Valokuvaajana ja seikkailijana maailmalla – haastattelussa Oscar Manguy

Oscar Manguy toimii outdoor- ja seikkailukuvaajana toteuttaen kuvituksia erilaisille matkailu- ja outdoor-alan toimijoille kuin myös yksittäisille retkikunnille ja muilla toimeksiantajille 360 N Photo Collectivessa.  Oscar tekee Savonlinnasta kuvausmatkoja esimerkiksi Skandinavian maihin, mutta matkustaa meksikolaisen syntyperän omaavana myös tottuneesti latinalaisessa Amerikassa. Jututin Osacria siitä, millä tavoin outdoor- ja seikkailukuvaajaksi ryhdytään, ja miltä suomalaiset maisemat näyttävät maailman eri kolkilla käyneen kokeneen kuvaajan näkökulmasta.

1. Outdoor-harrastusten kuvaaminen ja retkeily eri mantereilla edustavat varmasti monen kuvaajan unelmatoimeksiantoa. Reilusti suurin osa kuvaajistahan on harrastajia ja ammattillisesti pätevöityneistäkin vain harva saa matkustaa kuvaamisen perässä ympäri maailmaa. Miten sinusta tuli outdoor- ja seikkailukuvaaja?

Tein 20-vuotiaana ensimmäisen laajennetun retkeni ja osallistuin 461 päivää kestäneen dokumenttivalokuvausretken ”Proyecto Peninsula” miehistöön sen tukijäsenenä. Tällä retkellä sain 35 millin Canon A1 kameran, jossa oli 17 mm ja 50 mm linssit. Tästä alkoi intohimoni seikkailuvalokuvaukseen. Siitä hetkestä alkaen outdoor on ollut minulle elämäntapa ja olen etsinyt tietäni erilaisten outdoor-kuvauksien ja henkilökohtaisten retkien kautta. Ainutlaatuisten hetkien kuvaaminen erämaassa on intohimoni ja erilaisten tunnetilojen välittäminen kuvien kautta on jatkuva ja kiinnostava haaste. Kuvaamiseni on kehittynyt käsi kädessä erilaisten retkien kanssa ja kykenen toimimaan omalla mukavuusalueellani missä tahansa säässä tai maastossa. Ilman tämän tyyppistä kestävyyttä outdoor- ja seikkailukuvaaminen olisi mahdotonta.

Kuva: Oscar Manguy

2. Minkälaisia ominaisuuksia outdoor-lajien kuvaaminen vaatii kuvaajaltaan? Tietysti rautaista kuntoa, mutta oliko sinulla taustalla esimerkiksi jotain tietyn tyyppistä lajiosaamista, mikä mahdollisti kuvaajaksi ryhtymisen? Entä valokuvaamisen puolelta, oletko itseoppinut kuvaaja vai oletko kouluttautunut kuvaajaksi erikseen?

Ensimmäinen ja tärkein ominaisuus on intohimo. Sen jälkeen tulee kestävyys ulkona olemiseen missä tahansa olosuhteissa. Onnistuakseen seikkailussa on tärkeää pitää yllä positiivista asennetta, oli kyse sitten märistä vaatteista, kuumuudesta, tuulesta, pakkasesta, hyttysistä tai vain erittäin pitkistä päivistä. Upeat ja ainutlaatuiset paikat, johon vain harvat ihmiset menevät koskaan, ovat usein erittäin vaikeapääsyisiä ja haastavia tavoittaa.

Valokuvaajana olen 60 prosenttisesti itseoppinut ja 40 prosenttisesti kouluttautunut. Kävin yliopistossa valokuvauksen luennoilla ja olen myös osallistunut useisiin valokuvauspajoihin, mutta kun aloitin outdoor- ja seikkailukuvaajana, minun täytyi oppia luovimaan valon dynamiikan, tarinankerronnan ja kameran hallinnan kanssa aivan eri tavalla.

Kuva: Oscar Manguy

3. Millä tavoin sinä kuvaamisen ammattilaisena jäsennät outdoor-lajien kuvastoa? Missä määrin tätä kuvastoa määrittävät esimerkiksi erilaiset lajit ja niiden konventiot, vai onko kysymys enemmän retkeilyyn ja seikkailuun liittyvistä yleisistä positiivisista tunteista? Entä millä tavalla markkinointi kietoutuu kuvien tekemiseen, saatko esimerkiksi tarkasti käsikirjoitettuja kuvasuunnitelmia vai onko sinulla vapaa kädet luoda omanlaistasi outdoor- ja lifestyle-kuvastoa?

Ajattelen niin, että kuvastoa on karkeasti ilmaistuna kahdenlaista. Ensinnäkin seikkailua hallitussa ympäristössä ja tilanteissa, joissa ohjaan kuvattavia ja suunnittelen kokonaisuuksia. Toisenlaista kuvastoa edustaa puolestaan seikkailu, joka on vähemmän ohjattua ja enemmän dokumentointia. Tämä jälkimmäinen on suosikkini, sillä se pitää enemmän sisällään täysin spontaaneja ja usein ainutlaatuisia kokemuksia.

Kuva: Oscar Manguy

4. Monet kuvaajat ajattelevat, että mielenkiintoinen ja hyvä valo tekee viime kädessä kuvan. Ammattilaisena sinulla ei kuitenkaan ole aina mahdollisuuksia valita olosuhteita, joissa kuvaat kohteitasi. Jos taivas on määränpäässä pilvinen ja valo latteaa, niin millä tavoin varmistat, että asiakas on tyytyväinen lopputulokseen vielä vaikean päivän jälkeenkin?

Valo tekee kuvan, se on selvää. Mutta ei ole olemassa huonoa valoa, vaan on opittava tarkkailemaan ja ymmärtämään valon erilaista luonnetta eri tilanteissa. Kaikenlainen valo toimii minulle, esimerkiksi pilvisen ilman tasainen valo nostaa värit esiin. Kontrastia ei ole paljon, joten se toimii kuin kankaana, johon voit maalata mitä haluat. Kova valo taas muuttaa tilanteen toisenlaiseksi ja antaa esimerkiksi mahdollisuuden käyttää varjoja luovalla tavalla. Hämärässä valossa kuvaan voi tuoda mukaan keinovalon esimerkiksi otsalampun keinoin. Oleellista on olla luova, leikkisä ja joustava sen suhteen mitä sinulla on käytössäsi. Jos suhtaudun valoon siten, että koet sen olevan huonoa tai vastustavan kuvaamistasi, se usein myös näkyy kuvissasi. Sen vuoksi valon tarkkailu ja ymmärtäminen on taito, jota pitää jatkuvasti harjoittaa.

Kuva: Oscar Manguy

5. Minkälaisia neuvoja antaisit sellaisille kuvaajille, jotka unelmoivat outdoor- ja seikkailukuvaajan ammatista, mutta ovat vielä epävarmoja siitä, miten he voisivat edetä asiassa?

Mielestäni outdoor- ja seikkailukuvaamisessa tarvitaan erityisesti taitoja päätöksenteon johtamisen, tiimityöskentelyn ja riskienhallinnan suhteen. Niiden harjoittelu missä tahansa ympäristössä on hyödyllistä ja tämän tyyppisiä taitoja voidaan siirtää myös outdoor- ja seikkailukuvaamiseen. Oleellinen osa taitoprofiilia ovat myös johtamistaidot ja osallistujien tarpeiden kuuntelu.

Ennen kaikkea on hyvä harjoitella ennen kuin lähtee seikkailemaan kalliilla varusteilla. Esimerkiksi omilla henkilökohtaisilla retkillä voi harjoitella kestävyyttä ja kuvien ottamista haastavissa olosuhteissa. Myös erilaiset leirit ja ohjelmat ovat hyviä ja turvallisia paikkoja perustaitojen harjoitteluun. Ei pidä myöskään väheksyä verkostoitumista ja muilta oppimista, sillä seuraamalla muiden ihmisten kokemuksia, esimerkiksi varusteiden suhteen, voi säästää paljon aikaa ja vaivaa.

Kuva: Oscar Manguy

6. Parhaimmillaan retkesi vievät sinut toisella mantereella asti. Mitä pakkaat kameralaukkuusi kun lähdetä pidemmälle kuvausreissulle? Mitkä rungot ja linssit ovat aina välttämättömiä, ja mitkä puolestaan ovat suosikkejasi omassa kuvaamisessasi?

Matkustaessani pääasiallisena kameranani toimii Sony α7RII ja varakamerana α7II. Objektiiveina minulla on Sony G 24-105mm, Sony G 70-200mm,  kiinteä 28mm + 16mm adapteri. Tämän lisäksi minulla on kaukolaukaisin, salama, heijastin + diffuusori, kymmenen akkua, kaksi virtapankkia, aurinkolaturi ja jalusta.

7. Retkeily ja outdoor-kuvaaminen voivat rasittaa kalustoa melkoisesti. Millä tavoin Sonyn rungot ja objektiivit ovat kestäneet sinun reissuillasi? 

Valitsin Sonyn alun perin sen vuoksi, että sen tarjoamat linssit ja rungot ovat sääsuojattuja. Kosteiden hallinta on oleellista paikoissa, joissa sääolosuhteet muuttuvat huomattavasti ja usein. Kun olen keikalla ottamassa kuvia, siihen liittyy varsinaisen kuvien ottamisen lisäksi myös se, että laitteiston kunnosta on huolehdittava aktiivisesti. Olen ollut tyytyväinen Sony laitteistooni.

Kuva: Oscar Manguy

8. Mitä tapahtuu, kun palaat pitkältä reissulta toiselta puolelta maailmaa takaisin Suomeen ja Savonlinnaan? Useimmat suomalaiset ajattelevat, että oman maan luonto ja kelit ovat suoraan sanottuna melko latteaa kuvattavaa verrattuna siihen, että maailma on täynnä paljon eksoottisempia ja jännittävämpiä kuvakohteita. Miten sinä, suomalaisesta syntyperästä poikkeavana maailmaa nähneenä suomalaisena, näet suomalaisen luonnon ja sen kuvapotentiaalin?

Suomi ja Skandinavia ovat upeita paikkoja ja tarjoavat loputtomia mahdollisuuksia raikkaisiin kuviin. Jokamiehenoikeudet ja vapaa pääsy erilaisiin paikkoihin antaa mahdollisuuden toteuttaa ainutlaatuisia kuvia sen tarjoamissa ympäristöissä. Jos ole koskaan ihmetellyt, miksi suurin osa maailman hienoimmissa paikoissa otetuista kuvista näyttävät niin samoilta, niin se johtuu siitä, että pääsyä erilaisiin ja vaihtoehtoisiin kuvakulmiin on usein vaikea saavuttaa. Käveleminen jonkun toisen omistamalle maa-alueelle ei ole niin yksinkertaista ja turvallista kuin Skandinaviassa. Suomessa ulkoilu alkaa, kun avaat ulko-ovesi, mutta useimmissa maissa ihmiset ulkoilevat ja näkevät erämaata vain aidatuilla alueilla ja puistoissa, joihin täytyy maksaa päästäkseen sisään. Suomi on upea paikka outdoor- ja seikkailukuvaukseen myös muuttuvan sään ja valon määrän vuoksi.

9. Otamme kuvia enemmän kuin koskaan ja erityisesti outdoor-kuvaamisen parissa on tyypillistä, että yksittäiset paikat ja maisemat saattavat nousta muodikkaiksi sillä tavoin, että näemme sähköisissä kuvavirroissa loputtomiin kuvia samoista paikoista. Mistä sinun mielestäsi löytyvät parhaat outdoor-kokemukset? Ovatko ne näitä edellä mainittuja huippupaikkoja vai jotain ihan muuta?

Minun filosofiani on, että kokeakseen seikkailun ja kertoakseen siitä tarinan, ei tarvitse mennä kauas. Paras outdoor- ja seikkailukokemus on sinun itsesi luoma, ei se missä olet tai mihin olet mennyt. Tietysti jos haaveilet kuvaamisesta vuoristolla tai jäätiköille, tätä on vaikea saavuttaa Suomessa. Voit kuitenkin harjoitella kaiken täällä ennen kuin päätät lähteä seikkailuun, mikä on myös tärkeää seikkailun ja tarinankerronnan kannalta, sillä olisi sääli, jos akkusi loppuisivat tai linssisi huurtuisi jäätikköretkesi ensimmäisenä päivänä.

-Toni Ahvenainen

 

Oscar Manguy verkossa:
Verkkosivut
Instagram
360N Photo Collective 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *