Sony 18-105mm f/4.0 G OSS: unohdettu yleiszoomi

Ostaminen poikii ostamista. Päivittäessäni viime kesänä NEX-6:sta A6300:aan kynnys tehdä oheishankintoja oli historiallisen matala. Viimeiset pari vuotta olin käyttänyt lähes yksinomaan kiinteän polttovälin linssejä: rajoitukset tuovat luovuutta ja hyvän primelinssin kuvanlaatu on omassa luokassaan. Muutaman objektiivin jonglööraus ei itsessään häirinnyt, mutta vaati aina jonkin asteen ennustamista tulevista kuvaustilanteista. Helpon ja kelvon yleiszoomin hyödyllisyyttä dynaamisissa tilanteissa kuten matkailussa tai eri tapahtumissa on vaikea haastaa.

E-kiinnityksen yleiszoomivalikoima on kattava vaihtelevan aukon superzoomeissa. Vasta jatkuvaa aukkoa hakiessa valikoima alkaa rajoittua huomattavasti. Vertaillaanpas kirjoitushetkellä tiedossa olevia yleiszoomeja:

Noin tonnin hintaluokassa jatkuvan aukon vaihtoehtoja on tasan kolme: sekä E- että FE-tyypin Zeiss-brändätyt yleiszoomit sekä G-sarjan power zoom. Moni joutuu Zeiss-logon hämäämäksi, sillä linssit eivät suinkaan ole Zeissin japanilaisvalmisteisia laitteita vaan Sonyn omia Thaimaassa valmistettuja tuotteita. Design on sekä Zeissin että Sonyn käsialaa, mutta monet arvostelijat ja nettikommentoijat ovat pettyneet kyseisten linssien kohdalla sekä optiseen laatuun että valmistuksen laadulliseen vaihteluun. Kummastuksekseni SELP18105G:stä ei löytynyt internetistä samanlaista arvostelujen kirjoa kuin olettaisi ja etenkin Suomessa objektiivi tuntuu jääneen poikkeuksellisen vähälle huomiolle.

Ammensin kaiken löytämäni tiedon SELP18105G:stä sekä SEL1670Z:sta. Edeltävä kärsi pehmeistä reunoista ja vääristymistä kun taas jälkimmäisen hinta-laatusuhde vaikutti tyyriiltä. G-sarjalaiseen päätymistä joudutti pidempi zoomiväli ja muutama säästetty satanen.

Kuva: Henri Särkkä

Tarkempia mittaustuloksia linssistä on saatavilla muun muassa Imaging Resourcen ja Photozonen arvosteluista. Tarkoitukseni on tarjota oma real world -näkemykseni linssin käytöstä huomioiden teknisempien arvosteluiden ilmaisemat hyvät ja heikot osa-alueet. Kuvat ovat täysin käsittelemättömiä poislukien vääristymien korjaukset ellei toisin mainita. Kameran omien korjausten vaikutus RAW-tiedostoihin tuntuu olevan aina jonkin asteen salatiedettä ja vaihtelevan valmistajan ja mallin mukaan. A6300:n asetuksista kaikki korjaukset – väripoikkeama (chromatic aberration), vinjetointi (shading) ja vääristymä (distortion) – olivat vakioasetuksilla eli kaikki automaatilla. Näistä väripoikkeaman ja vinjetoinnin korjaus tuntuivat vaikuttavan RAW-kuvaan, vääristymäkorjaus ei. SELP18105G:llä vääristymäkorjausta ei itseasiassa edes saa pois automaatilta, mutta siitä lisää tuonnempana.

Rakenne ja käyttökokemus

Linssi on fyysisesti kookkaampi kuin mihin peilittömillä on tottunut: leveyden ja pituuden puolesta puhutaan samasta kokoluokasta kuin Canonin 24-105 mm f/4. Linssi on kuitenkin yllättävän kevyt, noin 250 grammaa kevyempi kuin mainittu Canon. SELP18105G tuntuikin alkuunsa jopa ontolta lelulta. Bajonetti kuitenkin vaikutti asiallisen jykevältä joka toi tietyn varmuuden tunteen otteelle. Vajaan 430 gramman painonsa ansiosta linssi tuntui olevan kiinni kamerassa, ei toisin päin; näppituntuma oli perinteisen järkkärimäinen ja luonnollinen, sillä kevyellä peilittömällä ja suuremmilla teleillä kuvausotteen paino on selvästi objektiivin varassa.

Runko on materiaaliltaan laadukasta muovia. Syystä tai toisesta etuelementin kotelointi on kiiltävämpää ja selvästi eri muovia kuin matampi bajonettipuoli. Zoomi- ja tarkennusrenkaat ovat maalattua metallia, oletettavasti alumiinia. Zoomausvipu on selvästi hatarimman tuntuinen osa ja tuntui hiukan halvan speedlightin paristokannen lukolta. Objektiivi ei ole sääsuojattu, mutta monipuolisesta ulkoilmakäytöstä huolimatta renkaiden alle ei kerääntynyt pölyä joka narskuisi kääntäessä.

Rungossa ei ole minkäänlaisia zoom- tai tarkennusmerkintöjä, vaan kaikki info näkyy kameran ruudulla. Tämä myös tarkoittaa linssin toimivan täysin by wire: renkaat eivät fyysisesti kuljeta linssin elementtejä vaan välittävät pelkästään sähköisen signaalin moottoreille. Zoomivipu toimii vaihtelevalla säädöllä, eli vivun kuljetusetäisyys vaikuttaa zoominopeuteen. Liike-etäisyydet ja -nopeudet olivat mielestäni mitoitettu hyvin ja käyttö oli sulavaa valokuvatessa. Vipu oli omaan ergonomiaan hankalassa paikassa, sillä välillä autofokusin hakiessa huomasin vahingossa kevyesti zoomaavani vivusta. Tämä kuitenkin oli epäilemättä käyttäjästä kiinni. Zoomausmekaniikka on rakennettu täysin rungon sisään eikä objektiivin fyysinen koko siis muutu zoomatessa. Tämä muun muassa ehkäisee pölyn kulkeutumista objektiivin sisään zoomin pumppauksen takia.

Automaattitarkennus toimi A6300:n kanssa vikkelästi ja saumattomasti. Kuvasin kombolla sekä valossa että hämärässä Canon 7D Mark II:n ja Canon EF 70-200mm f/2.8 L USM:n ohella, eikä Sony tuntunut merkittävästi häviävän tarkennuksessa Canonille. Myös kuvanvakaus toimi odotettuun tapaan ja toi parhaimmillaan jopa kolmen aukkoluvun vakautusta.

Vaihteleva vähimmäistarkennusetäisyys hankaloitti työskentelyä ajoittain. 105 mm:n zoomipäässä vajaan metrin minimietäisyys on rajoittava. Etäisyys ei tunnu muuttuvan kovin lineaarisesti polttovälin mukaan, vaan etenkin zoomin pitkässä ääripäässä pienetkin muutokset tuntuvat lyhentävän tarkennusetäisyyttä paljon. Laajassa päässä noin puolen metrin minimietäisyys ei tuntunut rajoittavan työskentelyä yhtä paljoa.

Vääristymä, poikkeamat ja vinjetointi

Linssi vääristää. Huomattavasti. Koko zoomialueelta optiikassa oli nähtävissä huomattavaa tyynyvääristymää joka paheni pidemmälle zoomatessa. Tämä ominaisuus onkin saanut vääräleuat kutsumaan linssiä Sony Pillow Zoomiksi. Sony on sittemmin päivittänyt kameroidensa firmwaret korjaamaan vääristymän. Ainakaan NEX-6:lla tai A6300:lla kokeillessa vääristämää ei sanottavasti ollut, eikä A6300:lla vääristymänkorjausta edes saanut valikoista pois päältä. Korjaus ei leivoudu mukaan RAW-tiedostoihin, mutta ainakin Adoben softien omat korjaukset hoitavat homman mallikkaasti:

Ilman linssiprofiilia. 18mm, f/4.0, 1/400s, ISO200.
Kuva: Henri Särkkä

Lightroomin linssiprofiililla. 18mm, f/4.0, 1/400s, ISO200.
Kuva: Henri Särkkä

Digitaalinen vääristymänkorjaus tapahtuu aina taltioitua kuvaa venyttämällä, mikä väistämättä johtaa kuvanlaadun kärsimiseen. Konkreettinen vaikutus kuvaan on enimmäkseen psykologinen, mutta “fix it in post”-tyylinen optiikan alisuunnittelu nyppii ihan periaatetasolla. Kaikissa kuvissa korjausta ei toki tarvitse käyttää, sillä vääristymät näkyvät selvästi vain suorissa linjoissa.

Ilman linssiprofiilia. 105mm, f/5.6, 1/40s, ISO100.
Kuva: Henri Särkkä

Lightroomin linssiprofiililla. 105mm, f/5.6, 1/40s, ISO100.
Kuva: Henri Särkkä

Mittatulosten mukaan linssissä on kohtalaisesti väripoikkeamaa etenkin pienellä aukolla. Omat kokemukseni eivät vastanneet luettua, sillä aberraatiot olivat hyvin huomaamattomia niin kameran omilla korjauksilla kuin ilmankin.

Kameran korjauksilla. 18mm, f/7.1, 1/320s, ISO100 – Klikkaa kuva täysikokoiseksi.
Kuva: Henri Särkkä

Kameran korjauksilla. 18mm, f/6.3, 1/160s, ISO100 – Klikkaa kuva täysikokoiseksi.
Kuva: Henri Särkkä

Vinjetointia ei esiintynyt useimpia zoomilinssejä enempää, toisin kuin esimerkiksi 16-50 millin kittilinssillä, jolla kulmat ovat pahimmillaan täysin mustat. Täydellä aukolla vinjetin huomasi helposti ja tummentuma tuntui hiukan äkkijyrkältä eikä täten kovin mieluisalta. Aukkoa pienentäessä vinjetti haihtuu totuttuun tapaan.

Halvoista laseista tuttua kirkkaiden highlightien siniviolettia vääristymää ei esiintynyt; kirkasta talviaurinkoa heijastavan veden pirskeet ja laineet olivat puhtaita.

Terävyys ja heijastukset

Useimpien APS-C-linssien optimipiste on noin aukon 5.6 tienoilla ja SELP18105G noudatti tätä kaavaa. Ominaisena piirteenään objektiivin keskiosa oli hyvinkin rouhea heti nelosaukosta lähtien mutta reunat olivat hieman rosoisemmat. Aukon pienentäminen helpoitti reunatilannetta mutta mielenkiintoisesti heikensi keskustaa. Käytin linssiä pääsääntöisesti välillä 4 – 7.1 ja laatu oli tässä hintaluokassa hyvin kelpoisaa. Terävyyden merkityksestä voi väitellä tappiin asti, mutta sen ollessa kaikki kaikessa joutunee vaihtamaan primeen tai iskemään jeniä tiskiin.

28mm, f/7.1, 1/320s, ISO100 – Klikkaa kuva täysikokoiseksi
Kuva: Henri Särkkä

35mm, f/4.0, 1/40s, ISO400 – Klikkaa kuva täysikokoiseksi.
Kuva: Henri Särkkä

Epäterävyysalueet olivat mieluisia ja näiden renderöinti onkin yksi G-sarjan kulmakivistä. Pienemmilläkään aukoilla taustat eivät olleet liian hälyisiä. Pallot olivat omaan silmään siistejä ja keskivertoa pyöreämpiä myös reunoilla, vaikka sipuliefektiä olikin havaittavissa kontrastikkaissa palloissa. Bokessa ei esiintynyt huomattavaa väripoikkeamaa.

70mm, f/5.0, 1/640s, ISO100 – Klikkaa kuva täysikokoiseksi.
Kuva: Henri Särkkä

105mm, f/4.0, 1/320s, ISO100 – Klikkaa kuva täysikokoiseksi.
Kuva: Henri Särkkä

Suurimman osan tilanteista heijastumat pysyivät vastavalosuojan avulla kurissa joskin kirkkaasta auringosta syntyneet flaret saattoivat esiintyä odottamattomista kulmista. Pahimpaan vastavaloon kuvatessa kontrasti tosin laski huomattavasti. Lavavalaistuksen kidutustestissä esiintyi kuitenkin ajoittain äärimmäisen häiritsevää ja kummallista heijastumaa pieniä stroboja vasten kuvatessa. Tämä oli kuitenkin ääritilanne ja esiintyi neljästä testatusta lavasta vain yhdellä valaisintyypillä – eikä silläkään jatkuvasti.

Sunflare. 37mm, f/6.3, 1/1250s, ISO100.
Kuva: Henri Särkkä

Flaret spotista. 58mm, f/4.0, 1/200s, ISO1600.
Kuva: Henri Särkkä

Häiritsevät flaret stroboista. 35mm, f/4.0, 1/320s, ISO1600.
Kuva: Henri Särkkä

Samat strobot ilman flarea. 45mm, f/4.0, 1/500s, ISO1600.
Kuva: Henri Särkkä

 Videokäytössä

Objektiivin power zoom -ominaisuus on suunnattu etenkin videokäyttäjille. Perinteinen kiertozoomi vaatii erillisen pullerin ollakseen sulavaa, joten juuri zoomauksen tasaisuus helpottuu vipua käyttämällä. Zoomin nopeus oli sekä vivusta että renkaasta ohjattuna hallittu ja sulava. Myöskin tarkennusrenkaan kiertoetäisyys tuntui sopivalta, joskokin focus by wire ja runkomerkintöjen puute tarkoittavat etteivät focus pullit ole kovin tarkkaa tiedettä. Moottorit eivät pitäneet huomattavaa ääntä, mutta etenkin zoomin maksiminopeudella tarvikekenkään kiinnitetty Zoom H1 poimi moottoriäänet hiljaista taustaa vasten. Herkempää ambienssia taltioidessa äänitallennin kannattaakin pitää irti kamerasta tai laittaa väliin riittävän pitkä välikappale.

Stabilointi poisti pienen vapinan tehokkaasti ja sai huojunnan näyttämään luonnolliselta. Laajalla polttovälillä käsivaralta tehdyt ajotkin onnistuivat riittävän sulavasti varovaisuutta noudattaen.

Kokonaisuutena objektiivin käyttö oli huomaamatonta dynaamisessa kenttäkäytössä. Tarkemmassa saman hintaluokan elokuvauksessa esimerkiksi Samyangin cinelinssit ovat suositeltavia nimenomaan manuaalikontrollin suhteen.

Yhteenveto

Olen tyytyväinen hankintaani vielä puolen vuoden jälkeen. Linssin fyysinen koko arvelutti alkuunsa mutta keveyden ansiosta huoli oli aiheeton. Reunojen yleinen pehmeys nalkuttaa usein takaraivossa mutta muilta osin luotto linssin suorituskykyyn ei ole vankkunut normaalikäytössä. Ammattilaisten kannattanee valovoiman ja kuvanlaadun vuoksi tutustua GM-sarjan kahteen zoomiin mutta keskiverron käyttäjän harrastekuvaukseen SELP18105G:n hinta-laatusuhdetta ei olla näillä näkymin uhmaamassa.

– Henri Särkkä
Henri Särkkä on 1988 Vantaalla syntynyt, mutta sittemmin turkulaistunut Sony Alpha-kuvaaja. Särkkä aloitti valokuvaamisen harrastamisen vakavissaan 2014, jonka jälkeen kuvaaminen on toiminut niin ykkösharrastuksena kuin ajoittaisena ammattinakin. Kuvaamisen kentällä Henrin leipälajeja ovat tapahtuma- ja katukuvaus. Lisää Henrin kuvia löytyy seuraavista osoitteista:

http://sarkka.fi/
https://www.facebook.com/sarkka.fi/
https://www.flickr.com/photos/demppa/
https://www.instagram.com/hesark/

Haluatko julkaista omia kuviasi tässä blogissa? Year of the Alpha etsii suomalaisia Sony Alpha-kuvaajia ja julkaisee enemmän kuin mielellään heidän tarinoitaan ja kuviaan. Julkaistut jutut voivat olla lyhyitä haastattelutyyppisiä artikkeleita kuvien kera tai sitten voit kirjoittaa pidemmän artikkelin jostakin itsellesi tärkeästä aiheesta. Valokuvaamisen kenttään mahtuu monenlaisia kertomuksia ja kaikki kertomukset julkaistaan riippumatta siitä, onko kyseessä valokuvaamisen vasta-alkaja vai kaiken kokenut ammattilainen. Ainoa ehto on, että jutuilla on jokin yhteys Sonyn Alpha järjestelmään. Julkaistuista artikkeleista ei makseta palkkiota, mutta niiden kautta on mahdollista saada esimerkiksi näkyvyyttä omille sivuillesi. Mikäli sinulle juolahti mieleen idea, ota yhteyttä ja kerro ideastasi.