Täyskennosta takaisin kroppiin
Nikon toi markkinoille viime vuoden syksyllä mallin D750. Ominaisuuksiensa puolesta D750 näytti sellaiselta kameralta, että se voisi soveltua suhteellisen hyvin urheilukuvaukseen. Aiemmat kokemukseni Nikonien kanssa olivat olleet pääasiassa erittäin positiivisia, joten päätös kyseisen mallin hankinnasta ei ollut loppujen lopuksi kovin vaikea. Pärjäsin kameran kanssa mainiosti urheilun parissa, vaikka runkoa ei ollut siihen suoranaisesti suunniteltu. Nikon D750 tarjosi myös sen verran hyvää kuvanlaatua, että se riittää aivan varmasti kenelle tahansa.
Urheilukuvausta Nikon D750:lla. Kuva: Esa Haanperä.
Päätös luopua Nikonin D750 rungosta tuntuu edelleen hieman hassulta. D750 on loistava kamera ja se sopii monenlaisiin kuvauksiin, mutta kameran ja minun välille ei koskaan syntynyt sellaista yhteyttä, jonka vuoksi minun olisi ollut aivan pakko pitää se. Päinvastoin, mietin usein sitä, tuoko näin arvokas runko omaan kuvaamiseeni mitään, mitä en saisi aikaiseksi muiden runkojen kanssa. Pitkien mietintöjen jälkeen tulin siihen tulokseen, että minulle D750 on liian kallis kamera suhteessa sen tuomaan hyötyyn. Ja ns. flare-ongelmat eivät myöskään vahvistaneet suhdettani kameraan. Päätin siis pistää kameran myyntiin ja aloin miettimään seuraavana askelta. Nikonin kroppikennoiset olivat luonnollisesti mietinnän alla, mutta kaipasin jotain uutta ja erilaista. Vaihtoehtoja etsiessä ja testejä lukiessa netissä tuli vietettyä aikaa normaalia enemmän.
Urheilukuvausta Nikon D750:lla. Kuva: Esa Haanperä.
Olin juuri vaihtanut älypuhelimeni Sonyn Z3 Compactiin ja olin tyytyväinen sen kameraan. Sen vuoksi myös Sonyn tarjoamat kamerarungot vaikuttivat hyviltä vaihtoehdoilta. Täyskennoa en tällä hetkellä halua sen vuoksi, että lasitavara niihin maksaa maltaita. Sonyn α6000 malli oli kerännyt netissä sen suuntaisia kehuja tarkennuksen suhteen, että se voisi soveltua myös amatöörimäiseen urheilukuvaamiseen. Kun α6000 vaikutti muutenkin mielenkiintoiselta vaihtoehdolta, päädyin ostamaan kyseisen rungon tuplakitin kera (Sony E 16-50 & 55-210).
Odotukseni uutta ”lelukameraa” kohtaan olivat suhteellisen vaatimattomat, sillä edellinen runkoni oli ollut yksi Nikonin parhaista. Tarkennuksen suhteen α6000:sta pidetään peilittömien huippuna, minkä vuoksi ajattelin sen suoriutuvan ainakin maltillisesti nopeista tilanteista. Nikonin tarkennusnopeudelle ajattelin sen kuitenkin häviävän lähes 100-0. Käytettävyyden kannalta olin kuitenkin valmistautunut tekemään harppauksen taaksepäin, sillä eihän noin pieni runko voinut olla Nikonin veroinen. Odotukseni olivat siis paitsi uteliaita, myös epäileväisiä.
Urheilukuvausta Nikon D750:lla. Kuva: Esa Haanperä.
Rungon mukana tulleet 16-50 ja 55-210 linssit vaikuttavat olevan ”ihan ok” ja riittävässä valaistuksessa myös urheilukuvaamiseen soveltuvia, mutta liikoja niiltä ei kannata odottaa. Hyvissä olosuhteissa kuvanlaatu on riittävä, mutta hämärässä alkaa kaipaamaan enemmän valovoimaa. Täyskennoiseen nähden kroppikennoisella saa kuitenkin tietynlaista ulottuvuusetua ja sitä myöten on mahdollista myös säästää hieman rahaa.
α6000 tarjoaa valtavan määrän tarkennuspisteitä: 179 pistettä automaattitarkennuksen vaihetunnistuksessa ja 25 pistettä kontrastintunnistuksessa. Sony on tehnyt tarkennuksen käytöstä myös ”coolimman”, sillä jatkuvaa tarkennusta käyttäessä tarkennuspisteet tuntuvat sopivan eläväisiltä. Tarkennus tuntuu jopa kittilinsseillä suhteellisen nopealta, eikä osumatarkkuudessakaan ole suurempia murheita. Tarkennus tuntuu poimivan oikean kohteen yllättävänkin hyvin, ainakin kuvattaessa nuorta palloilijan alkua. Nikoniin nähden eroa varmasti on, mutta onko sitä miten paljon, siihen en uskalla ottaa vielä kantaa. Sonyn Eye-AF (silmätarkennus) toimii ensimmäisten kokemusten perusteella erittäin hyvin. Potentiaalia hyvien muotokuvien ottamiseen siis löytyy, mutta omalla kohdallani taitaa rajoitteena olla toistaiseksi vielä siihen sopiva optiikka.
Luontokuvausta A6000:lla. Kuva: Esa Haanperä.
Sarjatuleen α6000 tarjoaa vähintäänkin riittävän nopeuden ja tietyissä tilanteissa 11 fps on jopa liikaa. Nikonin D750 sarjatulinopeus (6,5 fps) riitti pääasiassa minun käytössäni, mutta toisinaan huomasin kaipaavani nopeampaa sarjatulta. Leikkivät ja juoksevat lapset tallentuvat kortille hyvin käyttämällä sarjatulen keskimmäistä nopeutta, eikä muistikortti täyty tällä tavoin liian nopeasti. Bufferin osalta en ole joutunut ainakaan toistaiseksi pettymään, tosin laite ei vielä ole ollut niin sanotusti tositoimissa vaan olen vasta kokeillut kameran potentiaalia siellä täällä. Nikonin D750:llä bufferia haukuttiin monissa netin arvioissa liian pieneksi, mutta sen kanssa oppi elämään. Sonyn osalta sarjatuli riittää siis mihin tahansa, mutta senkin toimivuutta on mahdollista arvioida paremmin vasta sitten, kun on kuvannut kameralla esimerkiksi jääkiekkoa tai salibandya.
Nuori palloilijan alku A6000:lla. Kuva: Esa Haanperä.
Optiseen etsimeen tottuneena Sonyn tarjoama sähköinen etsin (EVF) tuntui aluksi hieman hassulla, ikään kuin katselisi etsimessä elokuvaa tai muuta vastaavaa. α6000:sen etsin vaikuttaa kuitenkin hyvältä, edelliseen käyttökokemukseeni nähden loistavalta (Nex-5R). Etsin on paitsi selkeä ja kirkas, se myös näyttää ns. todellisen kuvan, eli valotuksen sekä siihen tehtävät muutokset, jotka ovat mahdollista nähdä ”ruudulla” heti. Sikäli kun Nikonin D750 sulkimen ääni oli mallia ”flät, flät”, eli kaukana esimerkiksi D3s:n konekiväärimäisestä äänestä, poikkeaa α6000 tässäkin asiassa melkoisesti näistä kameroista. Sulkimen ääni on lähes äänetön, joka tuntui aluksi oudolta. Etsimen kautta kuvaaminen on joka tapauksessa miellyttävää, mutta automaattisesti etsimen ja taustanäytön välillä toimiva valinta ei miellytä minua. Automatiikka saattaa vaihtaa etsimelle vaikka silmä ei etsimellä olekaan. Mikäli ottaa manuaalisesti käyttöön vain etsimen, niin myös kaikki valikon tapahtumat pitää katsoa sitä kautta, missä ei minun mielestäni ole mitään järkeä. Myös kameran ohjaaminen esimerkiksi älypuhelimen kautta onnistuu suhteellisen helposti ja itse ohjaus toimii hyvin. Kuvien siirto kamerasta älypuhelimeen on niin ikään helppoa ja esimerkiksi lomareissun kuvat saa siirrettyä kätevästi päiväkohtaisesti. Akun kesto on omassa käytössäni melkoinen pettymys, mutta olen jo tilannut runkoon akkukahvan.
Luontokuvausta a6000:lla. Kuva: Esa Haanperä.
Lyhyen käytön jälkeen Sony α6000 tuntuu mielenkiintoiselta laitteelta. Toimintojen ohjelmointia eri napeille pitää vielä testata, jotta saan rungosta kaiken irti. Tarkennuksen suhteen α6000 on täyttänyt odotukset ja paikoin jopa yllättänyt minut. Uskon, että voin saada tarkennuksesta vielä enemmän irti, kun pääsen kokeilemaan runkoa valovoimaisemmilla linsseillä. Tarkennus on siis hyvä, mutta en usko sen pärjäävän täysin D750:lle – toki hintakin D750:ssä on kolminkertainen. D750:sen kohdalla totuin myös kahteen korttipaikkaan. Vaikka kahta korttipaikkaa tuli harvoin käytettyä, on lisäpaikka kuitenkin hyödyllinen. On kuitenkin vielä myönnettävä, että kuvanlaadussa tulee D750:seen verrattuna pahasti takapakkia, isoilla herkkyyksillä valtavastikin, mutta olin varautunut tähän jo päätöstä tehdessäni. Ensinnäkään kittilinssien kuvanlaatu ei ole vertailukelpoinen aikaisemmin D750:ssä käyttämieni linssien kanssa. Toiseksi α6000 tarjoaa minulle käyttökelpoista kuvanlaatua ISO 3200 arvoihin asti, kun taas Nikon D750:sen kohdalla käyttökelpoista tuli jopa ISO 12800 arvoilla. Urheilukuvauksessa pidin D750:sen kanssa ISO 6400 jonkinlaisena rajapyykkinä ja tähän verrattuna a6000 ISO 3200 pitäisi riittää suhteellisen hyvään kuvanlaatuun. Lyhyen käytön jälkeen olen kuitenkin tyytyväinen Sonyn a6000 runkoon, mutta sen todellinen suorituskyky mitataan syksyllä urhelukuvauksen merkeissä. Sonyn kanssa kuvaaminen on itselleni siis jonkinlainen haaste, mutta ilman haasteita elämä olisi aivan liian tylsää.
Lisää kuvia seuraavista osoitteista:
https://www.flickr.com/photos/65298206@N03/
http://www.vastavalo.fi/profile.php?uid=5249
– Esa Haanperä
Esa Haanperä on 36-vuotias turkulainen harrastajakuvaaja, joka on oman urheilutaustan kautta ajautunut kuvaamaan esimerkiksi salibandyä sekä jääkiekkoa. Valokuvaaminen alkoi esikoisen synnyttyä vuonna 2009 ja viimeisimmän parin vuoden aikana kuvaamiseen on panostettu enemmän. Urheilukuvaamisen vastapainona Esa tykkää liikkua kameran kanssa myös luonnossa.
Haluatko julkaista omia kuviasi tässä blogissa? Year of the Alpha etsii suomalaisia Sony Alpha-kuvaajia ja julkaisee enemmän kuin mielellään heidän tarinoitaan ja kuviaan. Julkaistut jutut voivat olla lyhyitä haastattelutyyppisiä artikkeleita kuvien kera tai sitten voit kirjoittaa pidemmän artikkelin jostakin itsellesi tärkeästä aiheesta. Valokuvaamisen kenttään mahtuu monenlaisia kertomuksia ja kaikki kertomukset julkaistaan riippumatta siitä, onko kyseessä valokuvaamisen vasta-alkaja vai kaiken kokenut ammattilainen. Ainoa ehto on, että jutuilla on jokin yhteys Sonyn Alpha järjestelmään. Julkaistuista artikkeleista ei makseta palkkiota, mutta niiden kautta on mahdollista saada esimerkiksi näkyvyyttä omille sivuillesi. Mikäli sinulle juolahti mieleen idea, ota yhteyttä ja kerro ideastasi.
