaisuista. Pixel Shift -toimintoa on toki päivitetty, mutta Sonyn kannattaisi hioa vielä sen käytettävyyttä siten, ettei sen käyttö vaadi erikseen Imaging Edge -ohjelmiston käyttöä. Ainakin Panasonic on toteuttanut oman versionsa samasta tekniikasta paremmin ja on selvää, että käytettävyys tulee osaltaan ratkaisemaan voittajan. Eri valmistajien välinen kilpailu erilaisten Pixel Shift -tekniikoiden välillä onkin merkki siitä, että tulevaisuudessa laskennallisen/ohjelmallisen kuvantaminen sovellukset tulevat olemaan entistä tärkeämpiä innovaatio- ja vetovoimatekijöitä kilpailussa. Uusi koneoppimista soveltava Realtime Tracking ja Realtime Eye-AF näyttävät, että Sonylla on edellytyksiä tämän tyyppiseen kehitykseen, mutta niin on todennäköisesti myös muilla valmistajilla ja kilpailu tulee softa-puolella olemaan mielenkiintoista.
’Another milestone in mirrorless’, toteaa Sony uuden α7RIV:n markkinointimateriaaleissa. Ja on oikeassa ainakin siinä, että Sony ottaa jälleen kerran yhden sulan lisää hattuunsa osaamisellaan. Oli lisääntyvästä megapikselimäärästä mitä mieltä tahansa, on selvää, että hyvä erottelukyky on yksi kameran keskeisimmistä ominaisuuksista, ja tässä mielessä Sony vie full frame -formaattia taas yhden askeleen eteenpäin.
-Toni Ahvenainen
