Sony α9 julkistettu – lyhyet kommentit uudesta kamerasta
Sony julkisti eilen uuden Sony Alpha α9-kameran, joka sijoittuu erittäin menestyksekkään Sony α7-sarjan yläpuolelle. Jutun loppuun on koottu joitakin hyviä linkkejä, mutta tässä lyhyesti Sony α9:n keskeisimmät ominaisuudet:
- 24.2MP Full-Frame Stacked CMOS Sensor
- uusi 2,2x isompi Sony NP-FZ100 akku
- Erittäin nopea BIONZ X prosessori
- Sisäinen UHD 4K Video
- 5-akselinen SteadyShot kuvanvakain
- 693 AF-pistettä sekä 93% peitto kuva-alasta
- Blackout-Free Quad-VGA 3.7m-Dot OLED EVF
- 3.0″ 1.44m-Dot kääntyvä kosketusnäyttö
- kuvausnopeus 20 fps
- max-ISO 204,800
- Sisäänrakennettu Wi-Fi / Bluetooth
- Kaksi SD-korttipaikkaa
- Intergoidut LAN and PC Sync-portit
Kaikkien odotusten mukaisesti Sony on lyönyt pöytään todella kilpailukykyiset speksit. Sony α9 pitää sisällään esimerkiksi kokonaan uudenlaisen nopeaa DRAMia hyödyntävän pinotun 24 MP kennon ja Front end LSI-väylän, joiden avulla kamera kykenee huimaan 20 fps:n sarjakuvanopeuteen ilman DSLR-kameroille tyypillisiä blackout-ongelmia. Uusi aikaisempaa nopeampi tarkennusjärjestelmä pitää sisällään 693 AF-pistettä, jotka peittävät käytännössä koko kuva-alan ja mahdollistavat kohteen seurannan kuvan reunoille asti ilman ongelmia. Runkoon on sisällytetty myös pieni joystick AF-pisteen liikuttelua varten ja niin ikään AF-pistettä voi liikuttaa myös LCD-näytöltä kosketuksen välityksellä. Sähköisen etsimän resoluutiota on parannettu entisestään tarkkuuden ja kirkkauden osalta, ja etsin tarjoaa nyt myös 120 fps:n virkistystaajuuden aikaisempaa sulavampaan käyttökokemukseen. Muistikorttipaikkoja rungosta löytyy kaksi kappaletta, joista toinen on UHS II speksattu ja tarjoaa ainakin teoriassa 300 mb/sek kirjoitusnopeuden. Tämän lisäksi rungosta löytyy ethernet-liitin kuvien FTP-lataukseen ja PC terminal -liitin salamasynkkaa varten. Sony α9 käyttää myös kokonaan uudenlaisia ja isompia Z-sarjan akkuja, jotka tuplaavat kameran käyttöajan. Tässä vain osa uusista ominaisuuksista ja speksilistaa katsoessa onkin selvää, että Sony on kuunnellut aiemmista α7-sarjan kameroista saatua palautetta ja tuonut α9-malliin paljon sellaisia korjauksia, jotka parantavat merkittävästi kameran ominaisuuksia ja käytettävyyttä.
Julkistuksen perusteella Sony α9 on selvästi suunnattu nopeaa sarjakuvaamista ja viiveetöntä toimintaa tarvitseville urheilukuvaajille, journalisteille sekä muille nopeutta arvostaville kuvaajille. Urheilukuvaamiseen suunnattu painotus näkyy varsin selvästi myös Sonyn markkinointimateriaaleissa eikä kameran kohderyhmästä jää mitään epäilyksiä. Teknologisesta näkökulmasta katsottuna ehkä mielenkiintoisin yksityiskohta on kuitenkin se, että kamera ei käytä lähtökohtaisesti lainkaan mekaanista suljinta, ja vaikka sellainenkin on tarjolla, se on vain salama-kuvausta varten. Peilittömyyden ja sähköisen sulkimen ansiosta Sony α9:n ainoat liikkuvat mekaaniset osat ovat kameran rungossa olevat kytkimet ja rullat. Täysdigitaalisen tekniikan ansiosta kamera kestää kuvaamista, jos ei nyt aivan ikuisesti, niin ainakin aivan toisella tavalla kuin mekaanisia osia käyttävät perinteiset DSLR-rungot, ja suljinvikoihin liittyvät huolet jäävät tämän kameran myötä historiaan.
Jenkkihinta kameralle on 4500 dollaria, mikä kääntynee noin 5000 euroksi Suomessa. Hinnasta voi aina valittaa ja monelle tavalliselle harrastajalle tämä kamera tulee jäämään vain haaveeksi, niin minullekin, mutta jos ominaisuuksia ja hinnoittelua katsotaan ammatti- ja urheilukuvaajien näkökulmasta, Sony α9 on suorastaan edullinen. Verrattuna Canonin ja Nikonin huippumalleihin (Canon 1DX-II ja Nikon D5 -kamerat) suorituskykyä on selvästi enemmän (ainakin paperilla) ja hinta kilpailijoita huokeampi. Jotkin tahot ovat myös marisseet siitä, ettei Sonylla ole tarpeeksi pitkiä objektiiveja kattamaan urheilukuvaamisen tarpeita. Saman tyyppistä marinaa objektiivien riittämättömyydestä kuultiin myös silloin, kun Sony julkaisi ensimmäisen α7-mallinsa. Minulla ei kuitenkaan ole epäilystäkään siitä, etteikö Sony kykenisi tuomaan markkinoille myös vaadittavat pitkät teleobjektiivit, sillä sen verran ripeästi on FE-sarjan laseja tuotu α7-järjestelmään ja monet niistä ovat optisesti erinomaisia kestäen myös vertailun kilpailijoihin.
Vaikka uusi Sony α9 on ominaisuuksien valossa todellinen huippukamera, mielenkiintoisempaa on kuitenkin ehkä se, millä tavoin tämä uusi julkistus tulee muuttamaan kameramarkkinoiden status quota. Sony on jo aikaisemmin todistanut olevansa innovatiivinen pelaaja vaikkakin se on kameravalmistaja paljon pienempi kuin markkinoita johtavat Canon ja Nikon. Jo vuosia sitten lanseeratut Nex-sarjan kamerat (esim. Nex-7) olivat rohkea peilittömän teknologian kokeilu, jolla Sony todisti innokkaiden kameraharrastajien olevan kiinnostuneita sellaisesta järjestelmäkamerasta, jonka rakenne poikkeaa perinteisestä DSLR-konseptista. Suositulla α7-sarjalla Sony voi vei peilittömän teknologian puolestaan vakavasti otettavaan Full Frame-luokkaan ja onnistui luomaan erittäin menestyksellisiä ja innovatiivisia malleja (Sony α7S & α7RII), jotka ovat muuttaneet kameroille asetettuja odotuksia koko kameramarkkinoiden mittakaavassa. Uudella Sony α9-kameralla ja sen teknologisilla innovaatioilla Sony haastaa puolestaan nyt kameramarkkinoiden jättiläiset Canonin ja Nikonin sekä näiden kaikkein kalleimmat huippumallit. Vaikka Canonit ja Nikonit eivät nyt sentään yhdessä yössä vanhene, on kuitenkin selvää, ettei niiden tulevaisuus näytä tämän julkistuksen jälkeen enää yhtä valoisalta kuin ennen. Sony onkin selvästi onnistunut ottamaan suunnannäyttäjän roolin siinä teknologisessa murroksessa, joka muovaa nyt kokonaisvaltaisella tavalla koko kameramarkkinoita kennokoosta, käyttäjä- tai hintaryhmästä riippumatta.
Kameramarkkinoiden murroksessa onkin mitä ilmeisemmin kyse vanhan teknologian korvautumisesta uusilla innovatiivisilla ratkaisuilla. Peilittömät, ja nyt Sony α9:n myötä ilmeisesti myös ilman mekaanista suljinta toimivat, kamerarungot edustavat uutta teknologiaa ja tarjoavat uusien ominaisuuksiensa myötä myös uusia valokuvaamisen mahdollisuuksia. Tähän verrattuna 1980-luvulla syntynyt ja liikkuviin mekaanisiin osiin perustuva DSLR-konsepti edustaa auttamattomalla tavalla vanhan maailman tekniikkaa. Tämän ovat kuitenkin jo kaikki peilittömillä kameroilla kuvanneet tienneet jo kauan aikaa sitten ja heille Sonyn uusi α9-malli vie kehitystä vain sille loogiseen suuntaan kameramarkkinoiden isossa kuvassa. Samanaikaisesti on kuitenkin myös se yhtä totta, että valokuvaajien monenkirjavissa yhteisöissä, kerhoissa ja ryhmissä monet DSLR-kuvaajat ovat vasta nyt aidosti heräämässä tähän teknologiseen muutokseen. Peilittömiä järjestelmiä on pitkään parjattu esimerkiksi leluiksi ”oikeiden ja aitojen” DSLR-kameroiden rinnalla. Optisten etsimien paremmuutta ja luonnollisuutta on jaksettu väsymättömästi puolustaa siitäkin huolimatta, että sähköisen etsimen edut ovat aivan terveellä järjellä perusteltavissa olevia argumentteja. Viimeistä linnaketta tässä erilaisten teknologioiden ja kamerakonseptien kamppailussa ovat kuitenkin edustaneet nopeudelle sekä täsmälliselle AF-seurannalle perustuvat vaativat kuvaustilanteet, kuten esimerkiksi juuri urheilukuvaus tai haastava kuvajournalismi. Sony α9:n myötä alkaa kuitenkin näyttää siltä, että peilittömät rungot tunkeutuvat viimein tähänkin segmenttiin tarjoten sellaisia uusia ominaisuuksia, jotka ovat todennäköisesti mahdottomia toteuttaa perinteisessä DSLR-konseptissa (esimerkiksi jo edellä etsimen toiminta ilman blackout-ongelmaa).
Monien keskustelupalstojen loputtomat väännöt DSLR-kameroiden teknologisesta paremmuudesta ovatkin viime kädessä vain defensiivistä puhetta ja peilittömyyden etujen turhaa kiistämistä uuden teknologisen murroksen edessä. Kuten monen muunkin murroksen kanssa, varhaisia sovelluksia vähätellään aluksi kunnes kriittisen massan saavuttamisen jälkeen kaikki lopulta myöntävät uuden teknologian tuomat kiistattomat edut (muistaako kukaan kuinka ensimmäisiä kännyköitä parjattiin lankapuhelimien vielä hallitsessa markkinoita). Sony α9 on viimeisin luku tähän kertomukseen ja viimeistään nyt monelle tuntuu olevan yhtäkkiä selvää, että perinteiset DSLR-kamerat ovat jäämässä historiaan. Suurten massojen hidas herääminen on kuitenkin täysin ymmärrettävää ja empaattisesti ajatellen oikeutettuakin, sillä monien kuvaajien ammattitaito, kyky tehdä laadukkaita kuvia ja valokuvauksellinen identiteetti lepäävät nimenomaan vuosikymmeniä valokuvausta hallinneen perinteisen DSLR-konseptin päällä. Monet ovat myös sijoittaneet tähän konseptiin paljon aikaa ja rahaa. Ei ole kuitenkaan mielekästä antautua monella keskustelupalstalla käytyyn kameramerkkien väliseen matalamieliseen taisteluun tai jakaa kuvaajia voittajiin ja häviäjiin – kaikilla kuvaajillahan on merkistä tai kuvaajan asemasta riippumatta yhteinen tavoite onnistuneiden kuvien muodossa. Kameramarkkinoita hallitsevan murroksen edessä onkin parasta suhtautua uusiin kuvaamisen tapoihin avoimin mielin ja kysyä esimerkiksi sitä, millä tavoin uudet kamerat, teknologiset innovaatiot ja niiden tarjoamat mahdollisuudet voisivat palvella omia kuvaamisen intressejä tulevaisuudessa. Sony α9 on viime kädessä uusi mielenkiintoinen luku tällä matkalla ja monet sen tarjoamat uudet innovaatiot tulevat ennemmin tai myöhemmin olemaan itsestäänselvyyksiä tulevaisuuden peilittömissä järjestelmäkameroissa.
Lue lisää uudesta Sony α9:stä esimerkiksi täältä
Sonyn omat α9-sivut: https://www.sony.co.uk/electronics/interchangeable-lens-cameras/ilce-9
Sonyn esimerkkikuvia: https://www.sony.net/Products/di_photo-gallery/camera/ILCE-9/
Brian Smith hands-on: http://briansmith.com/sony-a9-camera-fe-100-400mm-gm-lens-review/
Patrick Murphy-Raceyn arvio: http://pmrphoto.blogspot.fi/2017/04/sony-a9-review-by-patrick-murphy-racey.html
– Toni Ahvenainen
